Kun kotiin muuttaa koira, mitä haluat sille ensimmäisenä viestiä? Mikä on niin sanottu ydinsanoma, jonka haluat ensisijaisesti välittää? Entä mitkä ovat niitä asioita, joita haluat koiralta kuulla ja ymmärtää? Tutustuminen on vuorovaikutusta, jossa luodaan suhdetta ja pohjaa. Kuten tiedämme työpaikoilta ja muista ihmistenvälisistä kohtamisista, ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa. Siksi siihen kannattaa panostaa!

Muutto on koiralle aina stressitilanne. Muutoksen laajuutta voi arvioida asettumalla koiran asemaan ja listaamalla kaikki ne asiat, jotka konkreettisesti muuttuvat. Muuttuko muutossa vain fyysinen ympäristö? Vai muuttuuko myös sosiaalinen ympäristö?

Mitkä ovat merkityksellisiä asioita muuton aikana? Kun menet hotelliin, varmistat ensin, että avain toimii ja saat valot päälle. Tutkit asiakirjoja, jotta voit varmistaa moneen asti aamupalaa tarjoillaan. Myös koiran kohdalla kyse on perusasioista. Koira haluaa oppia tuntemaan talon, pihapiirin ja ihmiset. Ja ennen kaikkea se haluaa tietää, miten asiat toimivat.

Toimiiko mukaan annettu opas- ja sanakirja? Sen varaan en laskisi, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tapa olla koiran kanssa on erilainen. On hienoa, että koiralla on olemassa taitoja takataskussaan – ne eivät mihinkään katoa, vaikka omistaja vaihtuu. Sen sijaan, että tarrautuu käskyihin ja yrittää kontrolloida tilannetta, kannattaa katsoa, millä tavalla koira ehdottaa yhteistä tekemistä.

Pitääkö koira erityisesti mukauttaa talon tapoihin? Mielestäni ei, koska se oppii tavat väistämättä. Tässäkään asiassa ei kannata lähteä kontrollin kautta liikkeelle, koska pian saa huomata olevansa haukansilmänä joka tilanteessa kyttäämässä ja valvomassa. Vaikka tässä menettelyssä itsellä on voimakas hallinnan tunne ja kontrolli pysyy omissa käsissä, saattaa riskinä olla, että tilanteet näyttäytyvät koiralla huonossa valossa. Se ei vie kotiutumista eteenpäin.

Muutossa voisi soveltaa kolmen teeman lähestymistapaa. Nämä kolme teemaa ovat turvallisuus, omaehtoisuus ja yhdessä tekeminen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet myös videon, jossa käyn läpi, mitä käytännössä voi ja kannattaa tehdä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Ei olisi pitänyt mennä apulaa selaamaan. Kyllä siinä epätoivo iskee. On ymmärrettävää että joissakin tilanteissa koiraa on mahdotonta pitää – ymmärrän sen täysin.

Uusi koti ei aina ole paratiisi, vaikka se onkin ihanan helppo asia perustella ja selittää lapsille ja ennen kaikkea itselle. On aina joku muu henkilö tai paikka, jonka kanssa tai jossa koira voi olla onnellinen.

On olemassa trendejä:

  • Hankitaan pentu ja huomataan että se on puolivuotiaana rasittava –> annetaan se pois, joku toinen saa kestää
  • Huomataan ettei oma aika riitäkään dalmikselle tai sakemannille –> annetaan se pois, jonkun toisen aika varmasti riittää
  • Koira ei opikaan kulkemaan hihnassa –> annetaan se pois, annetaan jonkun toisen yrittää
  • Koira tuhoaa paikkoja työpäivän aikana –> annetaan se pois, annetaan sen tuhota jonkun toisen kotia
  • Koira onkin liian aktiivinen ja vaatii liikuntaa — > annetaan se pois, annetaan jonkun toisen lenkittää
  • Koira onkin kaukkari –> annetaan se pois,  jonkin toisen pihaa vahtimaan
  • Koira ei sopeudukaan kerrostaloon –> annetaan se pois, maalle, omakotitaloon muttei kuitenkaan ulkokoiraksi
  • Koira on vanha –> annetaan se pois, annetaan jonkun muun tehdä raskas päätös meidän puolestamme
  • Koira on sairas –> sama kuin äskeisessä

Onko se todellakin niin vaikea uskoa, että koira ei ole helppo lemmikki. Kun hankit koiran, sinun kuuluu turvata sen hyvinvointi. Hyvinvointia ei ole elää ilmaisena kiertolaisena. Hyvinvointia ei ole muuttaa vanhana ja sairaana uuteen kotiin. Hyvinvointia ei ole se, ettei omistaja kanna vastuutaan. Eikä varsinkaan se, että ei viitsitä ottaa asioista selvää.

Annetaan hyvään pysyvään kotiin, mieluiten maalle, ei lapsiperheeseen, ainoaksi koiraksi, todella ihana 8 kk ikäinen rottweiler-itäsiperianlaikauros. Tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen ja lauman, jossa se tuntee paikkansa. Ajanpuutteen vuoksi, ei sisäsiisti.

Tyypillinen ilmoitus. Moni huomaa ettei olekaan koiraihminen, kun koira on ollut talossa alle vuoden. Joku on mennyt pieleen; eikö koira ollutkaan kaupunkiin sopiva? Onko sen perimä sellainen, ettei se siedä pieniä lapsia? Tarkoittaako ajanpuute sitä ettei puoli vuotta ole riittänyt koiran kotouttamiseen ja nyt aikaa ei enää ole? Onko koira puolen vuoden koeajan jälkeen osoittanut, ettei se pysty vastaamaan perheen tarpeisiin?

Valitettavan usein tällaisen ilmoituksen taustalla on erittäin turhautunut ja epätoivoinen perhe, jolla ei ole käytettävissään oikeita keinoja koiran kouluttamiseen tai ylipäänsä riittävää tietotasoa koiranpitoon. Kuvitellaan,  että koira itse oppi olemaan ja sopeutuu perheen arkeen. Uskotaan, että kyllä se kesälomien jälkeen oppii olemaan yksinään ja että kyllä se tykkää lasten kanssa leikkimisestä – lapsillehan se on alun perin hankittukin… Ja sisäsiisteyshän on tunnetusti riippuvainen iästä, ei koulutuksesta.

Miksi koira halutaan nimen omaan maalle? Mikä maaseudussa on niin hienoa, paitsi ettei siellä ole seinänaapureita?  Onko koira mahdoton hihnassa lenkitettävä? Kuinka todennäköisesti ilmoituksen koiraa voi pitää maalla vapaana? Ei lapsiperheeseen kuulostaa myös jännältä – onko koira väsynyt olemaan lasten leluna? Eikö se ymmärrä että lapset vain leikkivät, eivät ne tahallaan satuta? Ainoaksi koiraksi kielii siitä, että sosiaalistaminen on jäänyt väliin – koira rähjää hihnassa.

Nykyisellä omistajalla on toiveita koiran tulevan elinympäristön fyysisten tekijöiden suhteen, mutta lisäksi hänellä on näkemys siitä, miten koiraa tulisi käsitellä. Hän toivoo johdonmukaista kouluttamista, jossa itse on selvästi epäonnistunut. Hän toivoo että koira saisi elää laumassa ainoana koirana. Hän toivoo että uusi perhe olisi koiran lauma ja koira tässä laumassa hierarkiassa melko alhaalla.

Suosittelisin ”ongelmakoiran” omistajaa olemaan toiveissaan varovainen. Pahimmassa tapauksessa koira saa pysyvän kodin maalta. Se saa viettää aikansa autotallin takana narussa tai tarhassa yksinään, pihakoristeena ilman lajitovereiden seuraa. Sitä ei milloinkaan ulkoiluteta, rapsuteta tai sen kanssa olla. Niinä kertoina kun se saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, sille näytetään sen paikka eli sitä satunnaisesti pahoinpidellään.

Siitä tulee sellainen onnellinen maalaiskoira.