Tyytyväinen koira – takaporttitemppujen voima

Koirilla on aina eri tiloissa olevia taitoja. On vasta kehitteillä olevia ja niitä helppoja ja varmoja. Koira pystyy päivästä riippuen tekemään erilaisia asioita, mutta mikä vaikuttaa siihen, mitä ohjaaja koiralta kulloinkin odottaa?

Emme voi tietää mihin koira pystyy ennen kuin kokeilemme. Tämä ei ole yleensä ongelma, voimme aivan hyvin käytännössä todeta päivän tason. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, jos harjoitukseen alkaa liittyä painetta. Ei painetta koiraan asti, vaan painetta siitä, että se tulisi onnistumaan. Pienikin paine vaikuttaa ja voi näkyä myös koiralle.

Esimerkiksi käsittelytoimissa, joihin koiralla voi olla jo varovainen asenne, paine näyttäytyy helposti koulutusta haittaavana tekijänä. On aivan eri asia koskea koiran korvaan muuten vaan, ilman taka-ajastusta ja taka-ajatuksen kanssa. Vaikka kosketus on aivan samanlainen, reaktio on täysin eri.

Kouluttaessa pyrimme toki tekemään tilanteesta mahdollisimman helpon ja tarvittaessa vaatimustasoa lasketaan, jotta koira aina onnistuisi. Kuitenkin varsinkin niillä koirilla, joita käsittely pelottaa, voi olla tarpeen lisätä koulutushetkeen muitakin turva-ankkureita kuin kouluttajan vastuulle ja havaintojen varaan jäävä tauotus tai tehtävän helpottaminen.

Yksi turva-ankkuri voi olla takaporttitemppu. Sen avulla voi kasvattaa koiran itseluottamusta, saada palautetta omasta toiminnasta, rytmittää sopivat aikalisät ja tauot sekä mitata tehtävän tai vaatimustason kuormittavuutta.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän esimerkin takaporttitehtävästä ja kerron yleiset periaatteet, jolla siinä pääsee alkuun.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta: täytyykö hoitotoimenpiteiden perustua rauhoittumiseen?

Oletko kokenut koirasi kanssa hankaluuksia esimerkiksi kynsien leikkaamisessa, pesemisessä, harjaamisessa tai hampaiden pesemisessä? Tyypillistä on esimerkiksi se, että koira alkaa venkoilla kesken operaation tai se yrittää poistua paikalta tai se heittää koko homman lekkeriksi. Meille ihmisille kaikki alle puolen tunnin alittavat toimenpiteet ovat lyhyitä, koirille ne taas ovat usein kohtuuttoman pitkiä.

Mikäli koiralle on haastavaa pysyä pitkään samassa asennossa ja mikäli tehtävä toimenpidekin on vastenmielinen, on harjoiteltavana kaksi vaikeaa asiaa yhtäaikaa. Jos taas toimenpide on helppo, mutta asento vaikea, on koulutus usein nopeaa, samoin kuin niissä tilanteissa, joissa toimenpide vaikea mutta asento pitää. Sekavasti selostettuna siis koulutus on aina helpompaa, kun edes joku osa-alue toimii.

Mikä toimenpide teille koirasi kanssa on haastava? Oletko pilkkonut koko toimenpiteen pieniin osiin? Kannattaisiko vielä pohtia sen lisäksi tukitaidot kuntoon ja pilkkoa tehtävä vielä aihepiireittäin?

Otetaan esimerkiksi harjaaminen. Voisi kuvitella, että valmis harjaaminen rakennetaan niin, että ensin harjataan vähän ja sitten kasvatetaan kestoa. Itse asiassa tämä perinteinen kaava ei välttämättä olekaan se paras. Prosessi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen liittyy monta asiaa: paikoillaan pysyminen, eri asennoissa oleminen, mahdolliset erilaiset harjat ja harjaaminen eri kohdista. Voit harjoitella näitä kaikkia asioita erikseen ja itsenäisesti, sinun ei tarvitse aloittaa rauhoittumisesta.

Hoitotoimenpiteiden ei tarvitse perustua rauhoittumiseen ja itse asiassa rauhoittuminen edellä tehtynä koulutus saattaa pitkittyä turhaan. Usein nimittäin nopeita tuloksia saa niin, että tekee monia pieniä asioita rinnakkain ja voi huomata, kuinka palaset loksahtavat kohdilleen ja kokonaisuus alkaa toimia.

Lopputuloksena voi tavoitella sitä, että koira lösähtää kynsileikkurit nähdessään kylkimakuulle, mutta tähän lopputulokseen pääsee monella eri tavalla. Ja usein sitä ei kannata aloittaa yhdistämällä vaikeaa vaikeaan. Mikäli rauhoittuminen ja paikoillaan oleminen on koiralle haastavaa ja toimenpidekään ei ole mieleinen, voi niiden yhdistäminen jopa haitata edistymistä. Olisikin helppoa jos koira vain opetettaisi rauhoittumaan ja sille voisi sen jälkeen tehdä mitä tahansa. Näin on kuitenkin vain harvoin – monesti koiralla on jo syntynyt ikävä asenne jotain toimenpidettä kohtaan, jolloin rauhoittuminenkin voi pahimmassa tapauksessa pilaantua.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi käsittelyharjoituksia, joissa et tarvitse rauhoittumista, mutta joissa koira saa hyviä kokemuksia käsittelyn konsepteista!

Tutustu myös muihin käsittelyaiheisiin juttuihin:

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta – asennetta käsittelytoimiin

Aloitan kysytään koiralta-kirjoitusten sarjan. Ensimmäisessä osassa keskitytään käsittelytoimiin, joihin suhtaudutaan edelleen usein pakkopullana, joka on tehtävä koiran mielipiteestä välittämättä. Joskus niitä taas treenataan vastaehdollistamalla, mutta siinäkin koira on usein passiivisessa roolissa. Koiralta kysyminen on tärkeää, vaikka se kuulostaa hullulta! Koiralta kysyminen ei tarkoita periksi antamista tai vallan kadottamista, vaan se tarkoittaa hyvinvoinnin lisääntymistä, arkuuden ja pelkojen vähentymistä ja elämänlaadun parantumista.

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon tästä ja monesta muusta aiheesta! Videolla käyn läpi, miten pääset käsittelytoimenpiteissä kahdella tavalla kohti koiraystävällisempää treeniä. Esimerkkitoimenpiteenä videolla on kynsien leikkaamisen ensivaiheet.

Miksi omaehtoisuus on tärkeää?

Omaehtoisuus lisää koiran hyvinvointia. Kun koira saa itse päättää, sen itseluottamus kasvaa ja stressi vähenee. Käsittelytoimet saattavat olla koiran mielestä epämukavia, ja vaikka kyseessä olisi vain lievä vastustelu tai välttely, se silti voi aiheuttaa stressitason nousun, mikä vaatii toistuessaan veronsa. Mikäli toimenpiteitä tehdään toistuvasti puoliväkisin, eikä niiden tekeminen helpotu ajan mittaan, silloin niistä ei muodostu ns. normaaleja rutiineja, vaan stressinaiheuttajia. Mitä enemmän koiran odotetaan olevan skarppina, joko kilparadalla tai työtehtävissä tai lasten kaitsijana, sitä enemmän täytyy kiinnittää huomiota tarpeettoman ja häiritsevän stressin poistamiseen. Sama pätee koiriin, joilla sosiaalistuminen on käynnissä. Niiden kanssa keskitytään hakemaan positiivisia kokemuksia, jolloin varsinkin ihmisen tuottamat lievästikin epämiellyttävät kokemukset ovat itsestäänselvästi pannassa. Vaikka korostan tässä tiettyjä koiraryhmiä, mielestäni ei ole perusteltua tehdä käsittelytoimia väkisin millekään koiralle, vaan tavoitteena olisi aina oltava se, että koira nauttii ihmisen käsittelystä. Siihen ei välttämättä päästä yhdellä eikä kahdellakymmenellä kerralla, mutta se on tavoite, jonka pitäisi olla kirkkaana mielessä aina kun tekee mitä tahansa.

Vaikutat asenteeseen joka päivä, halusit tai et

Koska sekä koira että ihminen ovat eläviä olentoja tunteineen ja ajatuksineen, et voi suhtautua koiraan kuin huonekaluun. Jokainen vuorovaikutustilanne koirasi kanssa muokkaa sen asennetta sinua (ja muita ihmisiä) kohtaan. Joku ulkoistaa ikävät toimenpiteet toisen ihmisen tehtäväksi, mikä on aivan ymmärrettävä ratkaisu. Silloin voit itse säilyttää hyvän tyypin aseman. Riskinä on se, että koira yleistää ikävien tilanteiden asennetta myös muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Mitä huonompi itseluottamus koiralla on, sitä herkemmin se reagoi ikäviin toimenpiteisiin. Koiran asenne muuttuu tai vahvistuu joka päivä, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa. Asenne tiettyjä toimenpiteitä kohtaan on päivän tilanne, joka on koulutuksella helposti muutettavissa. Koiran kannalta pahinta on se, ettei se pysty ennakoimaan, milloin sille tuttu ja kiltti ihminen muuttuukin ikäväksi ja tekee jotain väkisin. Koira ei käsitä, miksi samat kädet ovat joskus liikkeellä hyvät mielessä ja joskus pahoissa aikeissa. Voit pienillä toimenpiteillä lisätä koiran itseluottamusta ja luottamusta ihmisiin, kun tiedostat oman toimintasi. Johdonmukaisuus tarkoittaa sitä, että käsittelet koiraa tietoisesti ja tavoitteellisesti.

Tavoitteena aktiivinen koira

Käsittelytoimepiteiden harjoitteluun voidaan esittää useampaa lähestymistapaa. Voidaan ajatella, että koira tottuu niihin ajan mittaan, kun vaan päättäväisesti tehdään. Mikäli kokeilet tätä menetelmää, pidä kirjaa siitä, missä ajassa tilanne helpottuu. Nimittäin jos se ei ajan mittaan helpotu, menetelmä ei toimi. Jos vastustelu tai pelko ei vähene, homma ei etene. Toinen tyypillinen tapa on vastaehdollistaminen yhdistettynä siedättämiseen. Koiralle tarjotaan hyviä kokemuksia käsittelystä niin, että edetään varovaisesti asteittain helposta vaikeaan ja palkitaan koiraa samaan aikaan. Näin ajan mittaan koiran mielikuva käsittelystä muuttuu mukavaan suuntaan. Vastaehdollistamisessa käytännön ongelmaksi muodostuu usein se, että raja sopivan ja liian vaikean välillä on hankala löytää ja koska koiraa usein käsittelytoimepiteiden kohdalla palkitaan siitä, että se ei tee mitään, on hankala huomata koiran motivaation muutoksia. On hankala etukäteen sanoa, tuleeko toimenpide tai harjoitus onnistumaan vai ei. Vastaehdollistaminen on loistava menetelmä, kun siihen lisää omaehtoisuuden elementin. Tämä toimii varsinkin erittäin arkojen tai pelokkaiden koirien kanssa, joilla ei löydy helpolla koulutuksen aloituskohtaa, eli niihin ei voi kunnolla edes koskea.

Lue lisää..

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.