– Koirassani on yksi ongelma. Se vetää hihnassa kuin hullu ja rähisee vastaantulijoille.

– Aloita kouluttaminen kontaktista, etsi hyvät herkut ja palkitse koiraa katsekontak…

– Joojoo, olen kokeillut tuota, mutta kun minun koirani ei syö mitään herkkuja. Sitä ei kiinnosta herkut. Se ei vain toimi. Siksi käytän vedonestovaljaita tai kuonopantaa.

– Voisitko vaihtaa herkkuja?

– En voi, ei sille kelpaa mikään.

Tämä on tyypillisin mahdollinen keskustelu, jonka käyn koiranomistajan kanssa. Suunnilleen kaikkien mielestä juuri se oma koira on erikoistapaus, jonka kohdalla eivät päde oppimisteorian lainalaisuudet. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin.

Ensinnäkin, hihnaongelmista kärsii erittäin moni koiranomistaja. Oma koirasi ei ole mitenkään poikkeava tässä suhteessa. Pahimpia tapauksia ei edes näe katukuvassa, koska niitä ulkoilutetaan öisin jos silloinkaan.

Toiseksi, jos koira on terve ja ei ole tähän päivään mennessä kuollut nälkään, sille hyvin todennäköisesti on löydettävissä vahviste, jolla toivottua käytöstä voi vahvistaa. Jos koira ei ota herkkuja ohitustilanteessa, etäisyys ohitettavaan on liian lyhyt tai vahvistetta ei ole, ts. herkut liian huonoja. Kouluttaminen on aloitettava häiriöttömässä ympäristössä ja toistoja on tehtävä riittävästi. Häiriöiden määrää lisätään asteittain niin, että koira onnistuu lähes joka kerralla.

Päivän kokeilu, jossa ei muuteta mitään muuta, paitsi otetaan herkut lenkille mukaan ja tarjotaan niitä ohitustilanteessa, ei liity kouluttamiseen. Kouluttaminen ja uusien käytöksien omaksuminen on prosessi, jossa toistojen määrä lasketaan tuhansissa. Yhden päivän koulutuskokeilu ei vaikuta mihinkään. Kouluttamisen tavoitteena on muuttaa eläimen aivoja anatomisesti – jokainen ymmärtää, ettei tämä tapahdu yhdessä päivässä.

Varusteet eivät kouluta eläintä. Kuonopanta tai vedonestovaljaat tekevät vetämisestä epämiellyttävää, mihin niiden teho perustuu. Kuonopanta on yleensä koirien inhokki, moni jää mieluummin sisälle kuin lähtee kuonopannan kanssa ulos. Tästä voi päätellä, miten ikävältä koirasta tuntuu. Koira ei unohda, miten vedetään, vaikka se fyysisesti estettäisiin. Kun palataan normivarustukseen, koira vetää jälleen. Jos varusteet aiheuttavat epämukavuuden tunnetta, koiran stressitaso saattaa nousta, mikä näkyy korkeampina kierroksina ja entistä pahempana rähjäämisenä.

Aloita omaehtoisen katsekontaktin kouluttamisesta. Tee viikko vain tätä. Voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen, kun koiran jatkuva tuijottaminen alkaa ärsyttää. Seuraavaksi kannattaa kouluttaa koiralle, että hihnan kiristyessä kannattaa hakeutua kontaktiin ja jos haluat johonkin, pääset sinne ottamalla kontaktin. Erikoistilanteisiin eli ohituksiin kannattaa koira kouluttaa niin, että palkitsee sitä joka tapauksessa aina ohituksesta. Useiden toistojen myötä koira oppii, että vastaantuleva koira tai polkupyörä tarkoittaa herkkuja taluttajalta, eli se oppii itse hakeutumaan kontaktiin.

hihnassa kulkeminen

Koiralle on koulutettava tiettyjä asioita, siltä ei voi välttyä. Koulutus tapahtuu joko tietoisesti tai tahattomasti. Jos haluat muuttaa jotain koirassasi, ole valmis sitoutumaan – kouluttaminen ei ole taikatemppu vaan puuduttavaa puurtamista. Omistajan sitoutuminen koulutusohjeisiin on tärkein tekijä koiran käytöksen muuttamisen onnistumiselle.