Karkki vai kepponen vai napakka ei?

Miten voi suhtautua siihen, että koira hyppii pöydille, syö sohvaa tai rähjää hihnassa tai tekee jotain muuta ikävää? Pätevätkö samat koulutusperiaatteet harrastuslajeissa ja arjessa? Miten koira saadaan ymmärtämään, mikä on kiellettyä?

Kyllä vai ei?

Meille koiranomistajille on tärkeää säilyttää hallinnan tunne. On tärkeää kokea, että koiran toiminta pysyy hallinnassa. Meitä varmasti lajityypillisesti pelottaa se, jos koira tekee jotain kiellettyä ja rikkoo rajoja. Ehkä tämä on se syy, miksi huomaamme usein ei-toivotun toiminnan helpommin kuin toivotun.

Jos koira makaa hiljaa omalla pedillään, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Toisaalta jos se hyppii pöydille, sen katsotaan toimivan huonosti. Näistä kahdesta toiminnasta jälkimmäinen on kuitenkin koirille tyypillisempää ja todennäköisempää. Se tarkoittaa sitä, että pedillä makaamisen opetteluun on käytettävä aikaa ja että pöydiltä varastelun vähentämiseen on myös käytettävä aikaa.

Jos haluat opettaa koirallesi mitä ei tarkoittaa, mieti ensin näitä seikkoja:

Onko ein vastapainoksi olemassa kyllä?
– Mitä ei käytännössä tarkoittaa? Pysähtymistä, luoksetuloa vai jotain muuta?
– Haluanko keskittyä enemmän hyvään vai huonoon? Haluanko nähdä onnistumisia vai virheitä?
– Mihin sävyyn haluan viestiä koiralleni? Haluanko esiintyä rajoittajana vai mahdollistajana?
– Kuinka johdonmukainen haluan koiran silmissä olla? Mistä koira tietää, aionko olla seuraavaksi ikävä vai mukava?

Voiko kitkeä ilman istuttamista?

Pois kitkemisen ajatus lisää hallinnan tunnettamme. Me teemme jotain, jotta koira lopettaa jonkun tekemisen. Me valvomme, että rajoja noudatetaan. Meillä on kontrolli. Tilanne on hallinnassa.

Pois kitkemisen ongelman on huomannut jokainen, joka hoitaa kukkapenkkejä. Jos keskitymme vain kitkemiseen, jotain tulee väistämättä tilalle. Mitä jos hakisimme kuorman kyseiseen maahan sopivia kasveja ja istuttaisimme penkin niin tiiviisti, ettei juolavehnäkään mahtuisi mukaan?

Onko tärkeämpää, että ei-toivottu kasvi pysyy poissa vai se, että toivotut kasvit menestyvät?

Harrastuslajeissa homma on selkeä, koska olosuhteet ovat hallittavat ja tehtävät simppeleitä. Voimme järjestellä tilanteet niin, että koira ei tee väärin. Onko se sitten niin, että lajeissa pärjätään hyvällä, mutta arjessa täytyy huomautella ja kieltää?

Koiran elämä ei ole temppu. Arki ei ole tehtävä. Arki on elämää, jota koira elää. Koira on eläin, jolla on lajille tyypillisiä piirteitä ja tarpeita. Arjen sujuvuus löytyy proaktiivisesta tavasta suhtautua koiran piirteisiin eli suomeksi sanottuna ymmärryksestä ja kyvystä ennakoida. Koiran ei-toivotun toiminnan voi keskeyttää kahdella tavalla; kivalla tavalla ja vähemmän kivalla tavalla. Kummalla tavalla sinä päätät koiran toiminnan keskeyttää?

Minusta on vaarallista ajatella, että arjessa sallitaan koiran kurittaminen, että vastuu onkin koiralla. Arkielämässä on paljon enemmän liikkuvia osia kuin missään lajissa. Arjessa rakennetaan sitä kuuluisaa suhdetta koiraan, ja jokainen vuorovaikutustilanne lasketaan. Mitä ihmeen järkeä on romuttaa kotona vaivalla rakennettua suhdetta esiintymällä yhtäkkiä kurittajana, käskyttäjänä ja ankeuttajana?

Miksi peittomaalaus ei kannata?

Rakkautta ja rajoja on kiva ajatus, mutta kun vahdimme että rajoja kunnioitetaan, mitä oikeastaan vahdimme? Onko kaikki ei-toivottu toiminta koiralta rajojen tietoista rikkomista tai tuhmuutta? Täytyy muistaa, että sekä kontrolli että säännöt ovat pääosin illuusiota omassa päässämme, koiralla ei välttämättä ole niistä pienintäkään aavistusta.

Kaikki ongelmat eivät ratkea sillä, että toiminta estetään tai keskeytetään. Esimerkiksi hihnarähinän saa usein kyllä hallintaan riittävän tehokkaalla uhkaamisella ja kieltämisellä, mutta se ei auta koiraa välttämättä pitkässä juoksussa. Se, ettei koira ilmennä pelkoaan, ei poista tunnetta. Voit miettiä, haluatko että koira toimii halutulla tavalla siksi, että se pelkää sinun reaktiotasi enemmän kuin vastaantulijaa? Vai haluaisitko, että koirasi itseluottamus kehittyisi sen verran, että se voisi oppia miten se itse voi selviytyä vaikeasta tilanteesta?

Kutsun peittomaalaamiseksi monenlaista toimintaa. Ehkä haitallisinta peittämistä on pelon upottaminen, koska pelon tunne ei poistu peittämällä sen tuottamaa toimintaa. Kyse on lopulta siitä, millaista suhdetta haluat koiraasi rakentaa. Vastuuta siitä, millaista kohtelua koira saa, ei voi laittaa koiralle, vaan vastuu on aina meillä ihmisillä.

Mitä sitten voi tehdä, jos koira toimii väärin?

Hyvä sääntö koiran ?%&€lyyn on se, että sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, koska se hyvin harvoin on sitä. Mieti hetki, mikä toiminnan taustalla on ja miten opettaa koiralle muita tapoja toimia kyseisessä tilanteessa. Mielestäni hyvä periaate koirien kanssa on se, että niiden kanssa pitäisi toimia ilman, että itse, omin käsin aiheuttaa niille kipua, pelkoa tai uhkaa.

Napakka ei on ajatuksena ihan kiva, jos sen tarkoituksena on keskeyttää käynnissä oleva toiminta hyvällä. Mikäli napakkaa eitä korostetaan luunapilla, nipistämällä, nappaamalla kuonosta kiinni, nykäisemällä ketjupannasta tai puhuttelemalla, se on mielestäni huono idea. Miksi ihmeessä koiraa täytyy kuumentaa jo valmiiksi kuumassa tilanteessa? Mistä näkökulmasta on loogista ja johdonmukaista, jos sama käsi kiittää ja rankaisee?

1. Koira kerjää kun ihmiset ovat syömässä
2. Koira rähjää hihnassa
3. Koira syö sohvaa

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn yllämainitut esimerkkitilanteet läpi; mitä niissä voi tehdä ja mikä on reaktiivinen ja proaktiivinen lähestymistapa kuhunkin tilanteeseen. Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira tulee puskasta huuliaan lipoen – tiedät että jotain on syöty. Hampurilaiskääreille johtaa innokas kilpajuoksu ja juuri kun saat käden koiran suuhun, se nielaisee löytämänsä aarteen. Kuulostaako tutulta? Haluaisitko sen sijaan, että koirasi kiertäisi ällöttävät roskat kaukaa ja jättäisi ne tutkimatta? Tai toivoisitko että voisit luottaa siihen, että koira pyydettäessä pudottaa aarteensa maahan?

Miksi koiraa kiinnostaa kaikki ällöttävä?

Koiralle roskien keskellä kulkeminen on kuin saapuisi seisovaan pöytään. Koiralle lähes kaiken orgaanisen materiaalin syöminen on täysin normaalia, jopa normaalimpaa kuin se, ettei sitä kiinnosta. Sen sijaan maan ja kivien syöminen ei ole normaalia käyttäytymistä, ja mikäli koira syö esim. kiviä, on taustalla vaikuttava syy selvitettävä. Tässä kirjoituksessa keskityn lajityypilliseen, eli normaaliin, nenäliinojen ja hampurilaiskääreiden syömiseen tai siis sen estämiseen.

Kuten sanottu ja empiirisesti havaittu, koiralle ruuan tuoreus ei todellakaan ole ykkösvaatimus. Se on vuosituhansien aikana oppinut tonkimaan jätteitä ja roskiksia ja se on täysin normaalia. Tässä oma ajattelumme tekee jälleen kerran tepposet, eli emme osaa asettaa itseämme koiran asemaan. Meillä on mielessä puhdas ruokakuppi, jonka tarjoilemme pari kertaa päivässä sopivine täytteineen. On vaikea käsittää, miksi koiraa tuntuu kiinnostavan enemmän jäniksenpapanat, hevonp%&€a ja ne eväspaperit sun muut ikävät roskat, jotka lojuvat kaupunkien lenkkipoluilla. Vaikka roskien syöminen ärsyttää, kyseessä on kuitenkin täysin normaali toiminta.

Miksi kieltäminen ei välttämättä toimi?

Koiralla on ylivertaiset aistit omiimme verrattuna. Mikäli lähdemme kilpasille koiran kanssa siitä, kumpi tavoittaa tai löytää aarteet ensin, on meille vain hopeaa jaossa. Eli emme voi rehellisesti sanottuna ennakoida tilanteita, vaan koira on aina kuononmitan edellä.

No, entä sitten kieltäminen silloin kun aarre on jo löydetty? Jos tapahtuu niin ikävästi, että koira joskus kuitenkin saa aarteen syötyä kielloista huolimatta, kielto tuskin tulee jatkossa vähentämään syömistä.

Tuotteen arvo nousee parhaiten niin, että siitä kilpaillaan. Koiran leikittäminen on hyvä esimerkki siitä, että lelun arvoa on mahdollista nostaa siitä kilpailemalla. Jos koira saa muutaman kokemuksen siitä, että siltä otetaan aarre pois suusta, se aiheuttaa yleensä kaksi asiaa: 1) koira kantaa tuotetta vähemmän aikaa ja nielaisee sen nopeammin ja 2) koira esittelee löytämäänsä aarretta vähemmän koska pelkää menettävänsä sen. Tämä vaikuttaa siihen, että koiralta on yhä hankalampaa saada arvokkaita asioita pois jatkossa.

Kuonokoppa vai koulutus?

Kuonokopalla ongelma ratkeaa sillä hetkellä, mutta ei kokonaan. Kuonokopan käyttö ei poista koiran halua syödä roskaa, mikä voi muodostua ongelmaksi, kun koppa joskus unohtuu tai otetaan pois. Sen sijaan, että koira söisi vähemmän törkyä koppakauden jälkeen, se yleensä syö enemmän. Tämä johtuu rebound-ilmiöstä; mikä tahansa lajityypillinen toiminta, joka on estetty, tulee yleisemmäksi eston jälkeen. Mikäli alueellanne on rotanmyrkky- tai vastaava uhka, on kuonokoppa ehkä kaikkein paras vaihtoehto, koska…

Tilaisuus tekee varkaan. Näen, että koulutus on paras ratkaisu ongelmaan. Koulutuksessa on se ongelma, ettei se tapahdu yhdessä illassa. Mikäli roska ei aiheuta hengenvaaraa, valitse mieluummin koulutus kuin koppa – se on pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Koulutus koostuu näistä elementeistä: 1) että roska ja törky lenkkipolun varrella kiinnostaisi koiraa mahdollisimman vähän, 2) että mikäli roska kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa, koira…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenenä näet tämän ja liki 70 muuta opasvideota! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.