Jokakoiran perustaidot 2: käsittely vuoropuheluksi

On asioita, joita koira tekee ja sitten on asioita, joita koiralle tehdään. Paitsi jos yhteisymmärrys puuttuu – silloin koiralle ei tehdä niitä asioita, joita pitäisi tehdä. Tyypillisiä väännön aiheuttajia ovat kynsien leikkaaminen, turkinhoito ja hampaiden harjaaminen sekä korvien hoito.

Näissä toimenpiteissä voi käyttää asteikkoa, joka mittaa niiden helppoutta. Helppoudessa kannattaisi arvioida tilanne sekä suorittajan että koiran näkökulmasta, koska niissä voi olla suuri ero. Vaikka kynsien leikkaaminen olisi suorittajalle erittäin helppo homma, kokeeko koira tilanteen samalla tavalla? Tarvitseeko koiran nauttia toimenpiteistä, vai riittääkö se, että se alistuu ja antaa niitä tehdä?

Millä tavalla koira asennettaan erilaisia hoitotoimia kohtaan ilmentää? Oletko koskaan laskenut, kuinka monta kertaa se poistuu paikalta tai vetää tassua pois? Tai monta kertaa se tarttuu harjaan hampaillaan? Entä kuinka pitkään se parhaimmillaan viihtyy harjattavana? Tai kuinka rentona se retkottaa kynsiä leikatessa?

Näillä on väliä, ja koiran asenteella on paljonkin väliä. Koiran asenne ei voi olla vain ”ne leikataan”, vaan siihen liittyy aina joko positiivista tai negatiivista odotusarvoa. Vaikka koira ei pistäisi hanttiin, se voi silti kärsiä. Kärsimys ei toistuvana ilmiönä ja omistajan ”aiheuttamana” ole koskaan hyvä asia, vaikka meidän mielestämme kyse ei ole häävistä operaatiosta.

Me voimme omalla kohdallamme jokainen järkeillä asioita ja selittää niitä. Voimme psyykata itsemme kestämään ikäviä toimenpiteitä, kun tiedämme, että ne ovat meidän parhaaksemme. Koiralle näin ei voi järkeillä, sillä täytyy olla joka kerta hyvä syy kestää epämukavuutta. Jos epämukavuutta ei voi kääntää mukavuudeksi tai maksaa riittävästi, se ainakin kannattaa rajoittaa, erottaa ja irrottaa, ettei sen vaikutukset leviä muualle. Koiran voi opettaa myös tietämään, että toimenpide loppuu nopeasti, kun koira vain on paikoillaan.

Mitä useammin jokin toimenpide toistuu, sitä tärkeämpää on tehdä asennetyötä. Varsinkin jos kyseessä on arka koira, pentu tai koira, jonka historiasta ei ole tietoa tai jonka itseluottamus on matala, kannattaa erityisen tarkkaan miettiä, kuinka paljon koiraa pakottaa tai edes voimakkaasti suosittelee. Pahimmillaan toimenpiteissä saa pilattua niitä alkuja, joita lajitreeneissä on johdonmukaisesti kasvattanut.

Kaikkiin käsittelytoimiin kannattaa ottaa seuraavat periaatteet:

1. Reilu peli avoimin kortein – näytä välineet, kerro ja varoita. Koiraa ei kannata yrittää huijata, koska se ei kanna kovin pitkälle. Se kasvattaa ainoastaan koiran epäluuloisuutta.

2. Vapaan poistumisen politiikka – älä pidä kiinni vaikka tekisi mieli. Koiran kannattaa antaa poistua kesken toimenpiteen, koska estäminen saa aikaan vain lisää vastustelua.

3. Etsi aito motivaatio – helpota, kasvata panoksia ja sovella! Ilman motivaatiota on hankalaa tehdä yhteistyötä. Toimenpiteestä pitäisi aina jäädä hyvä fiilis.

4. Anna koiran kertoa ja kysy koiralta! Voitteko löytää yhdessä kompromissin, johon molemmat ovat tyytyväisiä? Entä voitko keksiä erilaisia tukiharjoituksia, joiden avulla pääset nopeammin tavoitteeseen ja voit joka päivä tehdä jotain pientä asiaan liittyvää.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa annan kolme tukiharjoitusta kynsienleikkuutreeneihin. Kynsihuolto on siinä mielessä hankala kokonaisuus, että pitkällinenkin harjoittelu voi tyssähtää siinä kohtaa, kun oikeasti leikataan. Tätä voi ehkäistä sopivien tukitreenien avulla.

Jäsenyyden voit ostaa joko kuukaudeksi tai vuodeksi kerrallaan, se on määräaikainen eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Jäsenenä näet myös kuukauden ajan kaikki tähän mennessä julkaistut videot, joita on jo yli 100!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kun eläin inhoaa jotain hoitotoimenpidettä ja omistaja haluaa, että se sujuu tulevaisuudessa helpommin, omistajan kannattaa käyttää klassista tai operanttia vastaehdollistamista. Vastaehdollistaminen tarkoittaa, että eläimen mielestä inhottavaan toimenpiteeseen liitetään jokin eläimen mielestä mukava asia. Kun näitä kahta yhdistetään tarpeeksi monta kertaa, oppimisteorian mukaan eläin alkaa suhtautua aiemmin inhottavaan asiaan paremmin. Näin tapahtuu myös neutraaleille asioille – mitä hauskempia asioita jonkin toisen asian ympärille liittyy, sitä positiivisemmin eläin suhtautuu siihen ensimmäiseen asiaan.

Lähtökohtaisesti eläimellä on aina jokin asenne asioita kohtaan. Me voimme omalla toiminnalla vaikuttaa siihen, onko asenne positiivinen vai negatiivinen. Käsittelijän turvallisuuden kannalta positiivinen asenne on huomattavasti toivottavampi.

Mikäli sinun pitäisi ensimmäistä kertaa klipata hevonen X ja sen ”kärsivällisyys pettäisi” korvia lähestyttäessä, sinulla olisi suurempi mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuden käyttäytymiseen kuin uskotkaan. Voisit omalla päätökselläsi joko laittaa hevoselle huulipuristimen tai ottaa avustajan syöttämään sille herkkuja. Jokainen, joka tekee ratkaisuja, kouluttaa eläintä ja vaikuttaa eläimen asenteeseen jopa pysyvästi.

Hevonen, jonka ”kärsivällisyys pettää”, todennäköisesti tuntee olonsa epämiellyttäväksi. Huulipuristin saa todennäköisesti sen tuntemaan olonsa vielä epämiellyttävämmäksi. Epämiellyttävä tunnetila tallentuu hevosen muistiin, ja laukaiseva ärsyke voi olla klipperi. Onnea vaan ensi vuoden yritykselle.

Jos taas avustaja syöttää hevoselle herkkuja, hevonen saattaakin ajatella, että tilanne kääntyy lopulta hauskaksi (edellyttäen, että koulutus tehdään teknisesti oikein ja että hevonen on toimintakykyinen eli pystyy syömään). Parhaassa tapauksessa hevonen oppii, että korvien lähestyminen klipperillä tarkoittaa porkkanaa ja alkaa toivoa klippaamista.

Aina ei tarvitse aloittaa aivan alusta. Jos asiat sujuvat, ei niistä kannata lähteä tekemään ongelmia. Jos jokin asia sujuu eikä vaikeudu ajan kuluessa, kannattaa ottaa siitä ilo irti. Hyvä mittari sille, mitä kyseinen elukka missäkin tilanteessa kestää, on toimintakyky. Toimintakykyisen eläimen tunnistaa helpoiten siitä, että se kykenee syömään.

Jos koira antaa leikata kynnet pitkin hampain tai antaa pyyhkiä tassut vastahankaisesti, ei tarvitse välttämättä lähteä kouluttamaan asiaa uudelleen alusta asti näyttämällä kynsileikkureita kymmenen metrin etäisyydeltä ja antamalla herkkuja. Yleensä riittää, että syöttää koiraa samalla kun leikkaa kynsiä (edellyttäen, että se on toimintakykyinen eli pystyy syömään) – vähitellen se alkaa pitää toimenpiteestä. Halusi se sitä tai ei. 

On lukuisia keinoja, joilla asia Y saadaan tehtyä nyt. Kannattaa muistaa, että kaikilla niillä keinoilla, joita käytät nyt, on vaikutus siihen, miten asia Y saadaan tehtyä huomenna, viikon päästä tai vuoden kuluttua. Siksi kannattaa miettiä hyvin tarkkaan, mitä tekee. On eläimiä, joilla kaikki keinot on käytetty loppuun.

Tämä herkkuihin kannustaminen ei ole mitään lässynlässynkukkahattuilua. Se on eläimen ehdollistamista, joka aiheuttaa anatomisia muutoksia sen aivoihin. Ehdollistumista tapahtuu joka tapauksessa, koulutimme eläintä tietoisesti  tai emme. Siksi kannattaa pohtia vakavasti sitä, mitä asenteita eläimelleen haluaa rakentaa ja mitä asenteita muut eläimen kanssa työskentelevät asiantuntijat eläimelle rakentavat.