Oman vuoron odottaminen: kireää pakkopullaa vai hengähdystauko?

Treenaamiseen liittyy monenlaista enemmän tai vähemmän filosofista pohdintaa. Harrastamisen täytyy olla koiran mielestä hauskaa ja sen eteen teemmekin valtavasti työtä. Joskus kuitenkin näyttää siltä, että harjoittelutilanne on liiankin hauska tai siihen liittyy yliviritystä, joka saa kupin menemään nurin ensin koiralla ja sitten omistajalla ja pahimmassa tapauksessa vielä valmentajalla.

Monessa harrastuksessa korostetaan hallintaa ennen kierrosten nostamista, mutta siitä huolimatta harjoituksissa käy juuri niin kuin toivommekin (ainakin osittain); koira rakastuu lajiin yhtä paljon kuin me itse. Harjoittelu on niin hauskaa, että siitä muodostuu pahimmillaan supervihje ja malttiongelma. Mutta kukapa menisi treeneihin, jos siellä ei saisi itselleen sitä flowta, kun kaikki sujuu ja ajantaju katoaa?

Onko malttiongelmaan siis ratkaisu se, että ankeutetaan treeniä?

Se varmasti toimisi, mutta mitä järkeä on tuhota koiran motivaatiota? Motivaatiosta ei ole koskaan ollut kenenkään treenille haittaa, päin vastoin. Ongelmat syntyvät turhautumisesta ja siitä, että hallinnan tunne puuttuu (koiralta).

Jos olet työpaikan aamupalaverissa liian malttamaton ja haalit itsellesi liikaa projekteja ja sinulla on kiire päästä niitä työstämään, niin onko pomolta oikea ratkaisu alentaa palkkaa? Palkanalennus kyllä syö motivaatiota, mutta se näkyy väärässä paikassa: sen lisäksi, että käynnistät italialaisen lakon välittömästi ja kokouskäytöksesi “parantuu”, kadotat todennäköisesti mielenkiinnon kaikkia projekteja kohtaan ja vietät suurimman osan päivästä kissavideoita katsellen. Palkanalennuksen kanssa samanlaisia vaikutuksia on puhuttelulla ja/tai huomautuksilla sekä muilla vastaavilla rankaisuilla.

Voiko ongelman ratkaista ilman, että motivaatio kärsii?

Miten pomo voisi ratkaista kokousongelman ilman, että motivaatio kärsii? Ajattele, miten mukavalta tuntuisi, jos kokouksen viimeiset parin tunnin monologit voisi jättää väliin, kun sinut vapautettaisi kesken tilaisuuden tekemään omia töitäsi? Tai miten se vaikuttaisi, jos kokouksia lyhennettäisi niin, että turhat lätinät jätettäisi kokonaan pois? Entä miltä kuulostaisi, jos olisit ensin saanut tehdä töitä, eli kokous siirrettäisiin iltapäivään ja kokouksen loppuun olisi järjestetty lohisämpyläkahvit?

Voisiko koiran vuoron odottamista lähestyä samalla kulmalla kuin kokouksia, joissa puudutetaan takapuolia? Mitä koira oikeasti hyötyy vuoron odottamisesta? Ymmärtääkö koira itse varmasti, että odottamisesta on hyötyä? Onko aika (harjoitteluvaiheessa) sopiva ja onko lohisämpylöitä tarjoiltu riittävästi?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi vuoron odottamiseen liittyvää harjoittelua! Näet yhdeksän euron kuukausihinnalla myös kaikki aiemmin julkaistut videot. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen muistaa irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös nämä!