Koiran hankkiminen on iso päätös. Huolellinen valinta voi johtaa yli kymmenen vuoden perheenjäsenyyteen, jossa turhia ja ehkäistävissä olevia ongelmia ei esiinny. Taustatyö vaikuttaa siihen, kuinka terveen ja elinvoimaisen sekä ongelmattoman pennun saat kotiisi. Pentukuume on nopeasti etenevä tila, johon haluaa helpotusta pikaisesti. Koiran hankkimisessa ei kuitenkaan kannata hötkyillä, koska nopea ratkaisu ei aina ole se kestävin. Esittelen tässä mielestäni tärkeimmät vinkit niihin asioihin, jotka kannattaa selvittää ennen kuin päättää, mistä ja millaisen koiran hankkii. Mikäli koiraa ei hankita juuri tiettyyn harrastukseen tai lajiin, ei oma suosikkirotu ole välttämättä tiedossa, eikä rodulla ole monellekaan niin väliä, kun ollaan hankkimassa perheenjäsentä.

1. Millaisen koiran haluan?

Eri rodut on alun perin jalostettu eri käyttötarkoituksiin. Nämä käyttötarkoitukset näkyvät koirassa, vaikka rotua ei enää käytettäisi alkuperäiseen tarkoitukseen. Tästä syystä toivoisinkin, että rotumääritelmiin perehtyessä erityisen tarkkana kannattaa olla historiaosuuden kanssa, jos sellainen löytyy. Esimerkiksi osalla seurakoirien ryhmään luokitelluista koirista on alkuperäinen tarkoitus, joka usein näkyy koirissa.

Toki koiran koko vaikuttaa valintaan sekä muut erityispiirteet, kuten turkinhoito ja tietenkin terveys. Katson kuitenkin, että käyttötarkoitus on koiran käyttäytymisen kannalta hyvin tärkeä tieto. Myös sekarotuisissa koirissa kannattaa yrittää selvittää, mitä rotuja taustalta löytyy, koska ne vaikuttavat suuresti koiran käyttäytymiseen. Jos verrataan koiria ja autoja hieman esimerkin kautta: jos haluat auton, jolla voit mukavasti taittaa viikottaiset hupiajelut ja kauppareissut, et välttämättä tarvitse nelivetoista maasturia. Jos taas tavoitteenasi on ajaa kilpaa, et pärjää pienellä kauppakassilla. Kuten autoissa, koirissakin on ominaisuuksia, joita ei voi jättää huomiotta.

Rotua tai koiran tyyppiä miettiessä kannattaa käydä läpi ainakin näitä asioita käyttäytymisen kannalta: 1) mitä erityisesti koiralta toivot, 2) aiotko pitää sitä vapaana pihalla tai haluatko lenkkeilyttää sitä vapaana metsässä, 3) kuinka helppoa ulkoiluttaminen on asuinalueellasi, 4) onko perheessänne muita eläimiä tai onko niitä harkinnassa, 5) onko perheessänne jo koira ja jos on, niin millainen se on, 6) minkä asioiden haluat olevan koirallesi helppoja. Tämä lista on lyhyt versio, mutta sen tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että koiran käyttäytymiseen vaikuttaa sen käyttötarkoitus ja perimä yhtä paljon kuin ympäristö. Siksi on helppoa valita rotu, jos tiedät, millaisia ominaisuuksia koiraltasi haluat. Rotumääritelmien historiaosuus on usein parempi lähde koiran ominaisuuksiin kuin luonne-osuus, joka on usein melkoista tulkintaa. Muista hakea tietoa roduista useammasta eri lähteestä. Toisaalta sekarotuisten kanssa on helpompi ymmärtää koiran käyttäytymistä, kun tietää tai voi arvata mitä rotuja taustalla on.

2. Millaista pennunkasvatusta haluan tukea?

Kasvattajalla on huomattava merkitys siihen, millaiset eväät koiranpentu saa elämään. Tässä yhteydessä tarkoitan kasvattajalla sitä henkilöä, joka huolehtii pennuista ennen luovutusikää – se voi olla kuka tahansa eläinsuojeluyhdistyksestä rotukoirien kasvattajiin. Joka tapauksessa joku henkilö vastaa pentujen hyvinvoinnista. Siitä syystä kannattaa perehtyä tarkkaan sekä rotuun (tai alkuperään jos puhutaan sekarotuisista), jota on hankkimassa, että kasvattajaan tai pikemminkin kasvattajiin. Pidä pää kylmänä kuten asuntokaupoilla. Kasvattajia voidaan arvostaa eri syistä, jotka jokainen päättää itse. Mielestäni kasvattajan tärkein tehtävä on antaa pennuille parhaat mahdolliset eväät selviytyä elämästä – toki koiran käyttötarkoituksesta riippuen – perheenjäsenenä. Kasvattajalla on valtava vastuu esimerkiksi koiran pelkotilojen ehkäisyssä ja sopivassa sosiaalistamisessa. Mikäli kasvattaja ei näistä ole huolehtinut, ei pennunostaja voi kaikkea välttämättä korvata, ainakaan riittävän ajoissa, jolloin prosessi kestää pidempään.

Koirien kanssa tehdään valitettavasti paljon tiliä. On pentutehtaita, joissa tuotetaan sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. On kotipentutuotantoa, jossa koiria kasvattaa henkilö, jota kiinnostaa enemmän raha kuin koirien hyvinvointi. On olemassa myös ns. hyväksyttyä pentutehdasmaista toimintaa, jota saattavat harrastaa jopa kennelliittoon kuuluvat kasvattajat. On myös todella hyvin asioihin perehtyneitä kasvattajia ja kaikkea tältä väliltä. Muista, että ostajana tuet sitä toimintatapaa, josta pennun hankit. Koska mitään pentuvalmentajapalvelua ei ole, jokainen on itse vastuussa siitä, mistä pennun hankkii. Autovertaus: jos haluat päästä helpolla, hankit uuden auton, jossa on takuu. Mikäli tarvitset auton nopeasti ja halvalla, saat tyytyä epävarmuuteen ja luottaa omaan arvostelukykyysi hankintahetkellä.

Käy tutustumassa kasvattajan luona paikkoihin. Näin käytösneuvojan näkökulmasta olisin tyytyväinen siihen, jos pennut eläisivät mahdollisimman kotoisasti samoissa tiloissa ihmisten kanssa (huom, nyt puhun pennunhankkijasta, joka etsii seurakoiraa) ja että pennuista huolehtiva henkilö käsittelisi niitä kiltisti. Edellyttäisin, että pentujen emo olisi paikalla ja ei osoittaisi stressin tai pelon merkkejä vieraita ihmisiä kohtaan. Haluaisin, että pennut olisivat tyytyväisen oloisia ja iästä riippuen uteliaita ja kiinnostuneita ihmisistä.

3. Mitä muuta?

Jokainen koira on arvokas, ja pentutehtaastakin peräisin oleva pentu ansaitsee hyvän elämän. Mikäli hankit koiran epämääräisistä olosuhteista, kannattaa perehtyä käyttäytymiseen erityisen huolella. Tutkimusten mukaan pentutehtaista peräisin olevilla pennuilla on suurempi riski aggressiiviseen käyttäytymiseen aikuisena. Myös pelkokäyttäytyminen on pentutehdaskoirilla yleisempää kuin kotioloissa kasvatetuilla koirilla, joilla sosiaalistaminen on tehty huolella, ja joiden emojen stressitaso on alhaisempi. Lisäksi pentutehtaista tulleilla koirilla on keskimäärin muita useammin yksinoloon liittyviä ongelmia (lue lisää yksinolo-ongelmista täältä) ja arkuutta koskettamiseen liittyen. Syyt näihin ongelmiin liittyvät emon kokemaan stressiin ja pentujen synnyttyä puutteelliseen sosiaalistamiseen sekä liian aikaiseen vieroitukseen ja mahdollisiin pelkoa herättäviin tilanteisiin, kuten matkustamiseen. Toki pennun uudella kodilla on myös suuri merkitys, ja koira voi kasvaa ilman mitään ongelmia. Pentu on aina mysteeri, jolla on omat piirteensä. Valmistautumalla ja tekemällä kotiläksyt hyvin voit kuitenkin vaikuttaa siihen, että et joutuisi turhista asioista murehtimaan.

Ihanaa pentukesää kaikille! Käy kurkkaamassa vinkit pennunomistajille täältä!

Liity jäseneksi, niin pääset katsomaan videoluennon, jossa käyn läpi kaksi tutkimusta siitä, miten aikaiset kasvatusolosuhteet vaikuttavat koiriin (videon kesto 13 min.).

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Ajatuksia hihnasta

Ajattelin keskittyä pariin hihnaan liittyvään myyttiin tällä kertaa. Suuri osa työstäni on hihnaongelmien ratkomista, jotta koiran pitäminen voisi jälleen olla hauskaa ja lenkkeily sujuvaa. Hihnaongelma stressaa omistajaa ja saattaa jopa haitata lenkkeilyä ja joissakin tapauksissa estää sen kokonaan. On sekä taluttajan että koiran etu, jos hihnakävelyssä päästään yhteiselle polulle.

Myytti 1. Koira ei opi vetämään jos se ei milloinkaan vedä ja/tai kun se ei milloinkaan saa edetä vetämällä. Koiranpentu oppii vetämään, koska sen annetaan vetää hihnassa.

Tämä on klassikko. Perkaan ensin, mitä väite mielestäni sisältää. Ensin näkökulmakysymys: haluammeko, että koira ei opi jotain, vai haluammeko, että se oppii jotain? Nykyään ollaan menossa siihen suuntaan, että koulutetaan koiralle niitä asioita, joita sen halutaan osaavan eikä keskitytä niin paljon siihen, että varotaan että pentu oppii jotain ei-toivottavaa. En tiedä onko kukaan koskaan testannut pennuilla, että riittääkö todellakin hihnakävelyn harjoitteluksi se, ettei koiraa koskaan pidä hihnassa? Jos koiraa ei kytketä, se ei voi vetää eikä siis opi vetämään. Kätevää. Toinen kohta: koira ei opi vetämään jos se ei koskaan saa edetä vetämällä. Hömm. En tykkää ei koskaan, koiran pitää, koira ei milloinkaan saa -sisällöllisistä lauseista. Eli koira ei vedä jos koira ei vedä. Ja vielä yksi kohta: pennun annetaan vetää. Ikään kuin pentu tietäisi, että vetäminen on väärin ja vetämällä se siis kokeilisi tai testaisi omistajaa. Ei, ei. Pentu ei tiedä, että vetäminen ei ole sallittua. Lisäksi väitän, että painetta päin meneminen eli vetäminen on erittäin helposti opittu, ellei jopa sisäsyntyinen taito, jonka oppimiseen ei todellakaan tarvita hihnaa tai harjoittelua. Pentu osaa todennäköisesti mennä painetta päin, enne kuin se on ollut kertaakaan kytkettynä.

Ajatellaan hetki jotain toista eläintä koiran tilalle. Otetaan vaikkapa poni. Kuvitellaan, että ostaisit asuntoosi pienen ponin, jota sinun pitäisi viedä useita kertoja päivässä narussa ulos, vaikka poni ei vielä osaakaan kulkea narussa. Saisit ohjeeksi, että älä milloinkaan anna narun kiristyä tai kaikki on pilalla. Kuinka todennäköistä on, että naru ei kiristyisi kertaakaan? Se on erittäin epätodennäköistä. Poni, kuten koiranpentukin, haluaa tutkia maailmaa ja mennä eri paikkoihin. Koiranpentuja ei ole turvallista pitää vapaana kaupungissa ja pitkällä liinalla ulkoiluttaminenkin on varsin hankalaa, puhumattakaan siitä, että juostaan pennun perässä ja pidetään huoli siitä, ettei hihna kiristy. Samaan aikaan harjoiteltaisiin hihnassa kulkemista muutaman minuutin pätkissä, jotta pentu oppisi toimimaan hihnassa oikein.

Suosittelen, että pentujen annetaan kulkea hihnassa ja tutustua maailmaan ilman simputtamista ja mahdollisimman turvallisesti. Mikäli kulkeminen on pelkkää tempoilua, hanki mahdollisimman mukavat valjaat ja vaikkapa fleksi. Opeta pennulle mahdollisimman pian mukavin mahdollinen tapa kulkea hihnassa.

Myytti 2: Pysähdy (tai vaihda suuntaa) kun koira vetää hihnassa, älä anna sen edetä vetämällä. Palkitse kun koira löysää hihnan.

Kuka ei olisi näin toiminut? Miksi tämä toimii niin harvoin? Ensinnäkin, myytti lähtee siitä oletuksesta, että koira vetäisi johonkin määränpäähän. Jos näin on, silloin pysähtyminen toimii. Usein kuitenkin on niin, että koiralla ei ole varsinaista päämäärää ja joillekin koirille pysähtyminen on itse asiassa palkkio – ne katselevat ihan mielellään maailman menoa paikoillaan ja kun matka jatkuu, hihna kiristyy jälleen. Sama pätee suunnan vaihtamiseen – jos koiralla ei alun perinkään ollut määränpäätä, se hyvin todennäköisesti jatkaa vetämistä myös toiseen suuntaan. Toiseksi, kuten jo ensimmäisen myytin kohdalla tuli todettua, hihna kiristyy ja löystyy useita kertoja lenkin aikana joka tapauksessa. Tästä syystä koiralle on hyvin hankala ymmärtää, että se on velvollinen säilyttämään hihnan löysällä. Lisäksi epäjohdonmukaisuus hihnan kanssa voi aiheuttaa sen, että koira ei pysty tunnistamaan, milloin hihna on löysällä ja milloin se on tiukalla ja ennen kaikkea, mitä kireä hihna tarkoittaa. Löysällä hihnalla kulkemisesta voi toki palkita, mutta kannattaa miettiä, onko kyseessä riittävän selkeä käytös, jota koira oppi itsekin tarjoamaan.

Pelkkä löysästä hihnasta palkkaaminen ei mielestäni johda parhaisiin tuloksiin. Sen sijaan voisi miettiä jotain selkeämmin havaittavaa ja koiran kannalta yksinkertaisempaa tapaa toimia. Lisäksi kannattaa opettaa koiralle, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Jos lähdemme liikkeelle hihnan kieltämisestä, eli ajatuksesta, jossa hihna ei milloinkaan kiristy, menetämme mahdollisuuden käyttää hihnaa vihjeenä. Hihna kuitenkin on menossa mukana, joten sitä voisi käyttää myös sanojen ja käskyjen sijaan merkityksellisenä tapana viestiä koiralle.

Hihnakoulutusta nettivalmennuksena!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi vetämistä vielä enemmän 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuinka monta sanaa koirasi osaa? Tämänhetkinen ennätys koirilla taitaa olla noin 2500 sanaa. Sanoilla on merkitystä, ja koiralle pitäisikin puhua! Sanojen merkitysten oppimisella on nimittäin merkitystä sen hyvinvoinnille.

Tässä kohtaa tarkoitan muita sanoja kuin ei ja hyvä 😉

Valinnan mahdollisuus lisää hyvinvointia. Jos mietitään koiran elämää lemmikkinä, sillä vaikuttaa ensisilmäyksellä olevan paljon varaa valita. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että koira ei saa päättää juuri mistään. Se ei päätä, mitä se syö, milloin se syö, milloin se ulkoilee, missä ja miten se ulkoilee, lisääntyykö se ja kenen kanssa, milloin se leikkii, milloin se on yksin ja milloin porukassa ja niin edelleen. Asioita, mistä keskivertokoira saa päättää, ovat missä ja milloin se nukkuu ja osittain milloin se on omistajan seurassa. Ja tietenkin milloin se juo.

Tässä eräänä päivänä mietin koiran hankkimista. Koiraan liittyy suuret odotukset, sekä koiraan itseensä että omaan itseen. Vaikka olisi peruslaiska ihminen, kuten minä, koiran hankkimisen myötä ajattelee valmiiksi tietyt rytmit. Koiraa pitää ulkoiluttaa X kertaa päivässä, sen kanssa pitää harrastaa, pitää käyttää leikkimässä, kylpylässä, juoksemassa, kaupungissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Tämä on mahtavaa tietenkin. Paitsi. Mitä jos pentu ei halua lähteä ulos? Mitä jos se viettäisi myrskypäivän mieluummin sisällä? Mitä jos sitä hirvittää liikkua pimeässä?

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Toki pimeänpelko täytyy hoitaa, samoin kuin sosiaalistaminen. Mutta mitä kamalaa tapahtuisi, jos antaisi koiran valita. En itsekään nauti myrskyssä tarpomisesta, eikö se olisi vain helpotus, jos koirakin ilmoittaisi olevansa tyytyväinen sisällä? Miksi siitä pitäisi ottaa stressi? Oletanko, että jos koira ei halua ulos jäätymään nyt tänään ja jos annan periksi nyt, koira tulee viettämään lopun elämänsä sisällä? Tuskin. Koirakin tietää, miltä ikävällä ilmalla ulkoilu tuntuu. Sillä ei ole itsekuria, toisin kuin meillä. Sen sijaan, että koiraa kuskataan hyvän omistajan pokaalia odotellessa säässä kuin säässä, voisi varovasti kokeilla, mitä tapahtuu jos koira saa joskus päättää.

Olen useamman kerran todistanut tilannetta, jossa se, että ihminen lopettaa vastustamisen, muuttaa koiran käytöksen välittömästi. Toisin sanoen, heti kun koira ymmärtää, millä se saa sen mitä se haluaa, se muuttuu ja turhautuminen vähenee. Koiralla on tunne siitä, että se voi hallita sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mistä kaikesta koiran sitten voisi antaa päättää? Annetaanko sille läheisen ravintolan lista käteen ja luottokortti toiseen käteen?

Ei sentään.

Koiralle riittää tunne siitä, että se on saanut päättää. Eli vaikka tietäisit etukäteen, miten koira tulee valitsemaan, anna sen silti tehdä ratkaisu. Kuten tiedämme ihmistenkin käyttäytymisestä, idea on aina paras silloin, kun se on oma.

Mikä merkitys sanoilla sitten on? Sanojen avulla voimme kysyä ja kertoa. Voimme käyttää sanoja turvasignaaleina ja luoda turvallisuudentunnetta sitä kautta. Voimme vahvistaa suhdetta, kun löytyy yhteinen kieli. Kaikki eläimet pitävät siitä, että ne tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lisää niiden tyytyväisyyttä huomattavasti.

Liity jäseneksi ja katso video aiheesta!

[/wcm_nonmember]

Pentujen sosiaalistamisessa laatu korvaa määrän

Koiranpentujen sosiaalistaminen ympäristön ärsykkeisiin ja toisiin koiriin on tärkeää. Pennun on helppo omaksua uusia asioita ja kun se viettää aikaa toisten koirien seurassa, se oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja ja leikkiä.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten pentuaikaiset kokemukset vaikuttavat aikuisiän käyttäytymiseen. Kävi ilmi, että negatiiviset kokemukset pentuaikana lisäävät koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden todennäköisyyttä. Tämä on tietenkin selvää – pentukavereiden laatu on määrää tärkeämpää. Varsinkin pennun tutustuttamista aikuisiin koiriin kannattaa tehdä vain taitavien leikkijöiden ja pentuihin tottuneiden aikuisten kanssa, jotta yllättävää takapakkia ei tule. Huono kokemus on pennun kokemus – ihminen ei välttämättä huomaa mitään ikävää tapahtuvan, mutta pentu voi silti saada huonon kokemuksen. Esimerkiksi tilassa, jossa se ei pääse muita pakoon tai omistajan turvaan se voi kokea olonsa uhatuksi ja tästä voi tulla huono kokemus.

Hieman yllättäen tutkimuksessa kävi ilmi myös, että aikainen altistus muihin koiriin ei vähentänyt koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden riskiä aikuisiällä. Pennun kanssa ei siis tarvitse pitää kiirettä eikä tarvitse kokea painetta siitä, ettei ehdi jokaisille pentutreffeille sitä kuskata. Sosiaalistumista tapahtuu, vaikka pennut eivät leikkisi keskenään ja ennen leikkiä onkin hyvä antaa niiden sopivalla etäisyydellä tulle tutuiksi.

Tässä vinkit pentujen sosiaalistamiseen:

  1. Muista, että kaikki kontaktit eivät ole hyviä. Aivan kaikkia koiria ei tarvitse päästää tutustumaan pentuun. Muista myös, että hihnassa kohtaamiseen liittyy aina riski, varsinkin silloin, kun toinen osapuoli on aikuinen. Panosta siihen, että löydät sopivan pentukurssin, jossa on tarpeeksi lyhyet leikkituokiot  ja sopivat saman ikäiset kaverit.
  2. Vain omaehtoinen toiminta vie eteenpäin. Älä heitä pentua leijonille tai jätä sitä oman onnensa nojaan toisten koirien keskelle. Sinä olet sen ainoa turva maailmassa, käyttäydy sen mukaisesti. Älä pakota pentua leikkimään vaan anna sen olla sylissä tai kopassa jos se haluaa. Pennuissa on rotu- ja yksilöeroja; kaikkien ei tarvitsekaan olla toisten kanssa painivia monstereita.
  3. Leikki ja peuhaaminen ovat vain yksi osa sosiaalistumista. Leikin harjoittelu koirakavereiden kanssa on tärkeää, koska sitä ei ihminen voi pennulle opettaa. Leikin lisäksi on muita, yhtä hyviä tapoja sosiaalistaa. Viettämällä aikaa toisten koirien seurassa ilman fyysistä kontaktia on hyvä tapa – aina ei tarvitse edes nuuhkia, tutustumista tapahtuu kauempaakin. Yhteislenkit tuttujen kanssa sekä treenaaminen muiden koirien läheisyydessä vievät prosessia myös eteenpäin.

Wormald et al., 2016

Katso koira-aiheisia luentoja täältä!

Tapaan koiranpentuja viikottain. Ne ovat mahtavia. Omistajat saavat kasvatusneuvoja monelta taholta, eikä koulutuksellisilta paineilta voi välttyä. Omat paineensa kehiin laittavat naapuri, sukulaiset, kasvattaja sekä kouluttaja. Pennunomistajan kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, eikä toteuttaa kyselemättä kaikkia vinkkejä. Omat paineensa kehiin laittavat naapuri, sukulaiset, kasvattaja sekä kouluttaja. Pahimmassa tapauksessa koiralla on mittava maine ja vikalista vaikka ikää vasta muutama kuukausi.

Tein omat kolme vinkkiä pennunomistajille:

  1. Anna aikaa. Anna pennulle aikaa kotiutua kunnolla ja oppia tuntemaan olonsa turvalliseksi. Uuteen kotiin muuttaminen on pennun todennäköisesti koko elämän suurin stressitilanne. Sen ei tarvitse osata istua, seurata ja mennä maahan yhdeksän viikon ikäisenä. Tärkeämpää on, että se oppii tuntemaan uuden ympäristön ja tutustuu uusiin perheenjäseniinsä. Tässä vaiheessa korvat kannattaa sulkea ”eikö se vieläkään osaa..” tai ”kyllä sen nyt jo pitäisi..” tai ”kohta sulla on ongelmia, jos annat sen tehdä noin..” -tyyppisiltä maalailuilta ja pitää oma päänsä. Suhteuta koulutusvaatimukset koiran odotettuun elinikään; aika ei tule loppumaan kesken. Laita koulutettavat asiat tärkeysjärjestykseen ja toteuta yksi kerrallaan.
  2. Keskity hyviin asioihin. Älä kuuntele toisten luonneanalyyseja, vaan muodosta itse oma käsitys koirastasi. Tee lista siitä, mitä kaikkea haluat pennun tekevän ja oppivan sen sijaan, että listaat paperille ei-sallittuja asioita. On ihan eri asia katsoa jääkaapin ovesta positiivista listaa kuin ei sänkyyn (menee kuitenkin), ei sohvalle (menee kuitenkin), ei saa purra… -tyylistä kieltotaulua. Pentu ei mitenkään voi tietää mikä on sallittua ja kiellettyä meidän säännöissämme. Eikä meidän kannata tuhlata paukkuja kieltojen vatvomiseen vaan tehdä aktiivisesti jotain toivottujen asioiden eteen. Jos listassa lukee, että haluan pennun nukkuvan omassa kopassaan, sitä on helppo harjoitella. Se on konkreettinen asia, johon voi tarttua.
  3. Luo toimivat rutiinit. Pennun elämää helpottaa huomattavasti se, että se tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä ei tarkoita minuuttiaikataulua ja kellon kanssa kulkemista, vaan samojen asioiden toistamista samassa järjestyksessä. Pihalle, leikkiä, tirsat, ruokaa, pihalle ja niin edelleen. Muista, että yksi suuri tapahtuma päivässä riittää. Vaikka sosiaalistaminen on toivottavaa, ei pentua kannata kuskata joka paikkaan, vaan antaa sen myös levätä. Rutiineja ovat myös hoitotoimet, joihin pentu kannattaa opettaa. Älä pilaa kynsienleikkuuta tekemällä sitä väkisin, vaan käytä mieluummin aikaa asian kouluttamiseen niin, että toimenpide on pennunkin mielestä mukava.

Pennuille kaikki on mahdollista. Sinulla on vastuu siitä, minkälaisia kokemuksia pennulle tarjoat. Älä hanki koiraa vastakkainasettelun osapuoleksi 🙂

 

Koiranpentujen sosiaalistumisen herkkyyskausi on 3 ja 12 ikäviikon välillä, jolloin on erityisen tärkeää altistaa pentua mahdollisimman monille uusille ärsykkeille. Tästä on hyötyä, koska myöhemmin elämässä sellaiset ärsykkeet aiheuttavat lievemmän stressireaktion, joihin on jo pentuna altistuttu.

Tutkijat halusivat selvittää, miten virikkeellinen pentuaika vaikuttaa aikuisen poliisikoiran käyttäytymiseen. Osa pennuista vieraili virikepuistossa, jossa ne altistuivat erilaisille ärsykkeille; eri alustoille, valaistukseen, esteisiin ja muihin haasteisiin. Pentuja kannustettiin kiipeämään esteen yli siten, että se sai esteen ylitettyään ruokaa. Esteinä käytettiin tunneleita, liikkuvaa ja heiluvaa alustaa sekä mm. verkkosiltaa.

Kun pennut olivat nuoria aikuisia, niiden stressireaktiota arvioitiin mittaamalla kortisolipitoisuuksia ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Tilanteet sisälsivät mm. pimeää, tunneleita, liikkuvia ja epämukavia alustoja, liukkaita alustoja ja avonaisten portaiden menemistä ylös ja alas.

Otos oli hyvin pieni tässä tutkimuksessa (6 pentua), mutta eroja silti havaittiin ja tulokset ovat linjassa aiempien kanssa; nuorilla koirilla, jota olivat vierailleet virikepuistossa pentuina, oli alemmat kortisolitasot kuin muilla, mikä viittaa pienempään stressikokemukseen.

Työkoirien suorituskyvyn maksimoimiseksi ja kestävyyden parantamiseksi on tärkeää altistaa niitä sosiaalistumisen herkkyyskautena erilaisiin ärsykkeisiin, jotta ympäristön ärsykkeet eivät aiheuttaisi ylimääräistä stressiä aikuisena.

Sama pätee kotikoiriinkin; pentua voi ja kannattaa altistaa normaaleille asioille kotona. Yksinkertaisimmillaan pentua voi ruokkia pimeässä, eri huoneissa, imurin vieressä, kylpyhuoneen lattialla, pöydällä, kuramaton päällä…

Lue täältä lisää koirien virikkeistä.

Lopes et al., 2015

Jos jossain vaiheessa hankin koiraa, olen todella vaikeiden kysymysten äärellä. Kun en liputa erityisesti minkään rodun puolesta, valinnanvaraa on paljon. En ole varma jaksanko harrastaa mitään tosimielessä tai varsinkaan mennä näyttelyihin. Se karsii osan myyjistä pois. Toisaalta osan roduista karsin itsekin pois. Koira ei saisi olla liian pieni eikä liian suuri. Ei mielellään paimenkoira eikä varsinkaan metsästyskoira. Ehkä noutajaa voisi harkita. Labbis on mahtava rotu, mutta näyttelylinjaiset ovat karseita möhköjä ja käyttölinjaisia ei myydä kotikoiriksi. Ja miten on terveys tällä suosikilla?

Sitten kasvattaja. Keneen voin luottaa, kun olen lukenut juttuja koirammelehden kurinpitoasioista? Kaikenlaista vilppiä harrastetaan, Venäjältä tuodaan koiria ja väitetään että ne ovat jonkun pentuja ja emä on kuollut ja pennut vaihdettu. Tai sattuu vahinkoastumisia yli 10-vuotiaille loppuun pennutetuille koiraparoille. Tai väärennetään sukutauluja tai vääristellään muuten vaan. Tai pidetään pentutehtaita, joilla ansaitaan vaaterahoja tai joista ihmiset ostavat säälistä. Tai sitten vain jalostetaan ulkomuotoa, ei luonnetta. Tai luonnetta väärään suuntaan. En tarvitse seurakoiralleni käsiin räjähtävää luonnetta tai oikeastaan ylipäänsä luonnetestissä mitattavia ominaisuuksia.

En halua tuontikoiraa. En halua 8 kuukauden ikäistä sakemannimixiä, joka annetaan hyvään kotiin maalle ajanpuutteen takia. Pentu olisi kiva, kun siitä voi paremmin selvittää menneisyyden.

Pitäisikö unohtaa ja hommata kissa..?