Koirat näyttävät noudattavan tiettyjä sääntöjä leikkiessään. Leikkiminen on tärkeä keino solmia ja ylläpitää ryhmän sisäisiä sosiaalisia suhteita, jotka lujittavat ryhmää. Koirilla ja muillakin eläimillä leikkimisessä näyttää olevan neljä perussääntöä, jotka estävät tilanteen eskaloitumisen tappeluksi.
  1. Kommunikoi selkeästi. Leikkiinkutsu on ele, joka kertoo vastapuolelle, että halutaan nimen omaan leikkiä; ei jatkaa sukua tai tapella. Leikkiinkutsun jälkeen koira saattaa esittää kovia otteita, kuten murista tai näyttää hampaitaan mutta koska tätä on edeltänyt selkeä viesti siitä että haluaan pitää hauskaa, toinen koira ei ota tilannetta vakavasti.
  2. Muista hyvät tavat. Leikki on vastavuoroista, vaikka osapuolet eivät olisi keskenään tasavertaiset. Leikissä roolit vaihtuvat – vanhempi tai kookkaampi koira antaa pienemmän seisoa päällään, mitä ei oikeassa taistelussa tapahtuisi.
  3. Myönnä virheesi. Joskus pelikaveri käyttää tarpeettomasti voimaa ja satuttaa toista. Tämän jälkeen koira yleensä ’pahoittelee’ esittämällä uuden leikkiinkutsun ja saa usein virheensä anteeksi.
  4. Ole aito. Pahoittelujen ja leikkiinkutsujen tulee olla aitoja, jatkuvasti sääntöjä ei saa rikkoa. Sellainen eläin, joka rikkoo sääntöjä, ei saa enää peliaikaa.

Ryhmän sisäiset normit luodaan ja ylläpidetään leikkimällä. Normien rikkominen ei ole kannattavaa eläimelle, jonka tavoitteena on jakaa geenejään eteenpäin. Muista että pennun on tärkeää oppia leikkimisen säännöt koirien kielen osana. Näitä sääntöjä ei ihminen osaa pennulle opettaa, joten anna pennullesi mahdollisuus leikkiä muiden pentujen ja vanhempienkin koirien kanssa.

The Ethical Dog, Looking for the roots of human morality in the animal kingdom? Focus on canines, who know how to play fair BY MARC BEKOFF AND JESSICA PIERCE, perspectives, 16 scientific american mind March/Apri l 2010

Australialaistutkimuksessa tarkasteltiin riskitekijöitä koirilla esiintyvään eroahdistukseen ja ruokaan liittyvään aggresiivisuuteen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 485 taloutta, joissa koiria oli yhteensä 690. Tutkimus perustuu omistajien tulkintaan koirien käyttäytymisestä, koska tutkimus suoritettiin kyselyllä.

Eroahdistuksen syynä on usein pidetty erottamista koiralle läheisestä ihmisestä. Tämä tutkimus ei tue kokonaan tätä teoriaa. Eroahdistus oli sitä yleisempää, mitä enemmän perheessä oli aikuisia naisjäseniä tai uusia jäseniä; eroahdistusta oli enemmän myös niissä kodeissa, joissa joku jäsenistä oli vaihtanut työpaikkaa. Eroahdistus oli uroskoirilla yleisempää kuin nartuilla ja leikatuilla harvinaisempaa kuin leikkaamattomilla. Lisäksi eroahdistusta yleistivät tietyt käytännöt, kuten leikkiminen tai ruokkiminen kotiintulon jälkeisen puolen tunnin aikana. Toisaalta muina aikoina leikkiminen vähensi eroahdistusta.

Ruuan vahtimiseen liittyviä riskitekijöitä näyttivät olevan koiran ikä, ja mitä enemmän koiria taloudessa oli, sitä enemmän ne vahtivat ruokaansa. Kuten eroahdistuksessakin, ruuan vahtiminen korreloi perheen naisjäsenien lukumäärän kanssa. Koirat, joita ulkoilutettiin päivittäin, vahtivat ruokaansa harvemmin kuin muut – tätä voidaan selittä esimerkiksi sillä, ettei ruoka ole enää merkittävä resurssi sellaiselle koiralle, jonka elämässä on muutakin positiivista sisältöä. Ne koirat, joita koulutettiin makupalojen avulla, vahtivat ruokaansa harvoin. Toisaalta ne, joita palkittiin omistajien päivällisen aikana kerjäämisestä, vahtivat ruokaansa enemmän.

Mikä vika meissä naisissa sitten on? Emmekö osaa pitää kiinni omasta tilastamme? Olemmeko liian höylejä? Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä että koirat peilaavat omistajiensa tilannetta: mistä koira voisi tietää että isäntä on vaihtanut työpaikkaa? Elämänmuutokset ja omistajien käyttäytyminen vaikuttaa koiriin. Lisäksi tärkeä merkitys on päivittäisillä rutiineilla ja tavoilla – on selvää että koiran valppaustila kasvaa iltapäiväneljään mennessä, kun silloin koittaa päivän ainoa leikkituokio emännän kanssa. Sekin on järkeenkäypää että mitä enemmän kilpailua, sitä suuremmassa arvossa resurssit ovat.

Kerjäämisen palkitseminen on yleinen pahe – koira oppii nopeasti melko röyhkeäksi vaatijaksi. Koiraa ei kannata kuitenkaan syyllistää, vaan tulee muistaa kuka tätä käytöstä oikeastaan ylläpitää. Itse aion ainakin jatkaa menestyksellistä kerjäämisen vahvistamista. Kuka voisi olla niin kovasydäminen ettei silloin tällöin pientä leivänmurua antaisi uskolliselle ystävälle?

Lähde: Paul D. McGreevy, Abby M. Masters, (2008), ’Risk factors for separation-related distress and feed-related aggression in dogs: Additional findings from a survey of Australian dog owners’, Applied Animal Behaviour Science 109: 320–328.