Murinalla on eroa. Tutkijat nauhoittivat koirien murinaa erilaisissa konteksteissa; leikin aikana, tuntemattoman henkilön uhatessa sekä tilanteissa, joissa koira puolusti ruokaansa toiselta koiralta.Lisäksi erilaisten murinoiden vaikutusta toisiin koiriin testattiin. Testikoiran annettiin lähestyä luuta, ja samaan aikaan sille soitettiin nauhalta erilaisia murinoita.

Parhaiten koiriin tehosi se murina, jota oli nauhoitettu luun puolustamistilanteessa. Ne koirat, joille soitettiin luun puolustamismurinaa, jättivät luun muita koiria useammin rauhaan.

Tulokset viittaavat siihen, että koirilla on tilannesidonnaista kommunikointia. Muilla lajeilla on erilaisia hälytysääniä tai ruokaan liittyviä ääniä, joita ne käyttävät viestiäkseen lajikumppaneilleen.Vaikuttaa siltä, että murina ei ole vain murinaa. On muistettava, että oppiakseen ensinnäkin lähettämään tällaisia lajin sisäisiä viestejä ja vieläpä onnistuneesti niitä tulkitsemaan koiran tulee saada niitä harjoitella muiden koirian kanssa.

Sitten vaan kuuntelemaan erilaisia vivahteita.

Farago, Pongracz, Range, Viranyi, Miklosi (2010), ‘The bone is mine’: affective and referential aspects of dog growls, Animal behaviour, 79: 917-925.

Koira on sosiaalinen eläin, joka käyttää rauhoittavia eleitä päivittäin rutiininomaisesti. Rauhoittavien eleiden tarkoituksena on välttää uhkaavien tilanteiden eskaloitumista yhteenotoiksi, jotka pahimmillaan saattavat johtaa loukkaantumisiin.

Päinvastoin kuin usein luullaan, eleillä ei ole mitään tekemistä alistumisen tai dominanssin kanssa. Kyseessä on yksinkertaisesti koirien välinen viestintä ilman asemasidonnaisuutta. Mikäli vastapuoli ei reagoi koiran tyynnyttely-yrityksiin, siirrytään usein seuraavalle tasolle tikapuilla. Näin ollen aggressiivisuutta esiintyy niissä tilanteissa, joissa vastapuoli johdonmukaisesti ymmärtää väärin tyynnyttely-yritykset tai jos yritykset ovat tehottomia.

Tikapuiden vaiheet saattavat kestää vain millisekunteja, mutta yleensä ne ovat kuitenkin havaittavissa. Mikäli näitä eleitä osattaisiin tulkita paremmin, voitaisiin välttää monet niinkutsutuista “ennalta arvaamattomista” aggressiivisista hyökkäyksistä sekä koira-koira että koira-ihminen-tilanteissa. Koiralla tulee olla tietyt valmiudet näiden eleiden oikeaan käyttöön, sen on saatava pentuna ja aikuisenakin harjoitella niitä. Myös omistajien tulisi huomata koirastaan rauhoittavat eleet ja vastata niihin korrektilla tavalla, eli lopettamalla epämiellyttävä tilanne. Hyvin hyvin usein omistaja ottaa koiran tyynnyttely-yritykset henkilökohtaisina loukkauksina ja vastaa niihin huutamalla entistä lujemmin, ravistelemassa tai muuten kurittamalla.

Miten koira voisi osata olla muiden koirien kanssa, jos kotioloissa tai harjoituskentällä omistaja ei anna mahdollisuuksia käyttää rauhoittavia eleitä oikein? Koiralta ei voi odottaa yhtään enempää kuin mihin sillä on edellytykset.

(Shepherd, K 2009. BSAVA Manual of Canine and Feline Behaviour, 2nd edition.pages 13 – 16. Editors Debra F. Horwitz and Daniel S. Mills).