Facebookissa kauhistellaan uutta paljastusta, jonka mukaan Wienin espanjalainen ratsastuskoulu on käyttänyt menetelmänä hevosen niskan ylitaivutusta. Eläinihmisten suurin fiksaatio on varmaankin johtajuusajattelu, mutta kyseenalaisena kakkosena tulee hevosen pään asento ja ”oikein päin” liikkuminen.

Ne, jotka ovat asian puolesta, kutsuvat menetelmää LDR (low, deep, round) ja ne, jotka vastustavat, kutsuvat sitä rollkuriksi. FEIn mukaan jälkimmäinen menetelmä on pakottava ja ensin mainittu ei ole. Tällainen määrittely on mielestäni huono, koska hevonen on mahdollista vahvisteiden avulla kouluttaa ylläpitämään asento ilman jatkuvaa vetämistä. Ohjien kerääminen voi olla vihje sijoittaa pää luotiviivan taakse. On mahdollista ratsastaa löysin ohjin pää ryntäissä. Jos hevonen itse hakeutuu kyseiseen asentoon, mitäpä ratsastajalla on siihen vastaan sanomista (ironiaa).

Hyperfleksio (flexion of a limb or part beyond the normal limit) joka tapauksessa herättää mielenkiintoista keskustelua. Ensin keskustellaan siitä, onko kyseessä yksittäinen kuva, yksittäistapaus, yksi hetki, onko tuntuma pakottava vai narut löysällä. Sitten keskustelu siirtyy siihen, onko menettely oikein, jos kerran se on anatomisesti mahdollista. Marko Björs käytti muistaakseni paarmavertausta, Aki Ylänne puhui ryntäiden rapsuttamisesta. Nettiin ladataan laidunkuvia, joissa hevoset ovat luotiviivan takana ja keskustellaan siitä, perusteleeko tämä menetelmän ratsastuksessa.

Minusta hedelmällisintä olisi keskustelu siitä, miksi hyperfleksio kannattaa. Mitä hyötyä siitä on?

Parantaako se hevosen muotoa? Käsitykseni mukaan ratsastuksen tavoitteena on pyöreys. Ymmärrän, että ympyrä on pyöreä ja pyöreä hevonen muodostaisi näin ollen osan ympyrän kaaresta. Voiko sitten olla vielä pyöreämpi? Mikä on ”pyöreämpi” muoto? Onko spiraali pyöreämpi kuin ympyrä? Mikä sitten on pyörein muoto? Miten se lisää pyöreyttä, että pää on linkussa? Käsittääkseni pään vetäminen linkkuun ei vaikuta hevosen takajalkoihin, eli kaari jyrkkenee vain etupäästä.

ldr

Onko hyperfleksio rankaisumenetelmä? British Horse Society sanoutuu irti hyperfleksiosta. Tosin heidän sivuillaan on maininta: ”While we appreciate that horses are as individual as humans, and that some may require corrective schooling..” Eli hyperfleksio onkin kurinpalautuskeino? Rankaisu? En ole nähnyt mitään hyvää seuraavan siitä, että jotakin liikettä käytetään rankaisuna. Jotkut käyttävät peruuttamista rankaisuna. Rankaisun idea on se, että liikkeen pitää tuntua hevosesta epämiellyttävältä, muuten kyseessä ei ole rankaisu. Jos peruuttaminen on rankaisu, se näkyy liikkeessä. Peruuttamalla rankaistu hevonen peruuttaa todellakin tehokkaasti ja lujaa. Korvat luimussa ja joskus jopa hallitsemattomasti. Mistä hevosta sitten rankaistaan kun sitä rullataan? Verryttelyssä varmuuden vuoksi? Etukäteisrankaisuna? Kun radalla ei saa käyttää voimakeinoja, niin verkataan hevonen siten, ettei sille tule mieleenkään ryppyillä. Jos verryttely on hevosen mielestä hankalaa, radan tehtävät saattavat tuntua helpoilta?

Rentouttaako hyperfleksio hevosta? Joidenkin lähteiden mukaan ylitaivutus pienentää näkökenttää, estää hapensaantia ja hengitystä ja edellyttää lihastyötä. Kuulostaako ihanan rentouttavalta? Itse ihmettelen eniten sitä, miksi muka spiraalimuoto rentouttaisi hevosta enemmän kuin turpa pitkänä kulkeminen.

Oli miten oli, viime aikoina esillä olleet kuvaparit ja videot varmasti auttavat ihmisiä näkemään, ettei pään ja kaulan asento tarkoita oikein päin liikkumista tai oikeastaan mitään muutakaan. Olisi kiva, jos SRL ottaisi kantaa luotiviivan takana liikkumisen tarpeellisuuteen. Olisi myös kiva, että henkilöt, jotka ovat huolissaan oikein päin liikkumisesta ja varmistavat sen esim. apuohjilla, selittäisivät oikein perinpohjaisesti, mitä oikein päin liikkuminen tarkoittaa.

Kysymykseni kuuluu: Jos niin miksi hevosta tulee liikuttaa luotiviivan takana?

 

Sellaiset urheilulajit, joissa välineenä tai kumppanina on eläin, sisältävät erityisen paljon mutua. Eläin ei osaa puhua eikä aina ilmaista itseään ihmiselle helposti tulkittavalla tavalla. Siksi onkin erityisen tärkeää tulkita hevosta urheiluvälineenä mahdollisimman tarkasti ja objektiivisesti. Meillä ihmisillä on taipumus laittaa sanoja eläinten suuhun. Lisäksi alamme herkästi tulkita eläintä ihmisenä.

Onneksi apunamme on mittarit – voimme testata, onko eläimelle annettu kiellettyjä aineita, voimme mitata sen sykettä ja syljen kortisolipitoisuuksia, voimme antaa eläinlääkärin tutkia ja taivutella  kipeiden paikkojen löytämiseksi. Nykyisin on myös tekniikka, joka mahdollistaisi mittaamisen myös suorituksen aikana, kuten ohjastuntuman keveyden tai apujen voimakkuuden.

Ratsastus sisältää paljon mutua. Jokainen ihminen käyttää apuja omalla tavallaan. Jokaisella valmentajalla on omat näkemyksensä siitä, mihin apujen käytössä tulisi pyrkiä. Jokainen guru tarjoaa omat kikkansa. Toiselle tuntuma on narun paino (joka on sekin muutaman sata grammaa), toiselle voipaketti ja jollekin muulle maitotälkki. Erään tutkimuksen mukaan keskimääräinen ohjastuntuma oli 9 Newtonia. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin ratsastajan kätisyyttä verrattuna hevosen toispuolisuuteen, tuntuma oli 0.7 kg käynnissä, 1.1 kg ravissa, 1.65 kg laukassa ja 1.62 kg siirtymissä hitaampaan askellajiin.

Toinen tutkimus paljasti, että ratsastajien käsitys omasta ohjastuntumastaan poikkesi huomattavasti todellisuudesta – yleensä tuntuma oli voimakkaampi kuin mitä he itse arvioivat. Lisäksi ratsastajilla oli lähes aina vahvempi toinen käsi. Alustavien havaintojen mukaan oikeakätinen ratsastaja ja ”vasenkätinen” hevonen eivät ole paras mahdollinen pari, koska yhdistelmä tuppaa aiheuttamaan epäsymmetriaa ohjasotteissa.

Voiko ohjastuntumaa arvioida ilman mittaria?

Entä jos hevosen opettaa kovin avuin kulkemaan näennäisesti oikein ja sitten käyttää vain pientä tuntumaa?

Hevonen, joka on koulutettu näin, tarjoaa tätä asentoa aina kun ohjiin tulee painetta. Hevonen herkistyy paineelle, eli pienikin paine aiheuttaa reaktion. Hevonen pakenee ohjastuntumaa lyhentämällä kaulaa ja kulkemalla kuolaimen takana. Tämä ilmiö on haitallinen, koska apu, jota käytetään yleensä hevosen hidastamiseen, ei hidasta vaan on merkki halutusta pään ja kaulan asennosta. Voi olla, että näin koulutetuilla hevosilla ei ole hidastavaa merkkiä lainkaan, mikä taas voi aiheutttaa vaaratilanteita.

Kun puhutaan onnellisista urheiluhevosista, voisi miettiä, kuinka suurta painetta hevosen tulisi sietää jatkuvasti. Jatkuva paine voi vahingoittaa hevosen suuta; kuolain vaikuttaa kieleen, kitalakeen, ikeniin ja huuliin. Ehkä olisi opettavaista joskus kokeilla mittareiden kanssa ratsastusta – näkisi synkän tai ihanan totuuden.

Paitsi tietenkin useimmille ratsastajille käsi toki on täysin muusta kehosta itsenäisenä toimiva riippumaton, joustava raaja 🙂

Hauskaa vappua!

 

Se on jännä ajatus, että yksi kokonainen urheilulaji kulminoituu yhteen vertikaalilinjaan. Yksi pystyviiva herättää intohimoista keskustelua.

Mikä on rullaamista? Mikä on ns. pyöreä verkkamuoto? Mikä on sopivaa?

Tutkimuksissa on osoitettu, että rullaaminen low deep and round (LDR) turpa kiinni ryntäissä aiheuttaa hevosille epämukavuutta. Tutkijat halusivat selvittää, miten pään ja kaulan asento vaikutti kilpailutulokseen. Jokaista hevosta kuvattiin kolme minuuttia verryttelyssä ja kolme minuuttia radalla. Hevosista tarkkailtiin hännällä viuhtomista, korvien asentoa, muutoksia liikkeessä, suun liikkeitä sekä pään liikkeitä. Ne hevoset, joita ratsastettiin luotilinjalla tai sen takana, esittivät muita useammin edellä lueteltuja käytöksiä, jotka yhdistetään hevosen kokemaan epämukavuuteen.

Kiinnostavaa oli se, että radalla hevoset ratsastettiin eri tavalla kuin verryttelyssä; pää luotiviivan edessä mieluummin kuin takana. Jännittävä havainto oli sekin, että helpoissa luokissa ne, jotka verryttelivät luotiviivan takana, pärjäsivät keskimäärin huonommin. Vaativissa luokissa taipumus oli päinvastainen; verkassa rullaaminen ennakoi menestystä. Toisaalta vaativien luokkien hevoset esittivät enemmän edellä lueteltuja epämukavuuteen liittyviä käytöksiä.

Liki 70 % hevosista verryteltiin luotiviivan takana. Alle 12 % ratsastettiin luotiviivan edessä tai luotiivalla. Onko luotiviivan edessä ratsastus katoavaa kansanperinnettä? Eikö siitä palkita? Miksi verryttelyssä ratsastetaan verryttelymuodossa ja mitä hyötyä siitä on? Tai ylipäänsä, miksi hevonen pitää verrytellä pää ja kaula eri asennossa kuin varsinaisessa kilpailussa? 

Minusta on hienoa, että yksi asia kouluratsastuksessa on sellainen, jota voidaan mitata. Tai oikeastaan kaksi.

Kaulan kaaren tulee nousta luontevasti ja muodostaa harmoninen kaari säästä niskaan, joka on korkeimpana kohtana. Turpa pysyy hieman luotiviivan edessä. Ajoittain, ratsastajan tehostaessa apujaan kootakseen hevostaan, turpa voi olla enemmän tai vähemmän luotiviivalla.

Nämä kaksi asiaa on mahdollista tarkistaa viivottimella ja se on mahtavaa!

Impact of Head-Neck-Positions on the expressive behavior of dressage horses

Kertokaa se!

Me kaikki tiedämme, että hevosen pitäisi kantaa itseään, polkea takajaloilla tarmokkaasti ja käyttää selkäänsä oikein. Miltä se ratsastajasta tuntuu kun hevonen liikkuu oikein? Mikä rooli tässä on ohjastuntumalla?

Mutta miten se käytännössä tehdään? Pitääkö käsiä liikuttaa vai pitää ne paikoillaan? Tarvitaanko apuohjia? Entä ulko-ohjan tuki? Taivuttelu ja asettaminen? Kerro, miten sinä sen teet. Jos sinun pitäisi kuvailla, miten hevonen saadaan kantamaan itseään ja liikkumaan oikein päin ihmiselle, joka ei ole koskaan ratsastanut, väännä se rautalangasta.

Kiinnostava artikkeli aiheesta löytyy eurodressagen sivuilta.

Tutkijat ovat havainneet, että luotilinjan takana ratsastetut hevoset osoittavat käytöksellään enemmän tyytymättömyyttä kuin ns. normaalissa muodossa ratsastetut hevoset. Jo aiemmin on todettu, että jos hevoset saavat valita rullaamisen ja normaalin muodon välillä, ne valitsevat normaalin muodon. Lisäksi rullatuilla hevosilla on havaittu enemmän stressiin viittaavia tekijöitä. Pään asento todellakin puhuttaa edelleen. Lue lisää the horsen sivuilta.

Millä perusteella hevoselle valitaan kuolaimet? Miten kuolain suussa käyttäytyy?

Nykyään on huimasti valinnanvaraa, tarvitsee vain marssia hevosliikkeeseen ja kaikkiin vaivoihin löytyy lääke.

Katso avartava animaatio kuolainten vaikutuksista suussa.

Yhdysvaltalainen tutkija Hilary Clayton on tutkinut mm. kuolainten vaikutuksia yli 20 vuotta.

Lisäksi hän on kuvannut röntgenillä, mitä hevosen suussa oikeastaan tapahtuu. Mielenkiintoista!

Claytonin mukaan suurin osa hevosista pitää enemmän ohuemmista kuolaimista. Paksut kuolaimet saattavat tehdä suun liian ahtaaksi. Toisilla hevosilla taas kitalaki on niin matala, että nivelkuolaimen nivel painaa kitalakeen kivuliaasti. Näille hevosille suora kuolain sopii parhaiten.

Mitä kokemuksia sinulla on kuolaimista?

Olen aikoinaan kirjoittanut tällaisen jutun. Nyt kyseisestä tutkimuksesta on tehty video. Havainnollistavaa.

Rollkur, eli hevosen niskan ylitaivuttaminen (low, deep, round) puhuttaa. Se antaa ilmeisen ammattimaisen vaikutelman koska näyttää olevan hyvin yleinen metodi ihan olympialaisten ulkopuolellakin. Onko se rääkkäystä? Rentouttaako se hevosta?

Von Borstel ja kumppanit päättivät kysyä hevosilta. He halusivat selvittää, miten rullatut hevoset poikkeavat käytökseltään normaalimuodossa ratsastetuista hevosista. Lisäksi he halusivat selvittää, kumpaa ratsastustyyliä hevonen pitäisi parempana mikäli saisi valita.

15 hevosta ratsastettiin Y-sokkelon läpi siten, että toiselle puolelle käännyttäessä ratsastettiin aina rollkurissa ja toiselle puolelle käännyttäessä tavallisessa muodossa. Hevoset ehdollistettiin siis siihen, että vasemmalle menoa seurasi rollkur ja oikealle tavallinen muoto. Ehdollistamisvaiheen jälkeen hevosia ratsastettiin edelleen Y-sokkeloon, mutta annettiin niiden itse päättää kumpaan suuntaan käännyttiin.

Rollkur-muodossa ratsastetut hevoset liikkuivat hitaammin ja osoittivat enemmän tyytymättömyyttä (hännän viuhtomista, pään heiluttelua ja pukittelua) kuin tavallisessa muodossa ratsastettaessa. Hevoset lisäksi valitsivat lähes poikkeuksetta normaalin muodon. Rollkur-hevoset lisäksi reagoivat pelkotesteissä voimakkaammin sekä lähestyivät hitaammin pelottavaa asiaa.

Alas, luotilinjan alapuolelle ratsastaminen eli rullaaminen on tulosten mukaan hevosille epämiellyttävää. Se voi tehdä hevosista pelokkaampia ja vaarallisempia ratsastaa ja vaarantaa hevosten hyvinvointia. Miksiköhän se kuitenkin on niin yleistä ihan normaaleissa ratsastuskouluissakin ja vaieten hyväksyttyä?

Lue perusteellinen kirjoitus rollkurista täältä.

Katso FEIn ohjeistus sallituista pään ja niskan asennoista täältä.

Uta Ulrike von Borstel, Katrina Merkies, Ian James Heatly Duncan, Anna Kate Shoveller, Linda Jane Keeling, Suzanne Theresa Millman (2009): ’Impact of riding in a coercively obtained Rollkur posture on welfare and fear of performance horses’, Applied animal behaviour science 116: 228-236.