Hevosten kanssa törmää ongelmiin, isoihin ja pieniin. Ja kuten vanha sananlaskukin sanoo, niistä oppii eniten. Vastoinkäymisten kautta joutuu väkisin oppimaan uutta ja kyseenalaistamaan omat käsitykset. Ongelmia voidaan jaotella eri tavoin eri kategorioihin, mikä saattaa helpottaa niiden käsittelyä ja analysointia.

On olemassa itsestään ohimeneviä ongelmia, joista ei tarvitse tehdä isoa asiaa – ne ovat ikään kuin vieraslajeja, jotka eivät talvehdi. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi pakkolevosta aiheutuvat lieveilmiöt tai muutosten, kuten muuton aiheuttamat prosessit. Näihin voi suhtautua samalla tavalla kuin itäneeseen chiansiemeneen – talvi eli aika hoitaa homman. Mikäli olosuhteet eivät ole ongelman kasvulle otolliset, se kuihtuu pois. Tietyt ikäkaudet ja koulutusvaiheet tuovat tullessaan tällaisia ongelmia, joista ei ole tarpeen huolestua pienessä mittakaavassa. Mikäli reaktiot ovat suuria, on penkki hyvä ottaa tarkkailuun ja pitää leviäviä kasveja silmällä.

Lastausongelman voi ajatella kisapäivän kauniin harmoniakukkapenkin tuholaisena, joka aiheuttaa haittaa monille kasveille. Jos ongelma on läsnä, koko kisapäivä kärsii ja kun ongelma saadaan pois, koko penkki herää kukoistukseen. Tavallaan lastausongelma on kuin kirvat – kun niitä on vähän, niiden kanssa pärjää. Tosin samaan aikaan tiedostaa, että olosuhteissa on jotain vikana, kun kirvat saavat koko ajan elintilaa. Kirvat pysyvät lempipaikassaan ja pihan muut kasvit jäävät yleensä rauhaan, eli ongelma ei rönsyile matkustamistilanteiden ulkopuolelle. Tämä on yksi syy, miksi lastausongelman kanssa on niin vaivatonta elää. Ongelma esiintyy ainoastaan tietyssä tilanteessa, ja jos tilannetta ei tule, ongelmaakaan ei ole. Jotkus ongelmat ovat sellaisia, että niiden kanssa oppii elämään; ne ovat niitä voikukkia, jotka puskevat aina uudelleen ja uudelleen muiden sekaan kunnes niistä ei jaksa enää välittää. Silloin hyväksytään ongelma ja eletään sen kanssa. Yleensä tällainen ongelma ei ole kovin ärsyttävä, tai se on juuri sillä rajalla, että jaksaako sen eteen tehdä toimenpiteitä.

Yksi ongelmien kategoria liittyy kasvuolosuhteisiin ja kasvatettavan kasvin ominaisuuksiin. Joskus nämä kaksi asiaa vain eivät kohtaa; kasvi tarvitsee lämmintä ilmaa, valoa ja kosteutta ja meillä on tarjota kylmä savimaa kaamoksessa. Joskus ongelman luonne on sellainen, että hevonen käyttäytyy täysin normaalilla tavalla, mutta tämä tapa häiritsee omistajaa. Esimerkiksi seinien, aitojen ja puiden jyrsiminen, karkailu, kuivikkeiden ahmiminen, omistajan hankaaminen ja rapsuttelu ja muut hevosmaiset asiat, jotka suuntautuvat vääriin kohteisiin. Trooppinen kasvi ei kasva täällä kovin hyvin, sille täytyy järjestää optimaaliset olosuhteet jos haluaa satoa. Hevoselle on normaalia käyttää suutaan ja hampaitaan. Mikäli sille ei ole tähän lajityypilliseen toimintaan sopivia kohteita, se suuntaa energiansa ei-toivottuihin kohteisiin.

Lisäksi on olemassa helposti itäviä ja leviäviä ongelmia, jotka villiintyessään valloittavat ison osan kukkapenkistä ja levittäytyvät luontoon. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi imppaaminen ja muut pakko-oireet. Ne kasvavat vain niille sopivalla maaperällä, mutta valtaavat hetkessä koko alueen ja tukahduttavat muut kasvit. Vaaditaan erityisen merkittäviä toimenpiteitä, jotta nämä saadaan hallintaan. Näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa kasvivalinnoilla ja maan muokkaamisella sekä oikeanlaisella lannoituksella ja valolla sekä kosteudella. Stereotyyppinen toiminta tuottaa hevoselle mielihyvää, ja siksi siitä on niin hankala päästä eroon. Imppaamisen ”hoitaminen” imppauspannalla voi estää toiminnan, mutta ei poista tarvetta. Juolavehnänkin voi katkaista, mutta juuret jäävät silti maan alle. Usein pakko-oireiden kohdalla täytyy uudistaa koko penkki ja miettiä tarkkaan sopivat kasvit, oikea lannoitus ja muut olosuhteet. Kun rikkaruoho on kerran päässyt valtaamaan koko penkin, sen torjunta on jatkossa yhä haastavampaa.

Yksi asia kannattaa pitää mielessä, kun puhutaan ei-toivottujen tapojen pois kitkemisestä. Et voi kitkeä jotain pois ilman että sille paikalle tulee jotain muuta. Kukkapenkin hoito ei voi perustua kitkemiseen, koska jos paljasta multaa on näkyvissä, siihen kasvaa ennen pitkää joku kasvi. Kannattaa mieluummin täyttää penkki tiiviisti sopivilla kasveilla, jotka hyödyttävät toisiaan. Kitkemisen sijaan kannattaa istuttaa jotain kivaa tilalle, silloin rikkaruohoille ei jää tilaa mellastaa ja levitä.

Liittymällä jäseneksi näet lisämateriaalin ongelmanratkaisuun liittyen 🙂 Näet myös 27 muuta jäsenille tehtyä lisämateriaalia hevosiin liittyen!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastaustrilogia osa 2 – takapuomin kirous

Hevonen kyllä menee traileriin, mutta ei pysy siellä ja säntää vauhdilla ulos varsinkin jos joku yrittää kiinnittää takapuomin. Tämä on lähes yhtä yleinen ongelma kuin se, ettei hevonen halua mennä traileriin. Lue haluamisesta lisää täältä.

Takapuomin kirous on hankala ongelma käsitellä, koska hevosta on hyvin vaikeaa saada väkisin pidettyä kopissa ja estää ulos peruuttaminen. Väkisin pitäminen voi aiheuttaa vaaratilanteita, joissa hevonen voi rikkoa itsensä tai käsittelijä voi olla vaarassa ollessaan hevosen takana. Jos hevonen menee koppiin, mutta ei pysy siellä, on koulutus jo puolitiessä. On löydetty motivaatio ja saatu hevonen menemään ahtaaseen tilaan, joka on kolmesta suunnasta suljettu. Neljäs suunta on yleensä vaikein, koska hevonen kyllä tiedostaa olevansa suljetussa tilassa ja siitä tulee ajan mittaan taitava vastustaja. Osa hevosista jopa jättää toisen takajalan sen verran sillalle, että takapuomia ei pysty laittamaan kiinni ja moni sinkoaa pihalle, kun lastaaja yrittää korjata puuttuvaa jalkaa sisälle.

Hevosta voi huijata kerran tai kaksi niin, että joku nopeakätinen ehtii sulkea takapuomin ennen kuin hevonen ehtii pihalle. Parin tällaisen kokemuksen jälkeen hevonen ei anna tilanteen edetä tähän asti, vaan varmuuden vuoksi peruuttaa ulos. Takapuomiin liittyvä ongelma on sekin, että hevonen pyrkii ensin puomin läpi ja sitten ali. Takapuomi on monesti kaikkein vaikein palikka lastaamisessa, koska sen aiheuttama reaktio hevosessa voi kärjistyä nopeasti hätätilanteeksi – joskus hevonen hyppii joka suuntaan, joskus se hyppää etupuomin päälle tai pyrkii etuovesta ulos. Sama pätee siihen, kun hevoseen laitetaan muuta painetta takaapäin lastaustilanteessa. Kaikki nämä ovat huonoja vaihtoehtoja silloin, kun puhutaan isosta eläimestä ahtaassa ja suljetussa tilassa.

Lastaustilanteessa usein myös takana seisovat ihmiset aiheuttavat ulos peruuttamisen; varsinkin jos hevosella on kokemusta avustetusta lastaamisesta. Se oppii saaliseläimenä nopeasti lukemaan vaaranmerkkejä tilanteesta kuin tilanteesta, eikä uhkailu tästäkään syystä ole kestävin tapa lastauskouluttaa hevosta. Lastaustilanteessa hevosen älykkyys tulee hyvin selkeästi esille – jokaisella hevosella on olemassa kiinteästi henkiinjäämiseen liittyvät taidot, kuten vaaran välttely.

Ratkaisu takapuomiongelmaan löytyy koulutuksen vaikeuttamisesta. Tilanne jää usein junnaamaan paikalleen siihen pisteeseen, että hevonen kävelee sisälle traileriin, mutta ei pysy siellä eikä kestä yhtään häiriötä. Riski junnaamiselle on suuri, jos hevonen on laitettu traileriin aasi-porkkana-systeemillä, eli ruokakupilla houkuttelemalla. Silloin moni hevonen käy hakemassa suun täyteen palkkaa ja peruuttaa sillalle syömään. Koulutus yleensä etenee hyvin, jos otetaan muutama selkeä välitavoite ja mietitään koulutuksen vaiheistus kunnolla läpi. Usein nimittäin lastaajakaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu tai pitäisi tapahtua, kun hevonen on sisällä. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska ongelmataoausten kohdalla tilanne on lastaajallekin täysin uusi.

Jokaisella on oma tapansa lastata. Joku haluaa avustajan mukaan, toinen haluaa pärjätä yksin. Nämä ovat niitä asioita, jotka vaikuttavat lastausharjoitteluun. Siksi olisi hyvä miettiä asiaa ja kuvailla mielessään, miltä se oman hevosen lastaaminen näyttää silloin kun se on valmis.

Vinkit takapuomin kirouksen purkamiseen:

1. Mieti alusta asti, miten voit asteittain vaikeuttaa koulutusta niin, että a) motivaatio pysyy kunnossa ja b) tehtävä vaikeutuu, mutta pysyy riittävän helppona
2. Mieti, miten voit hallita palkkiota siten, että hevonen ei kokisi ulos ryntäämistä palkitsevaksi.
3. Mieti, voitko harjoitella takapuomin käyttöä jossain muualla kuin trailerissa.

Liittymällä jäseneksi näet videolta käytännön vinkit, joiden avulla pääset eteenpäin takapuomin kirouksen kanssa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastaustrilogia osa 1 – kaikki lähtee asenteesta

Nyt on hyvä aika viimeistään laittaa lastaus kuntoon kesän rientoja varten. Hyvä tapa testata, onko lastaaminen ongelma, on tarjota mahdollisuus mennä traileriin. Jos avoinna oleva traileri hylkii hevosta, voidaan arvata että lastaus ei tule olemaan helppoa. Olisiko korkea aika lopettaa jatkuva stressaaminen siitä, päästäänkö kisoista kotiin ja ollaanko ajoissa paikalla? Olisiko aika säästää hevosen paukut varsinaiseen kilpailusuoritukseen ja jättää matkustamisen turhat rasitukset minimiin?

Tämän lastausaiheisen kirjoitusten sarjan aloittaa pohdinta siitä, mitkä ovat avaintekijöitä lastaamisen menestyksellisessä harjoittelussa. Lastausongelmia on karkeasti kolmenlaisia; ensimmäisen tyypin ongelma liittyy koppiin menemiseen, joka ei onnistu. Toisen tyypin ongelma liittyy takapuomiin – kaikki on hyvin kunnes takapuomi liikahtaa ja hevonen ampuu pihalle. Kolmas tyyppi liittyy matkustamiseen – kun auto käynnistyy, alkaa kolaaminen. Muitakin ongelmia toki voi olla, mutta nämä kolme on selkeästi tunnistettavissa.

Lastaaminen on aidosti vaarallinen tilanne ja jokaisella on oma tyylinsä lähestyä sitä. Usein joudutaan aloittamaan koulutus alusta, jos hevosella on huonoja kokemuksia. Onneksi kuitenkin edistyminen on nopeaa silloin, kun löytyy todellinen motivaatio sekä lastaajalle että lastattavalle.

Mikä on helppoa?

Helpon määrittely riippuu ihmisestä ja hänen kokemuksistaan. Joku voi pitää helppona lastattavana hevosta, jonka lastaus kestää alle 45 minuuttia. Toinen taas ajattelee helpoksi sen, että pystyy yksin lastaamaan ja purkamaan hevosen. Joku pitää helppona lastauksena sitä, että hevonen menee suoraan koppiin silmät peitettyinä tai liinojen kanssa. Ensin pitää miettiä kenen kannalta helppoutta ajattelee. Se, mikä on omistajalle helppoa, ei välttämättä ole hevosen kannalta sitä. Mikäli halutaan tehdä lastaamisesta hevoselle helppoa, on usein asetuttava hevosen asemaan ja pohdittava asiaa sen kannalta. Onko koppi viimeinen mahdollinen paikka, johon hevonen kävelee omaehtoisesti? Vai pyrkiikö hevonen koppiin hinnalla millä hyvänsä? Hevosen näkökulman hahmottelu on erittäin hyvä idea, koska varsinkin silloin kun puhutaan kilpahevosista on järkevää ottaa niiden suorituskyky huomioon. Miten homma sitten tehdään hevoselle helpoksi? Jaetaan se osiin ja treenataan pala kerrallaan. Mieti ensin oma tavoitteesi; miten haluat hevosesi lastautuvan. Haluatko itse olla aktiivisessa roolissa ja vetää, työntää ja avustaa vai haluatko että hevonen menee itse koppiin? Kaikki on mahdollista!

Mikä on rankkaa?

Koppiin kävely ei harjaantuneelle hevoselle ole kovin raskasta. Sen sijaan matkustaminen on rankkaa – tunnin matka vastaa yhtä pitkää lenkkiä. Kokemattomalle hevoselle lastausharjoittelu on myös fysiikkatreeni – kuinka usein hevonen noin muuten vaan peruuttaa alamäkeen? Henkisesti lastausharjoittelu voi olla myös raskasta, riippuen hevosen taustasta ja edellisistä kokemuksista. Lähtökohtaisesti kannattaa ajatella, että kokonaisuudessaan lastaustreeni on hevoselle raskasta. Kun tämän pitää mielessä, ei niin helposti tule vedettyä överiksi.

Lastaajalle on rankkaa muuttaa omaa asennettaan ja toimintatapaansa, mikä on yleensä väistämätöntä uudelleenkoulutuksen ollessa kyseessä. Lastaajalle on rankkaa myös se, että hevoselle pitää antaa aikaa eikä kannata olla koko ajan kannustamassa tai päsmäröimässä. On rankkaa pysyä rauhallisena ja säilyttää maltti. On raskasta ottaa vastaan neuvoja monesta suunnasta ja suhtautua niihin.

 

Mikä merkitys asenteella on?

Ei ole aivan sama, meneekö hevonen koppiin painostettuna vai omaehtoisesti. Se voi riittää monelle, että hevonen menee tai itkee ja menee, mutta kun palataan suorituskykyyn, niin oletko varma että haluat ottaa sen riskin ja antaa muille sen edun? Mitä jos se viimeisen pystyn edellyttämä terävyys lentää ripulin mukana jo tallin pihalle? Lastaajan asenne tilannetta, hevosta ja mahdollista ongelmaa kohtaan ratkaisee monen asian. Mikäli lastaaja asennoituu siten, että mitään ongelmaa ei ole, ei muutostakaan voi tapahtua. Omaa tai varsinkaan toisen asennetta voi olla mahdoton muuttaa, varsinkin kun muutos edellyttää toiminnan muuttamista ja uuden tiedon tai näkökulman omaksumista.

Hevosen halutaan melkein aina olevan passiivinen koulutustilanteessa ja yksinkertaisesti tekemään mitä pyydetään hyvin rauhallisesti ja eleettömästi. Hevonen muuttuu pelottavaksi jos se ilmentää motivaatiotaan. Tämä on selkeä ero vaikkapa koirakoulutukseen, jossa on ihan ookoo jos koira innostuu ja ilmentää motivaationsa. Itse olen sitä mieltä, että kuopiminen lastaussillalla on erittäin hyvä juttu ja koko alkuvaiheen lastauskoulutuksen tavoite. Kun hevonen kuopii sillalla tai vetää taluttajaa traileria kohti, voi lastaaja poksauttaa mielessään tai oikeasti vappuisen kuoharin – ollaan oikealla reitillä! Mitä omaehtoisemmin hevosen annetaan toimia, sitä enemmän se tekee kuten haluamme sen tekevän. Edellyttäen luonnollisesti, että teemme siitä mitä haluamme sen tekevän, kannattavaa. Kun motivaatio on kunnossa, osa ongelmista korjaantuu itsestään. Tästä hyvänä esimerkkinä sivuluisu, eli lastaussillan sivuun kiertäminen. Se jää itsestään pois, kun motivaatio korjataan.

Lastaussarjan seuraavassa osassa keskitytään takapuomiproblematiikkaan!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa perehdytään lastauksen harjoitteluun ja miten saadaan hevonen ylipäänsä traileriin sisälle 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Video-opas lastausongelmiin

Lastautuminen ja matkustaminen ovat harjoiteltavia taitoja, joita on mahdollista kehittää jatkuvasti. Jos tällä hetkellä kisareissujen toiseksi suurin huoli on lastaaminen, mieti kuinka huojentavaa on kun siitä ei enää tarvitse stressata. Eikä tarvitse pohtia, kuinka paljon suorituskyvystä vie terää pois kuljettamisen aikana stressaaminen.

Traileriin menemisen ongelmat ovat melko yksinkertaisia ratkoa. Tällaisen hevosen tunnistaa siitä, että trailerin nähdessään se osoittaa stressin merkkejä ja yrittää vaihtaa suuntaa. Mitä enemmän huonoja kokemuksia hevosella on lastaamisesta tai matkustamisesta, sitä pidempi prosessi kouluttaminen on.

Isojen hevosten tyypillinen ongelma on se kohta, kun etujalat  tulevat lastaussillan yläosaan. Ne usein mittailevat traileria ja epäilevät, mahtuvatko sisälle. Ne saattavat lyödä päänsä ulos peruuttaessaan. Näiden osalta ongelma usein ratkeaa heti, kun ne saavat riittävästi kokemuksia mahtumisesta.

Osa hevosista menee mielellään sisään, mutta jos joku koskee takapuomiin tai liikkuu niiden takana, ne ampuvat vauhdilla ulos. Tämä ongelma on kinkkinen, koska tähän ei auta ns. vanhan kansan menetelmät, eli liinat tai takaa painostaminen. Näiden hevosten hyvä puoli on usein se, että itse traileriin meneminen ei ole ongelma.

Näiden lisäksi on hevosia, jotka kokevat matkustamisen ahtaassa tilassa epämiellyttävänä. Ne eivät halua tai uskalla ottaa tukea seinistä tai etupuomista ja saattavat pelätä kaatuvansa matkan aikana. Nämä hevoset saattavat ilmentää epämukavuutta kuopimalla tai stressaamalla muuten.


Eikö hevonen mene koppiin? Saako se kilarit koppiin mentyään? Pyrkiikö se pois? Onko se hiessä jokaisen kuljetuksen jälkeen?

Lastauksen pikakoulutus-videosarja tarjoaa käytännönläheisen lähestymistavan lastausongelmiin. Videoiden kautta pystyt analysoimaan, missä tarkalleen oman hevosesi ongelma on ja saat vinkit siihen, miten voit ongelmaa lähteä purkamaan.

Saat vinkit mm. näihin asioihin: mikä rooli luudalla on lastaamisessa? Milloin voi käyttää liinoja? Miksi lastausharjoituksissa kannattaa käyttää ruokaa palkkiona? Miltä hevosen pitäisi näyttää kopissa ollessaan? Miksi on toivottavaa, että se kuopii lastaussillalla?

Lastausongelma ennakoi vahinkoja

On hevosia, jota eivät mene traileriin. Sitten on niitä,  jotka menevät mutta eivät pysy. Ja vielä niitä, jotka hilluvat matkan aikana.

Tutkijat selvittivät kyselyn avulla lastaus- ja kuljetusongelmia. Kävi ilmi, että liki 40 % vastaajista kärsi ongelmista, pääosin lastaamisen aikana. Hämmentävä tulos oli se, että liki puolet vastaajista eivät lainkaan kouluttaneet hevosia matkustamiseen tai lastaamiseen. Liki neljännes vastaajista käyttin operanttia ehdollistamista koulutusmenetelmänä, ja heistä 98 % käytti negatiivista vahvistetta/positiivista rankaisua.

Ei-kouluttaminen ja paineen poistolla kouluttaminen olivat riskitekijöitä onnettomuuksiin ja näillä ryhmillä esiintyi muita enemmän ongelmia lastaamisessa ja kuljettamisessa. Vastaavasti totuttamalla koulutetuilla tai omaehtoisesti lastattavilla ongelmia esiintyi vähemmän ja riski joutua onnettomuuksiin oli pienempi.

Mitä rauhallisempi hevonen on lastaustilanteessa, sitä varmemmin myös matka sujuu hyvin. Mitä vähemmän apukeinoja tai painostamista lastaustilanteessa käytetään, sitä rauhallisempina hevoset yleensä pysyvät. Liinat, luudat, silmien peittäminen ym. saattavat aiheuttaa lastaajalle tunteen tilanteen hallitsemisesta – pakko- tai painostuskeinoin lastaaminen hyvin harvoin helpottaa toimenpidettä tulevaisuudessa. Lisäksi lastaustilanteen tunnetila voi jäädä päälle ja äityä paniikiksi matkan aikana. Kilpahevoselle stressitön matkustaminen on ehdoton edellytys; muuten antaa kilpakumppaneille turhan paljon tasoitusta.

Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa havaitaan negatiivisen vahvisteen eli paineen poiston käyttäminen yhteys lastaamiseen ja kuljettamiseen liittyviin ongelmakäytöksiin. Se on minusta erittäin mielenkiintoinen pointti; painetta poistamalla hevonen kyllä saadaan koppiin, mutta koulutusmenetelmällä on tilastollisesti (joo, kyselytutkimus, mutta silti) yhteys siihen, että ongelmia lastaamisen ja kuljettamisen aikana tulee.

Tutkijat suosittelevat totuttamista ja itselastausta menetelminä, joihin liittyy pienempi onnettomuus- ja käytösongelmariski. Miksei tässä ole mainintaa positiivisesta vahvisteesta? Koska sitä ei mainittu käytettävän. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu positiivisen vahvisteen hyödyt; hevonen viettää mielellään aikaa ihmisen kanssa, se pitää päätään alempana ja on ennakoitavampi. Tällaista hevosta on mukava käsitellä.

Vuonna 2010 testaamani tapa kouluttaa hevosia turvalliseen lastaamiseen on edelleen minulla käytössä. Toki vuosien aikana olen oppinut lisää koulutusta helpottavia kikkoja, mutta perusperiaate on sama kuin kuusi vuotta sitten. Testiin osallistui tuolloin 24 hevosta Harjun oppimiskeskuksesta ja tulosten mukaan tehtävän pilkkominen pieniin osiin sekä positiivisen vahvisteen käyttö kannattaa!

Padalino et al., 2016

Dia1

 

Mitä eroa on sillä, että hevonen menee traileriin painostettuna ja sillä, että se haluaa mennä omaehtoisesti traileriin? Mitä tarkoittaa se, että hevonen osaa matkustaa? Riittäkö se, ettei se hillu koko matkaa? Pitääkö sen nauttia matkasta?

Olimme lähdössä viemään tammaa ultrattavaksi. Lastaustreenejä oli taustalla paljon, ja ajotreenejäkin useampia. Kenraaliharjoitus meni hyvin, kunnes ulos peruuttaessa sattui pieni työtapaturma, ja hevonen kompuroi sillalla. Hevoset, joilla on paljon rutiinia matkustamiseen, kestävät työtapaturmia hyvin. Ei haittaa, vaikka jalka luiskahtaa tai astuu sillalta huti. Kun rutiinia taas ei ole, pienikin huono kokemus voi vaikuttaa paljon.

Varsinaisena lähtöpäivänä se ei sitten halunnut mennä kyytiin. Tarkoitan tässä haluamisella sitä, ettei se marssinut suoraan sisälle kuten aikaisemmissa treeneissä, vaan jätti takajalat sillalle. En halunnut painostaa hevosta narusta vetämällä tai takaa tuuppimalla, vaikka ”kilttinä” hevosena se olisikin varmaankin mennyt avustettuna. Haluan säästää näitä avustuskeinoja niihin tilanteisiin, joissa on hätä käsillä. Kuten tiedetään, pakotuskeinot toimivat harvoin yhtä tai kahta kertaa useammin. Ja kuten myös tiedetään, pieni painostus kasvaa usein hetkessä suuremmaksi, jos tilannetta ei keskeytä. Asteikko kevyestä maanittelusta liinoihin, luutamiehiin tai silmien peittämiseen voi olla yllättävän lyhyt.

Jos olisin käyttänyt painostusta,

  • Uskon, että lastaustilanne olisi näkynyt kuljetuksessa, hevonen olisi todennäköisesti ollut levoton matkan aikana, jolloin tilanteesta jäävä muistikuva ei olisi ollut toivottu
  • Toisessa päässä lastaaminen olisi ollut todennäköisesti entistä hankalampaa
  • Seuraavilla kerroilla lastaaminen ja kuljettaminen ei todennäköisesti olisi ollut yhtään helpompaa, vaan päin vastoin
  • Nämä arvaukset perustuvat omaan kokemukseeni kyseisestä hevosesta

Toiminta eläinten kanssa on kuin sakkia pelaisi. Eläimet eivät ajattele tulevia reissuja, mutta ihmisten kannattaa ajatella. Kannattaa miettiä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, jos teen nyt tämän tai tuon siirron. Käytänkö kaikki kikkakolmoset tässä ja nyt vai haluanko jemmata niitä pahan päivän varalle? Teenkö epäjohdonmukaisen tunnin ”treenin”, joka päättyy kaikkien turhautumiseen, vai lopetanko ajoissa toteamalla, että koulutus on edelleen kesken? Onko painostamisesta tässä tilanteessa enemmän haittaa kuin hyötyä? Mitkä ovat riskit ja hyödyt?

 

Jos hevosella on mielipide, miten sitä kuullaan? Eläimet ovat siitä hauskoja, etteivät ne valehtele. Ne näyttävät toiminnallaan päivän tason. Se, mitä hevonen viestitti jättämällä menemättä koppiin oli arvokasta tietoa. Ei siitä, että hevonen on tuhma tai se ei tottele tai se pomottaa tai se ottaa vallan tai että se vaan pottuilee tai näyttelee. Vaan siitä, että hevonen on peloissaan tai ***ttuuntunut matkustamiseen. Ja ketä käy tilanteesta syyttäminen?

Ymmärrän sen turhautumisen, joka syntyy perutuista kisamatkoista tai valmennuksista. Palikat ovat usein hyvinkin levällään, eikä tiedetä mitä voidaan enää tehdä, kun hevosen käyttäytyminen ei näytä noudattavan mitään logiikkaa. Joskus kannattaakin katsoa omaa logiikkaansa uudesta näkökulmasta, koska lastauskoulutus ja kuljettamiseen treenaaminen eivät ole rakettitiedettä.

Tässä tarkistuslista:

  1. Onko tavoitteesi realistinen? Jos hevonen ei mene sataa metriä lähemmäs tänään, voi olla hankala matkustaa huomenna.
  2. Onko sinulla tarpeelliset välineet (kortillinen henkilö, vetoauto, traileri) käytettävissä mielellään useamman kerran viikossa?
  3. Pystytkö järjestämään kaikki treenit niin, että ne ovat hyviä kokemuksia (hevoselle)?
  4. Pystytkö varmistamaan, että huonoja kokemuksia treeneissä tulisi mahdollisimman vähän?
  5. Pystytkö tunnistamaan, milloin hevosesi on rento tai jännittynyt ja tukemaan harjoituksilla rentoutta?
  6. Osaatko ajatella hevosen näkökulmasta? Onko traileriin meneminen sille oikeasti kannattavaa?
  7. Osaatko luoda käsikirjoituksen lastausharjoitteluun? Mikä on lähtötilanne ja mitkä välivaiheet edeltävät onnistunutta kuljettamista?

Nyt kesätarjouksessa lastauskoulutuskurssi, jonka aikana voit harjoitella myös ilman traileria.

 

Lastausongelman monet kasvot

Hevonen ja traileri eivät ole lähtökohtaisesti ylimmät ystävykset. Hevosen dna:han ei ole koodattu sitä, miten traileriin mennään ja siellä pysytään. Esimerkiksi verrattuna kissaan, hevonen on usein hankalampi lastattava, koska sille on epälajityypillistä hakeutua ahtaisiin suljettuihin tiloihin. Yleisesti ottaen puhutaan lastausongelmasta, vaikka ongelmien ilmentymisessä on suuria hevoskohtaisia eroja.

Lastautuminen ja matkustaminen eivät ole hevosen ominaisuuksia, vaan taitoja. Taitoja on mahdollista kehittää jatkuvasti. Jos tällä hetkellä kisareissujen toiseksi suurin huoli on lastaaminen, mieti kuinka huojentavaa on kun siitä ei enää tarvitse stressata.

Itse asiassa traileriin menemisen ongelmat ovat melko yksinkertaisia ratkoa. Tällaisen hevosen tunnistaa siitä, että trailerin nähdessään se osoittaa stressin merkkejä ja yrittää vaihtaa suuntaa. Mitä enemmän huonoja kokemuksia hevosella on lastaamisesta tai matkustamisesta, sitä pidempi prosessi kouluttaminen on.

Isojen hevosten tyypillinen ongelma on se kohta, kun etujalat  tulevat lastaussillan yläosaan. Ne usein mittailevat traileria ja epäilevät, mahtuvatko sisälle. Ne saattavat lyödä päänsä ulos peruuttaessaan. Näiden osalta ongelma usein ratkeaa heti, kun ne saavat riittävästi kokemuksia mahtumisesta.

Osa hevosista menee mielellään sisään, mutta jos joku koskee takapuomiin tai liikkuu niiden takana, ne ampuvat vauhdilla ulos. Tämä ongelma on kinkkinen, koska tähän ei auta ns. vanhan kansan menetelmät, eli liinat tai takaa painostaminen. Näiden hevosten hyvä puoli on usein se, että itse traileriin meneminen ei ole ongelma.

Näiden lisäksi on hevosia, jotka kokevat matkustamisen ahtaassa tilassa epämiellyttävänä. Ne eivät halua tai uskalla ottaa tukea seinistä tai etupuomista ja saattavat pelätä kaatuvansa matkan aikana. Nämä hevoset saattavat ilmentää epämukavuutta kuopimalla tai stressaamalla muuten.

Yksi lastausongelmista ei ole varsinaisesti lastausongelma. Se on sosiaalisen eristämisen aiheuttama stressi. Sen voi havaita siitä, että hevonen menee traileriin kaverin kanssa, mutta ei yksin.

Tässä muutama vinkki, joilla oman hevosen ongelmaa voi lähestyä:

  1. Analysoi, missä osa-alueessa hevosellasi on ongelma. Eikö se halua traileriin, vai tuleeko se sieltä liian pikaisesti pois? Meneekö se kiltisti, mutta ei rauhoitu matkustamiseen? Onko se hyperreaktiivinen takana tapahtuvaan liikkeeseen?
  2. Varmista, että hevonen haluaa traileriin. Sillä täytyy olla joku syy sisälle menemiseen. Syy voi olla se, että muualla on kurjaa (en suosittele) tai se, että trailerissa on mukavaa.
  3. Varmista, että hevonen osaa eteen- ja peruutusmerkin. Oletko huomannut, että kun hevosta vedetään lastaussillalla narusta eteenpäin, se oikeasti reagoikin peruuttamalla ulos? Tämä voi tarkoittaa sitä, että jo perustaitojen harjoittelulla pääsee pitkälle.
  4. Mieti myös omaa toimintaasi. Hermojen menettäminen johtaa usein arvaamattomaan käyttäytymiseen lastaustilanteessa, mikä ei vie prosessia yhtään eteenpäin. Pysy siis rauhallisena, äläkä ota hevosen käyttäytymistä henkilökohtaisesti.

Olen kehittänyt ja testannut TRO-lastausmenetelmän, jonka avulla ratkaisu voidaan löytää jokaiseen edellä mainittuun ongelmatyyppiin. Koulutusjakson läpikäyneillä hevosilla lastaamiseen kuluva aika lyheni merkittävästi, stressi- ja pakoreaktiot vähentyivät sekä hevosten syke lastaustilanteessa aleni merkittävästi lähtötasoon verrattuna.

Onko tallillanne muutama muukin, jolla on parannettavaa lastaamisessa? Nyt on mahdollista saada pienryhmissä viikottaista lastausvalmennusta kotitallillanne. Koulutus sopii kaikille, vaikka ns. ongelmaa ei olisikaan tai vaikka aloittaisit aivan alusta varsan kanssa. Vaikka kaikki menisi hyvin, voi tavoitteen aina laittaa korkeammalle; jos hevonen menee hyvin koppiin ja matkustaa hyvin, tavoitteena voi olla se, että saat hevosen lastattua ilman avustajaa.

Dia1