Eläinten tarkkailu on hauskaa. Joku voi väittää, että se on yhtä kiinnostavaa kuin maalin kuivumisen seuraaminen, mutta jokainen eläinihminen tietää kuinka palkitsevaa se on. Pieni ongelma, joka koskee tarkkailua on tulkinta. Meillä on suuri tarve tulkita kaikkia eläinten toimia suhteessa itseemme tai muihin eläimiin. Nyt se haluaa sitä, nyt se yrittää kertoa tätä ja niin edelleen. Paljon enemmän tietoa saisimme, jos muistaisimme pysyä objektiivisina ja vain katsoa ilman ennakkokäsityksiä tai arvailuja.

Mitä jos ensin tarkkailtaisiin ja vasta sitten vedettäisiin johtopäätöksiä?

Tässä pari käytännön vinkkiä eläinten seuraamiseen:

Mittaa. Vain mitattavia asioita voi muuttaa. Jos et tiedä, kuinka paljon eläin liikkuu päivittäin, et voi tietää onko se tarpeeksi. Jos et tiedä kuinka paljon se syö, et voi tietää onko se liikaa. Jos et tiedä, kuinka monta vuorovaikutustilannetta eläimillä on päivittäin, et välttämättä voi sanoa, kuinka tärkeitä ne ovat toisilleen. Kaikkea voi mitata. Mittaa kuljettua matkaa gps-loggerilla. Mittaa painoa ja ympärysmittaa. Mittaa ruokamäärää. Mittaa sosiaalisia tilanteita. Mittaa aikaa. Mittaa eri paikoissa käytettyä aikaa. Syömiseen käytettävää aikaa. Lista on loputon. Jos et ole paikalla, videoi. Ei kannata yrittää mitata 24/7, pienemmät jaksot riittävät saamaan kokonaiskuvan eläimen elämästä.

Se on kiinnostavaa huomata, että eläin elää silloinkin, kun et itse ole paikalla. Tai sekin on arvokasta tietoa, jos eläin on täysin passiivinen kun et ole paikalla.

Laske ja analysoi. Laske aikabudjetteja. Tee konkreettiseksi mittaamasi asiat. Vasta silloin voit yrittää muuttaa niitä. Jos vaikkapa hevonen on ylipainoinen ja liikkuu päivän aikana 500 metriä, on selvää, että kuljettu matka on yksi asia, johon kannattaa yrittää vaikuttaa. Jos taas koira tuhoaa huonekaluja, mutta käyttää syömiseen aikaa 45 sekuntia päivittäin, on siinä jo maalaisjärjellä yksi muutettava seikka.

Vertaa. Selvitä, mitä eläimen pitäisi tehdä. Miten sen kuuluisi käyttää aikaansa. Vertaa omia tuloksia kirjallisuuteen. Mieti konkreettisia toimia, millä voisit muuttaa tärkeitä asioita. Usein ne voivat alkuun tuntua hankalilta ja kalliilta toimenpiteiltä, mutta käytännössä pienillä kikoilla saa paljon hyvää muutosta aikaan.

Puhutaan sitten vasta tavoitteista, ihanteista tai paineista, kun lähtötilanne on selvillä. Kaikista palkitsevinta on ensin mitata, sitten suunnitella ja tehdä muutoksia ja mitata uudelleen, koska silloin yleensä huomaa muutoksen. Eihän kokeiluissa ole mitään järkeä, jos niiden jälkeen ei tiedetä, vaikuttiko mikään asia mihinkään.

Tallipäiväkirja on loistava väline. Esimerkiksi ongelmien havaitsemisessa se voi auttaa merkittävästi. Jos hevosella on ongelmia vaikkapa kengityksessä, päiväkirjasta voi tarkistaa, milloin tarkalleen ongelma on alkanut ja onko se ajan mittaan pahentunut vai helpottanut. Pelkkä muisti voi tehdä tepposet – jos hevonen käyttäytyy yllättäen oudosti, huomio kiinnittyy tähän yhteen tapahtumaan, eikä välttämättä muisteta niitä pieniä merkkejä, joita on saattanut olla ilmassa jo pidempään.

Mikäli hevonen inhoaa loimitusta, voi kotioloissa tehdä pienen kokeen ja testata mitä tapahtuu, jos asialle ei tehdä mitään. Päiväkirjaan voi merkitä jokaisen loimituksen arvosanan nollasta viiteen. Mikäli kahden viikon kuluessa keskivertokolmosen loimitus muuttuu pyörimiseksi ja potkimiseksi, on syytä tehdä asialle jotain. Harva asia muuttuu, jos mitään ei muuteta. Koulutussuunnitelman laatimisessa auttaa historia; on kiinnostavaa tietää kuinka monta nollan loimitusta hevonen on kokenut, koska se vaikuttaa siihen, kuinka pitkä aika menee, kunnes ollaan vitosessa.

Hevosenpito voi parhaimmillaan olla paljon muutakin kuin tunti laatuaikaa ratsain kuudesti viikossa. Hevosessa on monia muitakin ulottuvuuksia kuin liikunta, niihin kannattaa tutustua 🙂 Nyt kylmillä keleillä voi tehdä kaikenlaista hyödyllistä, jolla voi parantaa turvallisuutta, hyvinvointia ja suhdetta omaan hevoseensa. Mitä paremmin päivittäiset ja arkiset hommat sujuvat, sitä ennakoitavampi hevosesta tulee uusissakin tilanteissa.

Tule mukaan hevostaitokouluun, jossa aloitetaan perusasioista. Ne sopivat kaikille, oli hevosesi varsa tai aikuinen. Kahdentoista kurssin aikana edetään ratsastuksen perusasioihin, kuten apujen opettamiseen ja askellajeihin.

Koiranpentuja ja sudenpentuja kasvatettiin ja sosiaalistettiin samalla tavalla ihmisten kanssa. Sitten pentuja vertailtiin keskenään erilaisissa testeissä.

Aktiivisuudeltaan koiran- ja sudenpennut olivat melko samalla tasolla. Sudenpennut pitivät mielellään hieman etäisyyttä hoitajaansa, kun taas koiranpennut halusivat olla lähellä hoitajaansa. Koiranpennuilla oli käytössä enemmän erilaisia signaaleja, joista saattoi olla hyötyä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tällaisia ovat mm. hännän heiluttaminen, vinkuminen ja muu ääntely ja ihmisen kasvoihin tuijottaminen.

Sudenpennut taas osoittivat enemmän aggressiivista käytöstä tuttua koehenkilöä kohtaan ja olivat muutenkin välttelevämpiä.

Vaikka susilla ja koirilla oli täysin identtiset olot ja samanlainen sosiaalistuminen ihmisympäristössä, niillä oli huomattavia käyttäytymiseroja etenkin vuorovaikutuksessa ihmisiin.

Koirat eivät ole susia eivätkä sudet koiria.

Casci et al. (2005), Species-specific differences and similarities in the behavior of hand-raised dog and wolf pups in social situations with humans, Developmental Psychobiology Volume 47, Issue 2, pages 111–122.

Joidenkin lempisana. Sillä on mukava kuitata kaikki käyttäytymiseen liittyvä maan ja taivaan välillä. Dominanssia terminä käytetään usein väärin: oikeastaan dominanssi ei selitä eläimen motivaatiota sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan sen pitäisi kuvata kyseisen suhteen laatua. “Olla dominoiva” tai “saavuttaa asema” ei kuitenkaan tutkimusten valossa ole koiralle tai sudellekaan mikään käyttäytymisen moottori.

Nykyinen susitutkimus osoittaa, että susilauma on sopuisa perheyhteisö, joka koostuu vanhemmista ja eri-ikäisistä jälkeläisistä. Tällaisessa yhteisössä aggressiivisuutta tai “dominanssia” nähdään harvoin. Koira poikkeaa sudesta monella tavalla, mutta villejä koiralaumoja tutkittaessa on huomattu, että vaikka koirat saisivat elää kuinka villisti tahansa ja lisääntyä miten haluavat, ne eivät kuitenkaan omaksu samoja sosiaalisia tapoja kuin susilaumat – koirayhteisöt ovat itse asiassa hyvin löyhiä; yksilöt elävät omaa elämäänsä.

Pentutestaaminen ei kerro, tuleeko aikuisesta koirasta dominoiva, koska yksilöiden välisten suhteiden kehittymiseen ja laatuun vaikuttaa monet eri tekijät, kuten persoonallisuus sekä oppiminen ja yksilölliset kokemukset. Erittäin kyseenalaista on väittää, että kahden eri lajin, kuten ihmisen ja koiran, välistä vuorovaikutusta leimaisi dominanssi. Mieluummin kuin oman perheen dominanssisuhteiden ruotimiseen, kannattaa panostaa oppimisteorian opiskeluun; sen avulla voidaan selittää yksilöiden välisten suhteiden kehitys.

Koirat ovat yksilöitä ja ne oppivat elämänsä aikana arvostamaan erilaisia asioita. Eri resurssit ovat eriarvoisia yksilöiden välillä; toiselle koiralle sohva on tärkeä resurssi, toista ohjaavat ruokailumahdollisuudet, yksi tekee mitä vain saadakseen pallonheittoa. Tutkimuksissa on huomattu, että väitetty “dominanssi” vaihtelee tilanteen mukaan – koiralaumasta ei voida yksiselitteisesti nimetä päällikköä, joka olisi dominoiva kaikissa tilanteissa, vaan roolit vaihtelevat sen mukaan, mitä kukin yksilö pitää arvokkaana. Koira oppii arkielämässä nopeasti ne vihjeet toisesta yksilöstä, jotka ennustavat positiivista tai negatiivista vastetta. Pentu saattaa voida ottaa lelun vanhemmalta koiralta, mutta jättää sen ruoka-aikoina rauhaan. Samalla tavalla koirat ennakoivat ihmisen reaktioita: se oppii nopeasti lähestyykö ihminen hyvät vai pahat mielessään. Dominanssi on taitamattoman kouluttajan lempilapsi – voi analysoida eläintä sanomatta oikeastaan mitään.

Kun kysyt mitä “dominanssi” tarkoittaa, saat vastaukseksi usein ovista kulkemista, syömistä koiran kupista (!), luottamusta, vastuuta, turvallisuutta jne. Miten konkreettisesti koulutat koirallesi vastuun? Miten voit olla varma että koirasi mielestä teillä on luottamuksellinen suhde? Oletko aivan varma että koiran suurin motiivi yhteiselossa ihmisen kanssa on päästä yläpuolellesi, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan? Sitä miettiessä voikin viettää jääkautta ja popsia pari keksiä koiran kupista.

Bradshaw, Blackwell, Casey, (2009), ‘ Dominance in domestic dogs – useful construct or bad habit?’, (review), Journal of veterinary behavior 4: 135-144.