Millainen eläin voi hyvin? Voiko eläin olla onnellinen? Millaisissa olosuhteissa onnellisuutta voidaan ylläpitää?

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Eläinten ei siis lain mukaan tarvitse olla onnellisia tai niiden ei tarvitse tuntea positiivisia kokemuksia.

Usein huono terveys yhdistetään huonoon hyvinvointiin; huonoissa oloissa pidetyt siat ovat muita useammin sairaita. Kun olosuhteita parannetaan, usein myös eläinten terveys paranee. Usein ajatukset hyvinvoinnin parantamisesta liittyvät nimen omaan lähtökohtaisesti huonon elinympäristön parantamiseen. Entä jos parannettaisi jo valmiiksi hyvää elinympäristöä?
Ihmisillä huumorista ja nauramisesta on todettu olevan hyötyä sairauksista parantumisessa ja stressin vähentämisessä. Koska ainakin rotat nauravat, on syytä uskoa että eläimillä vaikutukset olisivat samankaltaisia. Sioilla, joille tarjottiin mahdollisuus suorittaa erilaisia tehtäviä, oli lyhyemmät toipumisajat ja parempi porsastuotos kuin niillä joilla mahdollisuutta ei ollut.

Jotta voitaisiin lisätä eläimen onnellisuutta, täytyy nähdä, miten eläimet osoittavat positiivisia tunteita käyttäytymisellään. Näitä hyvinvointiin liittyviä käyttäytymisiä on todettu useita.

  • Leikki
    eläin leikkii vähemmän silloin kun se voi huonosti
  • Lajitovereiden seura
    toisten rapsuttaminen ja rapsutetuksi tuleminen, läheisyys yms.
  • Turkinhoito
    Kylpeminen, sukiminen, rapsuttelu, nuoleminen, rypeminen (turkinhoito voi olla myös sijaistoimintaa srtessitilanteissa)
  • Tietyt ääntelyn muodot
    nauravat rotat, kehrääminen
  • Tiedonkeruu – uteliaisuus
    sellaista, jossa eläin etsii muutosta tai jossa eläin reagoi muutokseen
    palkitsevaa toimintaa

Mielihyvää aiheutuu monista eri asioista, mutta onnellisuus on enemmänkin mielentila joka on lähempänä hyvinvointia tai elämänlaatua. Onnellisuus taas on yksi vaikeimmista filosofisista termeistä, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa se näyttäisi koostuvan positiivisista tunteista ja positiivisista tapahtumista.

Eläinsuojelulaki haluaa suojella eläintä pahalta, muttei velvoita tarjoamaan sille mitään hyvää. On kuitenkin ymmärrettävää, että elämäänsä tyytyväinen eläin pystyy paremmin kohtaamaan haasteita. Sen sijaan että mietitään mikä kenellekin riittää, pitäisi ehkä keskittyä siihen, mitä kaikkea voisimme tarjota.

Alain Boissy, Gerhard Manteuffel, Margit Bak Jensen, Randi Oppermann Moe, Berry Spruijt, Linda J. Keeling, Christoph Winckler, Björn Forkman, Ivan Dimitrov, Jan Langbein, Morten Bakken, Isabelle Veissier, Arnaud Aubert, (2007), ‘Review, Assessment of positive emotions in animals to improve their welfare’, Physiology & Behavior 92: 375–397.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247

Koirien ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä koiran eleillä on suuri rooli.

Eräässä tutkimuksessa (Tami & Callagher, 2009) näytettiin kuudellekymmenelle osallistujalle videoklippejä koirista. Osallistujissa oli mukana koiranomistajia, eläinlääkäreitä, kouluttajia sekä tavallisia ihmisiä ilman koirakokemusta. Tarkoituksena oli selvittää miten ammattilaisten ja ei-koiraihmisten sekä sellaisten ihmisten, joilla oli koira, muttei koulutusta, tulkinnat koirien käyttäytymisestä poikkeaisivat toisistaan.

Tutkimus osoitti, että pitkä kokemus koirien kanssa ei takaa sitä että osaisi tulkita koirien eleet oikein. Helpoiten tunnistettuja käytöksiä olivat ystävällisyys, pelko, välinpitämättömyys ja leikkiinkutsu. Vaikeimmin tulkittavia käytöksiä olivat aggressiivisuus, luottamus sekä oikea leikki.

Osallistujat pitivät koiran hännän liikkeitä yleisimpinä käytöstä kuvaavina tekijöinä. Lisäksi koiran käytöstä kuvailtiin usein kokonaisvaltaisesti: ‘koira haluaa jotakin’ tai ‘koirasta tuntuu joltakin’. Haukkuminen yhdistettiin usein aggressiivisuuteen.

Leikkikäyttäytyminen on ollut kautta koiran historian yksi tärkeimmistä jalostusperusteista, siksi on ymmärrettävää että se on myös helposti tulkittava – leikkiinkutsu on lisäksi näyttävä ele. Valitettavaa koirien kannalta on se, että leikkiminen ja aggressiivisuus sekoitetaan usein toisiinsa ja leikki estetään – leikki opettaa koiralle koirien kieltä ja siihen kuuluu ajoittain rajuilta näyttävät otteet. Kokeneilla koiraihmisillä on paljon tietoa, mutta eläimen käyttäytymisen tulkitsemiseen ja analysoimiseen tarvitaan jonkin verran myös teoriatietoa. Mikäli koirasi on mielestäsi aggressiivinen, käänny ammattilaisen puoleen.

Miten sitten erottaa oikean aggressiivisuuden leikistä? Jean Donaldson tarjoaa tähän hyvät mittarit kirjassaan ‘Oh, Behave (2008)’, kyseessä on leikki jos:

  • Iskuja säästellään
  • Roolit vaihtuvat ajoittain

Hyvä kirja, kannattaa lukea!