Leikki on hyvinvointi-indikaattori. Eläin leikkii ainoastaan silloin, kun se voi hyvin.

  • Leikki kertoo hyvästä fyysisestä tilasta
  • Leikki on palkitsevaa ja kertoo positiivisista tunnekokemuksista – ns. itsessään palkitseva käytös
  • Leikki parantaa eläimen hyvinvointia sekä välittömästi että pitkässä juoksussa; psyykkiset edut, fyysiset edut
  • Leikki tarttuu helposti – yksi leikkivä yksilö voi levittää hyvinvointia ryhmässään

Leikki ei kuulu vain eläinlapsille. Aikuisia eläimiä tulisi kannustaa leikkimään nykyistä enemmän; leikki on lääkettä.

Held & Spinka (2011), Animal play and animal welfare, Animal behaviour. 

Lue myös:

Enemmän painia, vähemmän reeniä

Hevosenleikkiä

Reilua peliä

Pentukurssit ovat suuressa huudossa nyt. Pentujen kanssa halutaan oppia mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Usein kursseilla pääpaino kääntyy kuitenkin totiseen harjoitteluun, eikä niinkään pentujen keskinäiseen leikkimiseen ja painimiseen.

Leikki on ihmislapselle erittäin tärkeää. Siksi emme laita heitä matematiikantunneille vuoden vanhoina. Koiranpennulle, kuten muillekin eläimille leikki on samalla tavalla tärkeää ja välttämätöntä kuin lapselle. Rottakokeissa on todettu valtavia muutoksia aivojen tietyissä osissa heti leikkisession jälkeen.

Tottelevaisuus- tai temppukoulutus ei välttämättä vaikuta samoihin aivojen osiin kuin lajitovereiden kanssa leikkiminen, jossa opetellaan reilua peliä, keksitään omat säännöt ja ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Leikkiä ei tulisi nähdä vain toisiin koiriin tottumisen välineenä, vaan itsetarkoituksena. Joskus olen kuullut jonkun sanovan, ettei koiran kanssa tarvitse tehdä mitään ennen kuin se on vuoden vanha. Silloin nauroin makeasti ja totesin että onnea vaan yritykselle.. Nyt näen järkeä siinäkin, ettei pumpata liikaa oppia pikkupennun päähän, koska se ei ole välttämättä fyysisesti, psyykkisesti tai emotionaalisesti kypsä käsittelemään kaikkea tätä. Sen sijaan voi hyvällä omallatunnolla pitää kunnon leikkitunteja.

Raikkaita avauksia koirakoulutukseen voit lukea Psychology Todayn My Puppy My Self-blogista.

Millainen eläin voi hyvin? Voiko eläin olla onnellinen? Millaisissa olosuhteissa onnellisuutta voidaan ylläpitää?

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Eläinten ei siis lain mukaan tarvitse olla onnellisia tai niiden ei tarvitse tuntea positiivisia kokemuksia.

Usein huono terveys yhdistetään huonoon hyvinvointiin; huonoissa oloissa pidetyt siat ovat muita useammin sairaita. Kun olosuhteita parannetaan, usein myös eläinten terveys paranee. Usein ajatukset hyvinvoinnin parantamisesta liittyvät nimen omaan lähtökohtaisesti huonon elinympäristön parantamiseen. Entä jos parannettaisi jo valmiiksi hyvää elinympäristöä?
Ihmisillä huumorista ja nauramisesta on todettu olevan hyötyä sairauksista parantumisessa ja stressin vähentämisessä. Koska ainakin rotat nauravat, on syytä uskoa että eläimillä vaikutukset olisivat samankaltaisia. Sioilla, joille tarjottiin mahdollisuus suorittaa erilaisia tehtäviä, oli lyhyemmät toipumisajat ja parempi porsastuotos kuin niillä joilla mahdollisuutta ei ollut.

Jotta voitaisiin lisätä eläimen onnellisuutta, täytyy nähdä, miten eläimet osoittavat positiivisia tunteita käyttäytymisellään. Näitä hyvinvointiin liittyviä käyttäytymisiä on todettu useita.

  • Leikki
    eläin leikkii vähemmän silloin kun se voi huonosti
  • Lajitovereiden seura
    toisten rapsuttaminen ja rapsutetuksi tuleminen, läheisyys yms.
  • Turkinhoito
    Kylpeminen, sukiminen, rapsuttelu, nuoleminen, rypeminen (turkinhoito voi olla myös sijaistoimintaa srtessitilanteissa)
  • Tietyt ääntelyn muodot
    nauravat rotat, kehrääminen
  • Tiedonkeruu – uteliaisuus
    sellaista, jossa eläin etsii muutosta tai jossa eläin reagoi muutokseen
    palkitsevaa toimintaa

Mielihyvää aiheutuu monista eri asioista, mutta onnellisuus on enemmänkin mielentila joka on lähempänä hyvinvointia tai elämänlaatua. Onnellisuus taas on yksi vaikeimmista filosofisista termeistä, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa se näyttäisi koostuvan positiivisista tunteista ja positiivisista tapahtumista.

Eläinsuojelulaki haluaa suojella eläintä pahalta, muttei velvoita tarjoamaan sille mitään hyvää. On kuitenkin ymmärrettävää, että elämäänsä tyytyväinen eläin pystyy paremmin kohtaamaan haasteita. Sen sijaan että mietitään mikä kenellekin riittää, pitäisi ehkä keskittyä siihen, mitä kaikkea voisimme tarjota.

Alain Boissy, Gerhard Manteuffel, Margit Bak Jensen, Randi Oppermann Moe, Berry Spruijt, Linda J. Keeling, Christoph Winckler, Björn Forkman, Ivan Dimitrov, Jan Langbein, Morten Bakken, Isabelle Veissier, Arnaud Aubert, (2007), ’Review, Assessment of positive emotions in animals to improve their welfare’, Physiology & Behavior 92: 375–397.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247

Koirien ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä koiran eleillä on suuri rooli.

Eräässä tutkimuksessa (Tami & Callagher, 2009) näytettiin kuudellekymmenelle osallistujalle videoklippejä koirista. Osallistujissa oli mukana koiranomistajia, eläinlääkäreitä, kouluttajia sekä tavallisia ihmisiä ilman koirakokemusta. Tarkoituksena oli selvittää miten ammattilaisten ja ei-koiraihmisten sekä sellaisten ihmisten, joilla oli koira, muttei koulutusta, tulkinnat koirien käyttäytymisestä poikkeaisivat toisistaan.

Tutkimus osoitti, että pitkä kokemus koirien kanssa ei takaa sitä että osaisi tulkita koirien eleet oikein. Helpoiten tunnistettuja käytöksiä olivat ystävällisyys, pelko, välinpitämättömyys ja leikkiinkutsu. Vaikeimmin tulkittavia käytöksiä olivat aggressiivisuus, luottamus sekä oikea leikki.

Osallistujat pitivät koiran hännän liikkeitä yleisimpinä käytöstä kuvaavina tekijöinä. Lisäksi koiran käytöstä kuvailtiin usein kokonaisvaltaisesti: ’koira haluaa jotakin’ tai ’koirasta tuntuu joltakin’. Haukkuminen yhdistettiin usein aggressiivisuuteen.

Leikkikäyttäytyminen on ollut kautta koiran historian yksi tärkeimmistä jalostusperusteista, siksi on ymmärrettävää että se on myös helposti tulkittava – leikkiinkutsu on lisäksi näyttävä ele. Valitettavaa koirien kannalta on se, että leikkiminen ja aggressiivisuus sekoitetaan usein toisiinsa ja leikki estetään – leikki opettaa koiralle koirien kieltä ja siihen kuuluu ajoittain rajuilta näyttävät otteet. Kokeneilla koiraihmisillä on paljon tietoa, mutta eläimen käyttäytymisen tulkitsemiseen ja analysoimiseen tarvitaan jonkin verran myös teoriatietoa. Mikäli koirasi on mielestäsi aggressiivinen, käänny ammattilaisen puoleen.

Miten sitten erottaa oikean aggressiivisuuden leikistä? Jean Donaldson tarjoaa tähän hyvät mittarit kirjassaan ’Oh, Behave (2008)’, kyseessä on leikki jos:

  • Iskuja säästellään
  • Roolit vaihtuvat ajoittain

Hyvä kirja, kannattaa lukea!