Myödätä paineesta.

Miten palkkio voi olla se, että jotain otetaan pois?

Tämä on vaikea asia ymmärtää ja varsinkin käyttää oikealla tavalla. Hevosmaailmassa lähes kaikki perustuu paineelle myötäämiseen.

Pähkinänkuoressa idea on se, että aiheutetaan paine; kutitetaan kylkeä. Kun hevonen reagoi, kutittaminen lopetetaan. Lopettaminen on palkkio, jonka tarkoituksena on kertoa hevoselle että juuri tätä me halusimme. Kun tämä kutittamisen lopettaminen toistetaan oikeaan aikaan riittävän monta kertaa, saadaan aikaan yhteinen ymmärrys: kutittaminen laukaisee tietyn reaktion, josta seuraa kutittamisen loppuminen eli palkkio eli vahviste.

Nyt se kuulostaa helpolta. Mutta käytännössä se on jotain aivan muuta. Ratsastustunneilla keskitytään aina, no, okei joskus, siihen mitä pitää tehdä ja milloin välittämättä siitä mitä hevonen tekee tai vastaako se ylipäätään apuihin. Pam, pam, pam, jalat paukuttavat kylkiä. Släp, släp, raippa läimäyttää kylkeen. On vaikeaa säilyttää tasapaino ja ne perhanan narutkin pitää pitää käsissä ja vedellä niistä silloin tällöin. Ravi on pomppivaa enkä todellakaan voi analysoida mitä apuja minulla mahtaa olla milläkin hetkellä päällä. Tämä on siis henkilökohtainen kokemukseni.

Jos haluttaisiin käyttää puhdasta negatiivista vahvistetta ja yrittää olla sekoittamatta hevosta, pitäisi jalalla puristaa asteittain kovenevasti kunnes hevonen vastaa, ja sillä hetkellä lopettaa puristaminen. Oikeastaan ratsastustunneilla pitäisi nähdä enemmän vaivaa vetämisen ja työntämisen oikea-aikaiseen lopettamiseen ja hölläämiseen.

Negatiivisen vahvisteen käyttö on teoriassa helppoa mutta käytännössä vaikeaa. Ongelmia väärinkäytöstä ovat hevosen turtuminen ja lamaantuminen, konfliktit, jarrujen tai kaasun täydellinen puute, käytöksen ennakoimattomuus sekä otteiden koveneminen. Hankitaan kannukset, kovemmat kuolaimet, apuohjat. Hevonen ei pidä siitä, ettei se ymmärrä mitä ratsastaja yrittää sanoa.

Mitä Catwalkin kanssa tapahtui? Asia on jo hiukan vanha, mutta puidaan silti.

Kun guru tulee maahan, ihmiset odottavat ihmeitä. Aina ei kaikki mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan eikä pikaratkaisua sittenkään löydy.

Paineet ovat suuret ja moni guru painottaakin metodinsa nopeutta ja tehokkuutta – hevosen on muututtava heti. Kouluttajat kilpailevat siitä, kuka saa nopeimmin hevosen hyväksymään satulan. Koulutus on näytöstynyt.

Näytösluontoinen eläinkoulutus ei ole eläimen kannalta paras mahdollinen tilanne. Näytös venyy tarpeettoman pitkäksi, paikka on vieras, häiriötä on paljon ja tehdään liikaa. Hyvä koulutussessio on lyhyt ja eläin pysyy rentona.

Mutta kuka saa rahoilleen vastinetta jos koulutusdemo kestää kaksi minuuttia? Eniten taitoa vaatii oikein ajoitettu lopettaminen.

Tilaisuudesta löytyy kolme videota; ParelliTuben versio, katsojan versio ja kolmanneksi ParelliTuben lataama avoin kirje.

http://www.youtube.com/watch?v=8j25pS6ixWk

http://www.youtube.com/watch?v=5gf7w_1ifus

http://www.youtube.com/watch?v=SzOqBZRjYoY

Pyöröaitaustyöskentely nähdään usein hevoslähtöisenä, luonnollisena ja väkivallattomana vaihtoehtona. Ala on guruuntunut, kilpaillaan siitä kuka saa hevosen nopeimmin satulaan.

To communicate with horses the way they communicate with each other.

Tutkijat vaihtoivat pyöröaitaukseen gurun tilalle kauko-ohjattavan leluauton. Leluautoa ohjaamalla he saivat aikaan samanlaisen join-upin kuin kuiskaajat.

Menetelmä perustuu paineen aiheuttamiseen ja oikea-aikaiseen myötäämiseen. Paineen hellittäminen on palkkio, ja kyseessä on samanlainen koulutustekniikka kuin mikä tahansa muukin – ihmisellä on rooli oikean palkitsemisajankohdan huomaamisessa.

Menetelmä siis saa aikaan samanlaisen reaktion kuin palkitseminen vaikka herkuilla. Jutun pointti onkin se, onko koulutuksessa tarpeellista aiheuttaa hevoselle edes pieniä pelkoreaktioita? Onko?

Our results indicate that because these methods rely on
fear and safety, the horse is forced to choose between being repeatedly frightened or remaining with the trainer. We question whether it is humane to rely on fear and its termination to train horses.

Cath Henshall

Lue lisää: http://www.brisbanetimes.com.au/environment/animals/science-takes-on-the-man-who-listens-to-horses-20120713-2219x.html

Kiitos lukijavinkin sivistin itseäni Parellin seven games-teorialla.

Once you can play them to the point that you are better at all the games than your horse is, you will prove to him that you are smarter, more athletic and faster. That is when your horse will start to consider you his alpha. This is what respect is all about. Horses look to their alpha for direction, confidence and safety. They trust the alpha’s judgment and follow suggestions without hesitation. Horses are natural followers when they find a natural leader. Learning the horse’s language, the Seven Games, teaches you how to be your horse’s natural leader. In addition, the Seven Games are a great way to exercise your horse… mentally, emotionally, physically and naturally!

Seven games on höystetty useilla termeillä, kuten ystävyys, johtajuus, mielikuvitus, hevosen vastuu ym., jotka eivät tee harjoittelusta helppoa koska kukin ymmärtää termit omasta näkökulmastaan. Kuitenkin varsinaisten pelien perusidea on selkeä, alun alfahevoskauraa en ostanut.

Vaikka seitsemän peliä on puettu ‘luonnolliseen’ ja runolliseen sanamuotoon, rivien välistä tulkittuina lähes kaikki pelit perustuvat negatiiviseen vahvisteeseen. Hevonen opetetaan myötäämään painetta käyttämällä voimistuvia apuja. Ensin hyvin kevyesti ja vähitellen voimistuen, kunnes hevonen tekee halutun asian, jolloin paine hellittää.

Lisäksi peleihin liittyy siedättämistä ja totuttamista; hevoselle opetetaan, että se saa olla rauhassa kun se antaa tehdä tiettyjä asioita.

Hieman erikoista on ajatella seitsemää peliä testinä; jos hevonen voittaa nämä pelit, hän on alfahevonen. Itse ajattelisin mieluummin, että hevonen ei vain vielä osaa väistää painetta. Hevoseen ei ole sisäänrakennettu ohjelmistoa, mikä varmistaisi alfa-, beta- tai omegakäytöksen. Hevonen oppii koko ajan, sitä ei pitäisi tuomita pomottavaksi tai nöyräksi, se vain käyttäytyy.

Itse olen sitä mieltä että hevonen on projekti, se ei ole koskaan valmis. Se sopeuttaa käytöstään joka päivä sen  mukaan mitä ihminen tekee. Jos sitä käsittelee ennakoitavasti, se käyttäytyy ennakoitavasti.

Lue myös:

Join-up – hevosten kieltä vai puppua?

Pyöreän tarhan ritarit