Hevoset talvella – miten kylmyys vaikuttaa hevosiin?

Aktivoiko pakkanen hevosia liikkumaan, vai onko kyseessä sittenkin myytti? Mitä hevoset tekevät kun ne sopeutuvat kylmyyteen?

Hevonen kestää loistavasti kylmyyttä, kuten joka tuutissa hoetaan. Islannissa ulkona elävillä issikoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vain yhden kerran värinää, eli lihasten väristystä lämmitystarkoituksessa. Tämä tapahtui +5 asteessa, kun maa oli mutainen ja vettä satoi. Säänsuojaa hevoset käyttivät eniten tuulisella ja sateisella säällä. Kuiva pakkaskeli on hevosten mieleen, ja sitä on hyvin vaikea käsittää, että ne eivät juuri palele.

Hevosen sopeutuminen kylmään kestää pari-kolme viikkoa. Näin kevättalvella sopeutuminen on yleensä helpompaa, vaikka näin kovaa pakkasta ei ole vielä ollut. Kevättalvella hevosilla on jo kuitenkin kokemusta viileistä keleistä enemmän kuin syksyn ensimmäisillä pakkasilla.

Mitkä asiat vaikuttavat kylmyyteen?

Olosuhteet on toki otettava huomioon. Hevoset tutkimusten mukaan käyttävät suojaa varsinkin sateella ja tuulisella säällä. Tähän voi vaikuttaa suojan laatu – arkoina eläiminä hevoset eivät välttämättä uskalla mennä säänsuojaan, vaikka niillä olisikin tarvetta siihen. Lisäksi luonnolliset tuulensuojat vaikuttavat – jos tuuli puhaltaa suoraan Siperiasta hevoseen, se tuntuu kylmemmältä kuin suojaava seinusta. Tuuliolosuhteisiin vaikuttavat rakennukset, puusto ja maastonmuodot. Tuuli, joka kesällä puhaltaa ötökät pois, voi talvella olla ikävän pureva. Hevosten kanssa kannattaakin aina katsoa real feel, eikä tuijottaa pelkästään mittaria.

Ruuan saanti vaikuttaa kylmyyteen. Alkuperäisrodut ovat sopeutuneet siihen, että ne elävät kylmissä olosuhteissa, jossa on niukasti ruokaa. Hevosilla onkin oma, erityinen tapansa säästää energiaa kylmällä. Energiantarve kasvaa kylmällä säällä, mutta ei kovin paljon. Lisää ruokaa, loimi tai suojaa tarvitaan keskimäärin -15 pakkasasteessa, joka on keskivertohevoselle alempi kriittinen lämpötila.

Pahimmillaan liioiteltu lisäruokinta yhdistettynä vähentyneeseen juomiseen voi aiheuttaa ähkyriskin – jos siis annat lisää ruokaa, muista myös tarjota lämmintä vettä. Kun prosessiin työnnetään lisää materiaalia, täytyy kulutuksenkin kasvaa. Myös pakkasella hevosen liikunnasta tulisi huolehtia, jotta koneisto pysyy käynnissä.

Kuinka paljon lisää ruokaa tavallinen aikuinen hevonen tarvitsee kylmällä? Lisäruuan tarve alkaa noin -15 asteessa, jota alemmissa lämpötiloissa lisäenergiaa tarvitaan 2,5 % enemmän/aste tai 2 % enemmän rehua. Eli -20 asteen (real feel) pakkasella hevonen, joka syö 10 kiloa heinää normaalisti, tarvitsee kilon lisäheinää. Tässä kohtaa ainakin itsellä lähtee mopo käsistä; kylmällä säällä hevosten heinänälkä on suunnaton.

Karvan pituus vaikuttaa hevosen kylmänkestoon. Silmillä voi havaita, minkälainen turkki hevosella on ja siitä voi päätellä, millaista loimea turkki vastaa. Jos karva on lyhyt, eikä se nouse pystyyn, tarvitaan loimi. Kannattaa myös tarkistaa, missä kunnossa hevosen kroppa on talviturkin alla – lihavuuskunto vaikuttaa kylmänsietoon ja laiha, mutta karvainen hevonen saattaa tarvita lisälämpöä yhtä lainlla kuin paksu lyhytturkkinen kaverinsa.

Loimitus on todella tehokas tapa torjua kylmää. Jokainen voi itse testata, mikä takki on lämpimin. Kokeile pukea päälle monta ihonmyötäistä vaatetta, pari välikelin takkia ja päälle joku öljykangastakki. Ei tunnu lämpimältä eikä ole kovin hauska liikkua myöskään. Entä jos laitat päälle vain yhden erittäin hyvän toppatakin? Lämmittävä vaikutus tulee kerrosten väliin jäävästä ilmasta, ei kerrosten määrästä. Hevosen voi opettaa kertomaan, haluaako se loimen vai ei – katso loimihaaste täältä!

Näillä pakkasilla meinaa huumori joskus loppua, kun kaikki jäätyy juomavedestä sormiin ja varpaisiin. Toisaalta on ollut kiva huomata jälleen kerran, että pääosin kylmyysongelma johtuu asenteesta ja vielä enemmän pukeutumisesta – ei hevosten, vaan omasta.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, millä tavalla kylmä sää näkyy hevosten käyttäytymisessä ja mistä tiedät, onko hevosilla häiritsevän kylmä.

Kevättä kohti!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevoset piehtaroivat usein makuulta noustessaan. Tutkimuksessa piehtarointia havaittiin noin joka kolmannen makuulta nousemisen yhteydessä. Piehtaroinnin tavoitteena on ilmeisesti lihasjäykkyyden vähentäminen ja mukavuuden ylläpito. Meille ihmisille ravassa kieriskely ei ole juuri lainkaan tärkeä asia, mutta hevosille se on hyvin tärkeää.

Tutkijoiden paras arvaus on, että piehtarointi on samankaltainen käytös kuin venyttely tai rapsuttelu. Kanoilla vastaava käytös on kylpeminen ja kissoilla ja koirilla peseytyminen ennen lepoa. Tällaisten käytösten kohdalla havaitaan usein rebound-efekti: jos eläin on jostain syystä estynyt harjoittamaan näitä käytöksiä, se tilaisuuden tullen tekee niitä normaalia useammin. Tämä voi olla selitys sille, miksi hevonen piehtaroi kentällä tai maneesissa. Ympäristön vihje voi laukaista lajityypillisen käytöksen.

Karsinassa hevonen piehtaroi usein 90 astetta ja takaisin. Laitumella piehtarointikäytös oli vaihtelevampaa – hevoset piehtaroivat luovasti 45 ja 180 asteen välillä. Mielenkiintoinen havainto oli sekin, että piehtaroidessaan 180 astetta, hevonen aina pyörähti takaisin aloituskyljelle ennen ylösnousemista.

Japanissa tutkittiin,  millaisella alustalla hevoset piehtaroivat mieluiten laitumella ollessaan. Hevosille perustettiin 5 * 5 metrin kokoisia piehtaroimispaikkoja, joissa alustana käytettiin olkea, hiekkaa sekä tavallista maa-ainesta.

Hevoset piehtaroivat useammin ja pidempiä aikoja, kun niille tarjottiin toimintaan soveltuvia alueita. Hevoset valitsivat kolmesta vaihtoehdosta mieluiten kovan ruohottoman maa-alustan. Hevoset menivät joka aamu suoraan kovalle alustalle piehtaroimaan. Kova maa-alusta voi olla miellyttävin, koska se hieroo lihaksia ja on sopivan karkea puhdistamaan yöllä tallissa aiheutuneet liat.

Näin karvanlähtöaikaan varsinkin huomaa, kuinka tärkeää hevosille on piehtarointi sekä toisten kanssa rapsuttelu.

Matsui, Khalil, Takeda (2009), Do horses prefer certain substrates for rolling in grazing pasture?, journal on equine veterinary science 7.

A note on resting behaviour in horses kept on pasture: Rolling prior to getting up

Mitkä asiat ovat hevoselle tyypillisimpiä? No sehän on laiduntaja, jolla on ruohonkorsi koko ajan suussa. Sitten se elää porukassa, eli bändissä, koska se on eloon jäämisen kannalta kätevintä. No sitten se on koko ajan liikkeessä sitä ruohonkortta etsiessään. Ja näiden lisäksi se on koko ajan varuillaan henkensä puolesta, kuten kani. Kolmea ensimmäistä asiaa hevosenpidossa tulisi kaikin mahdollisin keinoin tukea. Viimeistä kohtaa ei tarvitse harjoitella erikseen, koska hevonen on pelokkuudessaan luonnonlahjakkuus. Hevosella on muihin eläimiin verrattuna suuret mantelitumakkeet eli pelkoreaktiokeskus. Pelkoreaktion harjaannuttaminen ei lisää hevosen hyvinvointia.

Hevonen on aivan tyytyväinen, kun se saa toimia luonnolleen sopivalla tavalla, eli elää pellossa kavereiden kanssa. Harvoin näin voidaan kuitenkaan käytännössä toimia, eikä laiduntamista simuloiva ruokinta ole varsinkaan Suomen talvessa kovin helppoa. Muutenkin talliolosuhteet asettavat lajityypilliselle käyttäytymiselle esteitä.

Kuvitellaan huonoin mahdollinen tilanne. Esimerkkihevonen A asuu tallissa, jossa vuokraan sisältyy 6 kg heinää päivässä kolmessa erässä. Tallilla on käytäntönä puolipäivätarhaus turvallisissa hiekkapohjaisissa 100 neliön tarhoissa, joiden väleissä on kujat, jotta fyysistä kontaktia ei hevosten välille synny. Esimerkkihevonen A liikkuu omistajansa kanssa keskimäärin 41 min kuudesti viikossa (tanskalaistutkimus), tarhassa se seisoo paikoillaan toppatakkinsa alla. Pahimmassa tapauksessa omistaja harrastaa hevosensa kanssa vapaana juoksuttamista (jotta se saa päästellä höyryjä), maastossa luukuttamista tai asioihin ”totuttamista” ajamalla hevosta kohti pelottavia asioita.

Näin esimerkkihevosella on erittäin vähän mahdollisuuksia toteuttaa hyvinvointia tukevia lajityypillisiä, eli jatkuvaa korsirehua, suoraa sosiaalista kontaktia muiden hevosten kanssa ja jatkuvaa liikkeessä olemista. Hevonen on suuressa riskissä kehittää ongelmakäytöksiä tai jopa stereotyyppistä käyttäytymistä, se voi kärsiä jatkuvasta stressistä. Sen sijaan esimerkkihevonen harjoittelee runsaasti pelkoreaktiota, mikä todennäköisesti yleistyy ja hevosesta tulee ns. hysteerinen.

Mitä omistaja voisi tehdä? 1) investoida heinässä lisäkiloihin ja hankkia tai rakentaa hidasruokkija, 2) käyttää kaikki puheenlahjansa tarhakaverin värväämiseen, 3) palkata joku kävelyttämään hevosta ja 4) lukea joku hyvä kirja eläinten virikkeellistämisestä ja hevosille sopivista koulutusmenetelmistä ja ottaa niistä opiksi.

Melkein aina jotain on tehtävissä.

lajityypilliset