Myödätä paineesta.

Miten palkkio voi olla se, että jotain otetaan pois?

Tämä on vaikea asia ymmärtää ja varsinkin käyttää oikealla tavalla. Hevosmaailmassa lähes kaikki perustuu paineelle myötäämiseen.

Pähkinänkuoressa idea on se, että aiheutetaan paine; kutitetaan kylkeä. Kun hevonen reagoi, kutittaminen lopetetaan. Lopettaminen on palkkio, jonka tarkoituksena on kertoa hevoselle että juuri tätä me halusimme. Kun tämä kutittamisen lopettaminen toistetaan oikeaan aikaan riittävän monta kertaa, saadaan aikaan yhteinen ymmärrys: kutittaminen laukaisee tietyn reaktion, josta seuraa kutittamisen loppuminen eli palkkio eli vahviste.

Nyt se kuulostaa helpolta. Mutta käytännössä se on jotain aivan muuta. Ratsastustunneilla keskitytään aina, no, okei joskus, siihen mitä pitää tehdä ja milloin välittämättä siitä mitä hevonen tekee tai vastaako se ylipäätään apuihin. Pam, pam, pam, jalat paukuttavat kylkiä. Släp, släp, raippa läimäyttää kylkeen. On vaikeaa säilyttää tasapaino ja ne perhanan narutkin pitää pitää käsissä ja vedellä niistä silloin tällöin. Ravi on pomppivaa enkä todellakaan voi analysoida mitä apuja minulla mahtaa olla milläkin hetkellä päällä. Tämä on siis henkilökohtainen kokemukseni.

Jos haluttaisiin käyttää puhdasta negatiivista vahvistetta ja yrittää olla sekoittamatta hevosta, pitäisi jalalla puristaa asteittain kovenevasti kunnes hevonen vastaa, ja sillä hetkellä lopettaa puristaminen. Oikeastaan ratsastustunneilla pitäisi nähdä enemmän vaivaa vetämisen ja työntämisen oikea-aikaiseen lopettamiseen ja hölläämiseen.

Negatiivisen vahvisteen käyttö on teoriassa helppoa mutta käytännössä vaikeaa. Ongelmia väärinkäytöstä ovat hevosen turtuminen ja lamaantuminen, konfliktit, jarrujen tai kaasun täydellinen puute, käytöksen ennakoimattomuus sekä otteiden koveneminen. Hankitaan kannukset, kovemmat kuolaimet, apuohjat. Hevonen ei pidä siitä, ettei se ymmärrä mitä ratsastaja yrittää sanoa.

Pyöröaitaustyöskentely nähdään usein hevoslähtöisenä, luonnollisena ja väkivallattomana vaihtoehtona. Ala on guruuntunut, kilpaillaan siitä kuka saa hevosen nopeimmin satulaan.

To communicate with horses the way they communicate with each other.

Tutkijat vaihtoivat pyöröaitaukseen gurun tilalle kauko-ohjattavan leluauton. Leluautoa ohjaamalla he saivat aikaan samanlaisen join-upin kuin kuiskaajat.

Menetelmä perustuu paineen aiheuttamiseen ja oikea-aikaiseen myötäämiseen. Paineen hellittäminen on palkkio, ja kyseessä on samanlainen koulutustekniikka kuin mikä tahansa muukin – ihmisellä on rooli oikean palkitsemisajankohdan huomaamisessa.

Menetelmä siis saa aikaan samanlaisen reaktion kuin palkitseminen vaikka herkuilla. Jutun pointti onkin se, onko koulutuksessa tarpeellista aiheuttaa hevoselle edes pieniä pelkoreaktioita? Onko?

Our results indicate that because these methods rely on
fear and safety, the horse is forced to choose between being repeatedly frightened or remaining with the trainer. We question whether it is humane to rely on fear and its termination to train horses.

Cath Henshall

Lue lisää: http://www.brisbanetimes.com.au/environment/animals/science-takes-on-the-man-who-listens-to-horses-20120713-2219x.html