Miksi en opeta hevosia makaamaan tai neuvo muitakaan tekemään niin? Miksi en neuvo haukkuvien koirien omistajia opettamaan koiran haukkumaan käskystä ja sitten vain olemaan pyytämättä haukkumista?

Syynä näihin on ärsykekontrolli. Tai siis sen puute. Itse olen kouluttanut lukuisia asioita omille eläimilleni, mutta en totuuden nimissä yhtäkään käytöstä täydellisesti ärsykekontrolliin asti. Minulle riittää, että haluttu käytös esiintyy pyydettäessä, mutta minua ei hirveästi haittaa, jos kyseinen käytös joskus tapahtuu myös pyytämättä.

Ärsykekontrolli on äärimmäisen vaikea asia – ainakin minunlaisilleni laiskoille kouluttajille. Se tarkoittaa sitä, että käytöstä on vahvistettu silloin kun se esiintyy vihjeestä. Hyvän ärsykekontrollin tunnistaa siitä,  että eläin ymmärtää vihjeen ja esittää halutun käytöksen aina vihjeen saadessaan, eläin ei esitä käytöstä ilman vihjettä, eläin ei esitä käytöstä saadessaan jonkin toisen vihjeen ja eläin ei esitä jotain muuta käytöstä saadessaan kyseisen vihjeen.

Hyvä esimerkki koirilla on istuminen. Jotta käytös olisi ärsykekontrollissa, koiran pitäisi istua aina, kun kuulee vihjeen “istu”. Tämä on vielä helppoa (paitsi ettei se aina istu vihjeen kuullessaan). Monille riittää se, että eläin ainakin useimmiten vihjeen kuullessaan tekee kyseisen asian.

Entäs sitten, jos se istuu ilman vihjesanaa? Istuu siis omin päin. Miten siihen suhtaudutaan? Täydellisessä ärsykekontrollissa se ei voisi istua muulloin, kun vihjeen kuullessaan. Täydellisessä ärsykekontrollissa koira ei saisi istua, jos sille sanotaan mitä muuta tahansa kuin istu. Vastaavasti se ei saisi mennä maahan tai antaa tassua tai tehdä jotain muuta kun sille sanotaan istu. Haukkuminen on usein itseään vahvistava käytös. Haukkumista voi olla erityisen vaikeaa saada ärsykekontrolliin silloin, kun koira kokee itse haukkumisen palkitsevaksi.

Jos palataan hevoseen ja makuullemenoon. Täydellisen ärsykekontrollin saavuttaminen vaatii kymmeniätuhansia toistoja. Makuullemeno on raskasta, joten kouluttaminen on fyysisesti rankkaa. En tiedä kuinka fiksua on tehdä hevosen kanssa 20 tai 30 makuullemenoa putkeen. Saattaa se ollakin, se ei vaan näytä kovin helpolta liikkeeltä hevoselle noin muutenkaan.

Sitten on vielä sellainen ongelma, että jos makuullemeno on ainut asia, mitä hevosen kanssa harjoitellaan palkkion avulla, on hyvin todennäköistä että se tarjoaa sitä muulloinkin kuin silloin kun halutaan. Sama ilmiö kun koirilla, jotka oppivat tarjoamaan istumista kaikissa tilanteissa, jos siitä palkitaan toistuvasti. Makuullemeno on aika kiusallinen väärissä paikoissa tarjoiltuna. Entä saako hevonen mennä makuulle ilman vihjesanaa?

Käytökset viedään ärsykekontrolliin toistojen avulla. Eläin palkitaan silloin, kun se tekee käytöksen vihjeestä. Jos se tekee ilman vihjettä, ei tee vihjeestä tai tekee väärästä vihjeestä, sitä ei palkita.

Positiivinen kanssakäyminen johtaa pysyviin positiivisiin muistikuviin. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Suhteen luominen ei ole yksinkertainen prosessi; siihen tarvitaan toistuvaa vuorovaikutusta. Lisäksi suhteen muodostaminen edellyttää kognitiivisia kykyjä – analysoida vuorovaikutuksen sisältö tietyn kumppanin kanssa ja muistaa tämä sisältö seuraavilla tapaamisilla.

Ranskalaistutkimuksessa testattiin hevosten muistia ihmisten kanssa koetusta vuorovaikutuksesta. Vuoden ikäisiä hevosia opetettiin seisomaan paikoillaan pitelemättä erilaisten pienten toimenpiteiden, kuten harjaamisen, suojien pukemisen, jalkojen nostelun, kuumeen mittaamisen ja hyönteismyrkyn sumuttamisen aikana. Hevosia koulutettiin viidesti viikossa viiden minuutin ajan kerrallaan ja koulutusmenetelmänä käytettiin positiivista vahvistamista – oikeasta suorituksesta hevonen palkittiin viljapelleteillä.

Koulutusjakson jälkeen hevoset olivat käsittelemättä puolen vuoden ajan, jonka jälkeen ne testattiin. Positiivisella vahvisteella koulutetut hevoset tunsivat vihjesanan paremmin kuin kontrolliryhmän hevoset; ne osoittivat ihmisiä kohtaan enemmän ystävällisiä eleitä kuin kontrollihevoset. Positiivinen suhtautuminen kouluttajaan näytti myös yleistyvän helposti vieraisiin ihmisiin. Lisäksi koulutuksen aikana palkitut hevoset pysyivät kokeissa paremmin paikoillaan kuin ne, joita ei ollut palkittu. Positiivinen vahvistaminen paransi oppimista ja vahvisti opitun asian muistamista itse koulutustilanteessa sekä vielä pitkän ajan kuluttua.

Hevoset ovat samankaltaisia oppijoita kuin ihmiset; ne oppivat ja muistavat paremmin, kun koulutus yhdistetään positiiviseen tilanteeseen. Tutkimus osoittaa että lajitovereiden kesken tapahtuvasta suhteiden luomisen tavasta voidaan ottaa mallia myös eri lajien välillä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Kun esiinnyt positiivisessa valossa, mielikuvat sinusta tulevat olemaan positiivisia.

Carol Sankey, Marie-Annick Richard-Yris, Helene Leroy, Severine Henry, Martine Hausberger, (2010), Positive interactions lead to lasting positive memories in horses, Equus caballus, Animal Behaviour (in press)