Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään

Haisteleeko koira maata, vaikka sen pitäisi tarjota jotain temppua? Lähteekö se omille teilleen merkkailemaan vaikka nyt pitäisi olla yhteinen hauska koulutushetki? Tekeekö koira outoja virheitä tai kipsaantuuko se kesken treenin?

Saako koira sitä mitä se odottaa?

Jokainen koira suhtautuu asioihin eri tavoilla, se on kaikille selvää. Otamme usein hyvin tarkasti huomioon ympäristön häiriöt ja suunnittelemme treenit hyvin, jotta onnistumisia tulisi helposti. Kuitenkin toistuvasti huomaan itse, kuinka meille niin pieni asia on koiralle valtavan suuri ja aiheuttaa monelle koiralle valtavia haasteita harrastuksessa tai uusien asioiden opettelussa.

Tämä asia liittyy palkkaan ja palkkaamiseen. Kysytään koiralta -koulutuspäivissä on toistuvasti huomattu, miten tärkeää koiralle on saada juuri se palkka mitä se ajattelee. Kyllä koira tietää, mikä pallo tai patukka kouluttajalla on taskussa tai selän takana ja se tietää tarkalleen mitä ruokaa taskusta löytyy.

Ristiriita koiran odotusarvon ja toteutuneen palkan välillä voi aiheuttaa valtavia pettymyksiä – ei pelkästään palkkaamatta jättäminen tai palkkion mahdollisuuden poistaminen, joista usein puhutaan.

Motivaation puutetta vai sisäistä konfliktia?

Koira keskimäärin harvoin kärsii motivaation puutteesta. Jos palkka on kunnossa, ei pitäisi olla mitään estettä toiminnalle. Koira voi kipsata pelkästä odottelusta, vaikka kukaan ei pyydä tai vaadi mitään – mikäli koiralta puuttuu turvallisuudentunne suhteessa tehtävään, se näkyy tavalla tai toisella.

Tyypillinen tilanne, johon voidaan päätyä kun opettelu junnaa paikallaan, on sellainen, että kaikki ruoka annetaan kyseisestä tehtävästä. Otetaan esimerkiksi kapulan pito, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on valtavan haastava tehtävä monelle koiralle. Omistaja tekee yleensä kaikkensa, jotta tilanne ratkeaisi ja koiran näkökulmasta se voi (persoonasta riippuen) johtaa konfliktin kasvamiseen.

Ajattelen, että näin yksinkertaiseen tehtävään voi liittyä todella suuri painostuksen mahdollisuus. Olen itse oikea mestaripainostaja, saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että olen niin innoissani jostain, että toive koirankin innostumisesta muuttaa tilannetta painostavaan suuntaan.

Itse olen sitä mieltä, että kipsaavaa koiraa ei auta se, että oikeita vaihtoehtoja on vain yksi. Mielestäni paremmin toimii se, että koiralle annetaan aina useampia vaihtoehtoja, mikä tuottaa koiralle enemmän tilaa ja aikaa toimia suhteessa tehtävään.

Miten voi antaa tilaa oivaltaa?

Millä tavalla herkästi kipsaavaa koiraa voi auttaa? Mitä voi tehdä jos vaikkapa kapulanpito on saastunut, ja koira jo hylkii kapulaa?

Suosittelen kokeilemaan vaihtoehtojen laajentamista kaventamisen sijaan. Meille ihmisille on helppoa se, että ongelman kohdatessamme keskitymme vain siihen. Ongelma on helppo käsittää, se on usein hyvin konkreettinen ja jotenkin helposti lähestyttävä. Siihen on helppo tarttua, mutta onko ongelmaan jumittaminen koiran kannalta tuottavin ratkaisu?

Mikäli koiralla liittyy asiaan paine tai sisäinen konflikti, se tuskin helpottaa kun toimintaa ajetaan väkisin tai suosittelemalla tai odottamalla läpi. Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään muodostuu sen kokemushistorian kautta, eikä kyse ole ihan yksinkertaisesta asiasta. Alussa ollaan heikoilla jäillä, kun tehtävä on uusi. Kuitenkin tehtävän lisäksi tilanteeseen liittyy ihminen ja hänen ennakoitavuutensa. Mitä enemmän tulee sählinkiä, kuten käsi käy taskussa ja palkkaa ei tulekaan tai epäröidään voiko tästä nyt palkata tai muuta vastaavaa, sitä heikompi turvallisuudentunne tehtävää kohtaan muodostuu.

Turvallisuudentunteen puute ei tarkoita tässä kohtaa sitä, että koiraa uhkaisi jokin vaara, vaan kyse on koiran omasta ajatuksesta suhteessa tehtävään. Mitä enemmän tehtävään liittyy mahdollisuuksia, tilaa toimia ja ihmisen ennakoitavuutta, sitä helpompaa koiran on tehtävälle heittäytyä.

Koiralle voi antaa tilaa monella tavalla. Yksi tapa on lisätä onnistumisen mahdollisuuksia, eli laventaa harjoitusta. Toinen tapa on lisätä koiran hallinnan tunnetta harjoituksen sisällä. Kolmas tapa on rakentaa uudet kulissit. Katso videolta lisää harjoituksen laventamisesta!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi eläin haluaisi tehdä asioita, joita haluamme sen tekevän? Miellyttämisenhalusta? Kunnioituksesta? Kiitollisuudesta? Koska käsken?

Eläimet tekevät asioita kahdesta syystä:

  1. Ne haluavat saavuttaa itselleen jotain hyvää (tekeminen on niille kannattavaa)
  2. Ne haluavat välttää jotain ikävää (tekemättä jättäminen on kannattamatonta)

Näihin perussyihin kannattaa palata, kun miettii miksi eläin ei toimi halutulla tavalla.

Moni koira kokee istumisen kannattavaksi, koska se on portti kaikkeen hauskaan. Ne istuvat ruokakupille ja ulko-ovelle. Ne oppivat, että istumalla saa kivoja ja tärkeitä asioita. Istuminen on avain tärkeisiin resursseihin, mikäli ihminen osaa näitä resursseja hallita. Eläimelle ei riitä motivaatioksi se, että sille luvataan viikon päähän hieronta tai uusia varusteita, jos se nyt tekee halutulla tavalla.

Ei riitä motivaatioksi sekään, että uhataan heikentää saavutettuja etuja – vaikkapa uhataan makkaratehtaalla. Sen sijaan motivaatioksi voi riittää se, että opetetaan eläimelle, että tämä vaihtoehto on vähiten ikävä. Hevonen voi oppia, että helpoimmalla pääsee, jos kävelee mukisematta traileriin.

Mitä väliä sillä on, mistä motivaatio löytyy?

Sillä on väliä:

  • Hyvinvoinnin kannalta; mitä palkitsevammaksi eläin kokee ihmisen kanssa tekemisen, sitä enemmän positiivisia tunteita se kokee, mikä taas vaikuttaa sen mielialaan ja sitä kautta mielenterveyteen
  • Suhteessa omistajaan; mitä palkitsevammaksi eläin kokee omistajan kanssa puuhatelun, sitä ennakoitavammin se käyttäytyy myös hankalissa tilanteissa ja sitä vähemmän se kokee stressiä omistajan läheisyydessä

Motivaatioajattelussa menee usein sekaisin pari asiaa. Helposti aletaan sotkea motivaatioon “sen pitää” tai “se ei milloinkaan saa” tai “koska minä sanon” -tyyppisiä ajatuksia. Ikään kuin eläimellä olisi käsitys siitä, mitä sen pitäisi tehdä. Eläin ei allekirjoita työsopimusta, eikä sillä ole velvollisuuksia, jotka se kykenisi ymmärtämään.

Eläimen motivointia voi verrata löyhästi työelämään. Mitä väliä sillä on, teetkö lisätöitä välttääksesi potkut vai ansaitaksesi ekstraa? Väitän, että asioiden “vaatiminen”, niin jämptiltä kuin se kuulostaakin, saattaa eläimen silmissä muuttua simputtamiseksi jos todellinen motivaatio tekemisen taustalta puuttuu. Jokainen on varmasti kokenut sen tunteen, kun eläin itse syttyy tekemiseen, eikä halua lopettaa. Sitä voisi tavoitella, että eläin SAA tehdä asioita tai sen ANNETAAN tehdä sen sijaan, että sen on PAKKO TEHDÄ tai sen TÄYTYY OSATA tai muuten… Parhaimmillaan tästä tulee positiivisuuden kierre.

 

 

motivation