Hevonen toimii jännittävissä tilanteissa joskus vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Siihen voi olla vaikeaa saada kontaktia ja usein käsittelijä kokeilee palauttaa hevosta maan pinnalle käyttämällä tavallista voimakkaampia merkkejä. Mikäli hevonen ei ymmärrä mitä voimakkaat avut tarkoittavat, se saattaa kiehua entistä enemmän ja soppa on valmis. Sen sijaan jos hevonen ymmärtää voimakkaat avut, se palautuu nopeasti ja tilanne voi mennä ohi helpostikin.

Hevoselle voi opettaa myös muita valmiita toimintamalleja hankaliin tilanteisiin. Taputus on yksi hyvä tapa palauttaa hevosen huomio – tietenkin edellyttäen, että taputukselle opetetaan jokin merkitys etukäteen. Taputus on ratsatajan kannalta hyvä toiminto, koska samaan aikaan on vaikea kiristää ohjia. Taputus on selkeä ja helposti opittava merkki myös hevoselle. Hankalia tilanteita on miltei mahdoton kokonaan välttää, vaikka yrittäisikin pitää käsittelytilanteet rauhallisina. Hevonen voi kiihtyä jo matkalla tallista tarhaan ja siksi on hyvä tarjota sille muutama kikka näiden tilanteiden varalle.

Näitä kikkoja voi kutsua turvasignaaleiksi. Niitä voi olla useita ja niiden tarkoitus on viestiä hevoselle, että tilanne on turvallinen. Ohjien kiristäminen tai pohkeilla puristaminen voi opettaa turvasignaaleiksi, mutta usein käytännössä niistä tulee enemmänkin kierroksia lisääviä kuin laskevia tekijöitä. Turvasignaalit ovat kaikille saaliseläimille tärkeitä, ja kun pidetään mielessä, että monet ihmiset eleet ja toiminnat ovat enemmän säikäyttäviä kuin turvaa luovia, on hyvä käyttää hetki ja pohtia, millä saisi mahdollisimman monesta arjen tilanteesta mieluummin turvallisen kuin uhkaavan.

Hevostaitokoulun ongelmanratkaisuvalmennuksessa ratkotaan hevosten kanssa esiintyviä ongelmia. Puhutaan stereotyyppisestä käyttäytymisestä ja saadaan näkökulmaa turvasignaaleihin ja pelottavien kohteiden kohtaamiseen. Tule mukaan verkkovalmennukseen!

 

15219980_10154156744142896_1150099100784687011_n

Mitä eroa on sillä, että hevonen menee traileriin painostettuna ja sillä, että se haluaa mennä omaehtoisesti traileriin? Mitä tarkoittaa se, että hevonen osaa matkustaa? Riittäkö se, ettei se hillu koko matkaa? Pitääkö sen nauttia matkasta?

Olimme lähdössä viemään tammaa ultrattavaksi. Lastaustreenejä oli taustalla paljon, ja ajotreenejäkin useampia. Kenraaliharjoitus meni hyvin, kunnes ulos peruuttaessa sattui pieni työtapaturma, ja hevonen kompuroi sillalla. Hevoset, joilla on paljon rutiinia matkustamiseen, kestävät työtapaturmia hyvin. Ei haittaa, vaikka jalka luiskahtaa tai astuu sillalta huti. Kun rutiinia taas ei ole, pienikin huono kokemus voi vaikuttaa paljon.

Varsinaisena lähtöpäivänä se ei sitten halunnut mennä kyytiin. Tarkoitan tässä haluamisella sitä, ettei se marssinut suoraan sisälle kuten aikaisemmissa treeneissä, vaan jätti takajalat sillalle. En halunnut painostaa hevosta narusta vetämällä tai takaa tuuppimalla, vaikka “kilttinä” hevosena se olisikin varmaankin mennyt avustettuna. Haluan säästää näitä avustuskeinoja niihin tilanteisiin, joissa on hätä käsillä. Kuten tiedetään, pakotuskeinot toimivat harvoin yhtä tai kahta kertaa useammin. Ja kuten myös tiedetään, pieni painostus kasvaa usein hetkessä suuremmaksi, jos tilannetta ei keskeytä. Asteikko kevyestä maanittelusta liinoihin, luutamiehiin tai silmien peittämiseen voi olla yllättävän lyhyt.

Jos olisin käyttänyt painostusta,

  • Uskon, että lastaustilanne olisi näkynyt kuljetuksessa, hevonen olisi todennäköisesti ollut levoton matkan aikana, jolloin tilanteesta jäävä muistikuva ei olisi ollut toivottu
  • Toisessa päässä lastaaminen olisi ollut todennäköisesti entistä hankalampaa
  • Seuraavilla kerroilla lastaaminen ja kuljettaminen ei todennäköisesti olisi ollut yhtään helpompaa, vaan päin vastoin
  • Nämä arvaukset perustuvat omaan kokemukseeni kyseisestä hevosesta

Toiminta eläinten kanssa on kuin sakkia pelaisi. Eläimet eivät ajattele tulevia reissuja, mutta ihmisten kannattaa ajatella. Kannattaa miettiä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, jos teen nyt tämän tai tuon siirron. Käytänkö kaikki kikkakolmoset tässä ja nyt vai haluanko jemmata niitä pahan päivän varalle? Teenkö epäjohdonmukaisen tunnin “treenin”, joka päättyy kaikkien turhautumiseen, vai lopetanko ajoissa toteamalla, että koulutus on edelleen kesken? Onko painostamisesta tässä tilanteessa enemmän haittaa kuin hyötyä? Mitkä ovat riskit ja hyödyt?

 

Jos hevosella on mielipide, miten sitä kuullaan? Eläimet ovat siitä hauskoja, etteivät ne valehtele. Ne näyttävät toiminnallaan päivän tason. Se, mitä hevonen viestitti jättämällä menemättä koppiin oli arvokasta tietoa. Ei siitä, että hevonen on tuhma tai se ei tottele tai se pomottaa tai se ottaa vallan tai että se vaan pottuilee tai näyttelee. Vaan siitä, että hevonen on peloissaan tai ***ttuuntunut matkustamiseen. Ja ketä käy tilanteesta syyttäminen?

Ymmärrän sen turhautumisen, joka syntyy perutuista kisamatkoista tai valmennuksista. Palikat ovat usein hyvinkin levällään, eikä tiedetä mitä voidaan enää tehdä, kun hevosen käyttäytyminen ei näytä noudattavan mitään logiikkaa. Joskus kannattaakin katsoa omaa logiikkaansa uudesta näkökulmasta, koska lastauskoulutus ja kuljettamiseen treenaaminen eivät ole rakettitiedettä.

Tässä tarkistuslista:

  1. Onko tavoitteesi realistinen? Jos hevonen ei mene sataa metriä lähemmäs tänään, voi olla hankala matkustaa huomenna.
  2. Onko sinulla tarpeelliset välineet (kortillinen henkilö, vetoauto, traileri) käytettävissä mielellään useamman kerran viikossa?
  3. Pystytkö järjestämään kaikki treenit niin, että ne ovat hyviä kokemuksia (hevoselle)?
  4. Pystytkö varmistamaan, että huonoja kokemuksia treeneissä tulisi mahdollisimman vähän?
  5. Pystytkö tunnistamaan, milloin hevosesi on rento tai jännittynyt ja tukemaan harjoituksilla rentoutta?
  6. Osaatko ajatella hevosen näkökulmasta? Onko traileriin meneminen sille oikeasti kannattavaa?
  7. Osaatko luoda käsikirjoituksen lastausharjoitteluun? Mikä on lähtötilanne ja mitkä välivaiheet edeltävät onnistunutta kuljettamista?

Nyt kesätarjouksessa lastauskoulutuskurssi, jonka aikana voit harjoitella myös ilman traileria.