Löytyykö ratkaisu kaurapuurosta?

Ratkaisua eläimen ongelmalliseen käyttäytymiseen haetaan monesti näistä lähteistä:

  1. Kasvattaja/myyjä/edellinen omistaja/nettipalstat; mitä teen, kun koirani on kasvanut aikuiseksi? Mitä teen kun hevonen on kotiutunut ja käyttäytyy hevosmaisesti, mikä häiritsee minua? Eläin muuttuu, vastuu on myyjällä. Voitko ottaa sen takaisin? Voitko ottaa sen koulutusjaksolle? Tokihan parin viikon leiritys kasvattajan/entisen omistajan luona ratkaisee käytösongelman uudessa paikassa.
  2. Johtajuusharjoitukset. Naapuri neuvoo pari hyvää kikkaa, millä eläin saadaan palautettua arvojärjestyksessä oikealle paikalleen. Tokihan eläimen käytös muuttuu paikassa b jos se alistetaan paikassa a. Ja tietenkin sellainen harjoittelu melko varmasti auttaa eläintä, jossa omistaja joutuu ponnistelemaan ja käyttämään päätään ja eläin katsoo hölmönä vieressä.
  3. Leikkaaminen (jos mahdollista). Tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen löytyy melko varmasti sukuelimistä tai hormonitoiminnasta. Jos kissa juoksee öisin ympäri asuntoa, vika todennäköisesti poistuu kun kissa leikataan. Jos koira puree postimiestä, sen luonne oletettavasti muuttuu kun se leikataan. Jos hevonen viskoo pukittamalla ihmisiä selästään, ruunaus todennäköisesti poistaa ongelman.
  4. Ruokavalio ja liikunta. Totuus löytyy hyvin todennäköisesti kaurapuurosta. Syötä sille jotain tosi terveellistä niin ongelma poistuu. Osta joku lisäravinnepurkki, siitä se käytöksen muokkaaminen alkaa. Serene-um, shyfeeder ja muut.Tai laita se liikkeelle – fyysisesti väsynyt eläin ei tunnetusti käyttäydy huonosti. Uiminen voi auttaa ongelmassa.
  5. Lääkkeet. Kyllä se siitä kun pari kertaa rauhoittaa kengitykseen niin se oppii. Tai oppii olemaan yksin kuukauden lääkekuurin jälkeen. Se oppii matkustamaan kun se pari kertaa huumataan.
  6. Varusteet. Uusi satula, uudet kuolaimet, uusi talutushihna, uusi kaulapanta, uudet valjaat. Uusi häkki, portti, ”koulutuspanta”, suihkepullo, juoksutusvimpain.. Uudet saappaat, käsineet, kypärä, lenkkarit. Jotain itsellekin 🙂

Toki edellämainituista asioista osa vaikuttaakin eläimen käytökseen. Tuon listan asioille on yhteistä se, etteivät ne ole ilmaisia (paitsi naapurin neuvomat rikkinäisen puhelimen kautta suodattuneet johtajuusharjoitukset). Varusteet maksavat, lääkkeitä saa lääkäristä, eikä se ole ilmaista. Lisäravinteet ja ohjatut harrastukset eivät ole ilmaisia. Leikkaaminen maksaa.

Moni käytösongelman kanssa tuskaileva omistaja törsää pienen omaisuuden erilaisiin vehkeisiin ynnä muihin ja tuntee kamalaa syyllisyyttä ja huonoutta. Koska joka paikassa sanotaan, että vika on aina remmin toisessa päässä. Aina ei ole vikaa kummassakaan päässä – eläin voi käyttäytyä täysin normaalisti, eikä sillä ole ongelmaa. Ongelma on siinä, että eläin tekee jotain sellaista, jonka omistaja kokee ongelmaksi. Kannattaa myös muistaa, että valmentaja, kasvattaja tai naapuri ovat varsin vaikutusvaltaisia ohjaamaan ihmisten rahankäyttöä.

Yleensä minkä tahansa käytösongelman kanssa pääsee pitkälle, kun

  1. Miettii mikä käytöksen aiheuttaa. Mitä eläin aistii tai kokee juuri ennen kuin se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla?
  2. Mitä palautetta eläin ei-toivotusta käyttäytymisestä saa? Tuleeko käytöstä vahvistaneeksi tiedostamatta tai seuraako ei-toivottua käyttäytymistä jokin palkkio ympäristössä?
  3. Mikä tai mitkä asiat ympäristössä tai ihmisen käyttäytymisessä edelleen ylläpitävät ei-toivottua käytöstä?

Sitten kannattaa miettiä, mitä haluaisi eläimen tekevän niissä tilanteissa kun se käyttäytyy huonosti. Ja sitten voi miettiä, miten sen voi saada käyttäytymään niissä tilanteissa halutulla tavalla.

Tärkein koiran tulevaisuuteen vaikuttava asia voi olla sopivan pentukurssin löytäminen. Tutkitusti kursseista on hyötyä, kun pentu pääsee sosiaalistumaan turvallisessa ympäristössä ja omistaja saa vertaistukea ja tietoa koirien käyttäytymisestä. Valitettavasti edelleen on palveluntarjoajia, joiden menetelmät perustuvat MuTuun. Pahimmassa tapauksessa koiraa neuvotaan kurittamaan tai simputtamaan, mikä ei todellakaan ole a) tarpeellista tai b) hyväksyttävää.

Sain erään koirakoulun pentukurssilaisille jakaman materiaalin, enkä voi muuta kuin ihmetellä sen sisältöä. Koiraansa kiltisti kohtelevia ihmisiä syyllistetään ja koiran lajityypillistä käyttäytymistä yritetään leimata johtajuusongelmaksi.

Tässä yksi ote tekstistä. Sen alla kommentit jokaisesta kohdasta.

johtajuusselitykset

 

  1. Tämä voi olla totta, riippuen siitä, millä tavalla kiellät koiraasi.
  2. Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa, jälleen riippuu käytetyistä menetelmistä.
  3. Tämä on täysin totta, koira todellakin voi olla hellyydenkipeä! Se on sosiaalinen eläin, joka on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi.
  4. Tämä pitää paikkansa – koira puolustaa lajilleen tyypilliseen tapaan itseleen arvokkaita resursseja. Mitä enemmän koira arvostaa ruokaa, sitä todennäköisemmin se murisee.
  5. Tämä voi pitää paikkansa, koira (mm. rodusta riippuen) voi puolustaa ärhäkästi omaksi katsomiaan alueita. Tämä on siis normaalia käytöstä.
  6. Tämä on täysin totta. Koira välttelee sellaisia toimenpiteitä, jotka se kokee epämiellyttäviksi, eli se ei pidä niistä.
  7. Tämäkin on normaalia käytöstä – koira voi hyvin puolustaa omistajaansa, vaikka usein muille koirille muriseminen liittyykin pelkoon ja arkuuteen.
  8. Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa – koirat ovat yksilöitä ja sukupuolinen aggressiivisuus on mahdollista.
  9. Tämä voi olla totta. Leikin pitäisi perustua vastavuoroisuuteen, mitä järkeä on leikkiä epäreilusti? En laita kolikoita pajatsoon, jos en koskaan voita.
  10. Tämäkin on totta. Mitä järkeä on hankkia perheenjäsen tai ihmisen paras ystävä, jos se viettää 24 tuntia muista erotettuna – päivät kodinhoitohuoneessa ja yöt yksin jossain? Koira on sosiaalinen eläin.
  11. Herkkujen antaminen kahvipöydästä ei ole kuolemansynti.
  12. Tämä on totta – en itsekään pidä ihmisistä, jotka eivät ole huomaavinaan minua – miksi koira pitäisi täysin jäätyneestä omistajastaan?
  13. Miksei? Idea varmaan onkin, että myös koira kokisi olonsa hyväksi. Sillä ei ole mahdollisuutta valita perhettään.
  14. Tämä on täysin totta. On ennemminkin ihme, jos koira ei pure jos se herätetään unesta säikyttämällä.

Lähes kaikki kohdat pitävät paikkansa. Ne eivät siis ole omistajien inhimillistäviä ajatuksia tai selittelyjä koiran käytökselle, vaan täysin oikeita ja todellisia havaintoja. Täysin pöyristyttävää, että näin ajattelevat omistajat haukutaan liian kilteiksi ja ystävällisiksi, jotka haluavat olla koiransa parhaita ystäviä.

Ennen kuin valitset kurssipaikan, soita sinne ja kysy yksi tärkeä kysymys: Mihin koulutusmenetelmät perustuvat? Jos henkilö ei osaa vastata tähän kysymykseen sinua tyydyttävällä tavalla, soita seuraavaan paikkaan.

Taas kerran alkaa se myllytys, että vika on aina hihnan toisessa päässä. Naapurini lässyttää koiralleen – kamalaa! Ei osata sanoa ei, lellitään, katsokaa miten huonoja ihmisiä, ei mitään rajoja! Hei, tosi rakentavaa keskustelua. En tiedä tuuleeko nyt 80-luvulta vai Siperiasta, kun  valtamedioissa esitetyt näkemukset sisältävät niin paljon kaikuja menneisyydestä. Sekä käytösongelmien syntymekanismeihin liittyviä että vanhaan kunnon laumahierarkiakäsitykseen (joko sekin jälleen alkaa..:) perustuvia.

Se, että eläimiä pidetään lajille epätyypillisellä tavalla, ei anneta käyttäytyä luontaisesti tai aiheutetaan niille epämukavuutta, on väärin. Tottakai. Ihmiset hankkivat koiria eri syistä; toinen haluaa muotovalion, yksi metsästyskaverin ja kolmas haluaa perheenjäsenen. Mistä tahansa syystä koira on hankittu, sitä voidaan pitää joko hyvin tai huonosti.

Mikä on inhimillistämistä? Jos se on koiran pukemista, sängyssä nukkumista tai kerjäämisen sietämistä, antakaa palaa. Nämä asiat eivät aiheuta käytösongelmia, kun huolehditaan että ei pueta väkisin, koulutetaan yksinolo ja luopuminen. Toki liika pukeminen voi aiheuttaa esim. hyvinvointiongelmia, jos koiralla on epämukava olo. Jos inhimillistäminen tarkoittaa eläinlajiin perehtymättömyyttä, laiskuutta tai piittaamattomuutta tiedonhankinnan suhteen, niistä kyllä aiheutuu käytösongelmia. Mutta miten tämä liittyy inhimillistämiseen?

Miksei voitaisi puhua inhimillistämisen peikon sijaan yksittäisistä asioista, jotka ovat oikeasti riskitekijöitä ongelmakäytöksien syntymiselle? Voidaan vaikkapa sanoa, että väkivaltainen kohtelu aiheuttaa todennäköisesti käytösongelman. Näin voitaisi välttää ihmisten syyllistämistä, mikä ei tutkitusti johda ainakaan hyvään lopputulokseen (Applied Animal Behaviour Science, 1996). Vuonna -92 tutkijat eivät löytäneet yhteyttä ”lellimisen” (spoiling) ja ongelmakäytösten väliltä (Voith et al.)  Sen sijaan, vuonna -93 (Peachey) totesi, että käytösongelmien taustalla on usein omistajan tietämättömyys. Inhimillistämis- ja lellimissyytökset ovat yksi keino (Serpell, 1987) kääntää puhe pois esimerkiksi joillekin roduille hyvinkin luontaisista käytösongelmista. Kun sanotaan, että vika on omistajassa, kenellekään ei tule mieleenkään ajatella, että käytös olisi koiralle jotenkin tyypillistä. Onko se inhimillistämisestä johtuva ongelmakäytös, että paimenkoira hyökkäilee autoja kohti? Onko ääniarkuus inhimillistämisestä johtuvaa? Onko resurssien puolustaminen inhimillistämisestä johtuvaa? Entä sisäsiisteysongelmat? Miten postimiehelle haukkuminen liittyy inhimillistämiseen?

Tyypillisimmät käytösongelmat ovat aggressiivinen käytös, tuhoava käytös, sisäsiisteysongelmat, pelokkuus, haukkuminen ja merkkailu. Mitkä näistä aiheutuvat inhimillistämisestä? Eivät mitkään. Ajattelutapa ei aihauta ongelmia, vaan toimintatapa. Tietämättömyys, epäjohdonmukainen käytös, ajattelemattomuus tai ennakoimattomuus sen sijaan aiheuttavat ongelmia. Suuri osa ongelmista on luontaista käytöstä, joka kohdistuu ei-toivottuihin kohteisiin. Vahvistamalla haluttuja, vaihtoehtoisia käytöksiä eläimen toimintaa voidaan muuttaa.

Tutkimusten mukaan vähiten käytösongelmia esiintyy sellaisilla omistajilla, jotka keskittyvät palkkioiden avulla kouluttamiseen Hiby et al (2004) verrattuna rankaisupainotteiseen kouluttamiseen tai näiden yhdistelmään. Rankaisupainnotteisten koulutusmenetelmien on todettu lisäävän käytösongelmia (Schilder et al., 2004). Serpell (1996) havaitsi, että omistajat ovat sitä tyytymättömämpiä koiransa käytökseen, mitä vähemmän he ovat koiraan kiintyneitä ja päin vastoin – voimakkaasti kiintyneet olivat yleensä tyytyväisempiä koiriinsa.

Tässä pari vinkkiä siihen, miten voit ehkäistä käytösongelmia:

1. Ota selvää, mihin käyttötarkoitukseen koirasi on alun perin jalostettu – se tulee näkymään koiran käyttäytymisessä

2. Hanki tietoa lajityypillisestä käyttäytymisestä ja kouluttamisesta

3. Hakeudu pentukursseille ja muihin koulutuksiin (HUOM. kouluttajan on pystyttävä kertomaan kysyttäessä, mihin hänen käyttämänsä menetelmät perustuvat)

P.S. miksi käytän niin vanhoja lähteitä? Ehkä tämä puheenaihe oli kuuma aihe 1980- ja -90-luvuilla?

En vaadi täydellisyyttä. Ja sen huomaa. En vain jaksa viilata, viilata, viilata, hioa ja työstää. Heti kun käytös on sillä tasolla, ettei se niin kovin paljon häiritse, se kelpaa.

Ja niin se kelpaa muillekin. Yleensä neuvoa kysytään siinä vaiheessa, kun eväät on syöty. Kun naapurin neuvo ei enää toimi ja ongelma on niin ärsyttävä ettei kehtaa lenkillä käydä. Ja toisaalta koulutus lopetetaan heti kun on päästy siedettävälle tasolle.

Joku harva jaksaa ja viitsii harjoitella kolmesti päivässä vuoden ajan. 99 % ei jaksa. Eikä siinä mitään. Se on ihmisluonto.

Toisia jaksaa kiinnostaa se täydellinen perusasento vuodesta toiseen. Toisten mielestä maailmassa on tärkeämpiäkin asioita. Ihailen suuresti niitä, joilla riittää energiaa ja jotka rakentavat eläimistään täydellisyyttä päivästä toiseen.

Mikä sinua eläinten kouluttamisessa motivoi?