Meillä on vajaa kaksivuotias australiankelpie, joka on todella innokas jahtaamaan kaikkea liikkuvaa. Se oppi autojen jahtaamisen jo kasvattajan luona ennen luovutusikää, joten ennaltaehkäisy ei tähän ongelmaan toiminut. Nopeasti mukaan tuli myös turhautumisrähinä, joka alkoi hihnan tai aidan estäessä paimentamisen. Ongelmaa on nyt työstetty 1,5 vuotta ja koko ajan edistytään hitaasti, mutta varmasti. Nykyään koira osaa jo ottaa oma-aloitteisesti kontaktin taluttajaan houkuttavissa tilanteissa, kun kuljetaan hihnalenkillä. Autoihin se ei juurikaan kiinnitä huomiota. Vaikeimmat tilanteet saattavat vielä mennä rähinäksi, mutta ero vuodentakaiseen on valtava.

Koira muuttuu kuitenkin täysin ollessaan vapaana. Se seuraa omistajaa tosi hyvin, kun häiriöitä ei ole (tai jos häiriö on toisia koiria tai ihmisiä, ei mitään karkuun juoksevaa), mutta nopea liike, kuten auto, pyöräilijä, juoksija tai jänis käynnistää jahtaamisen ihan kuin ennenkin. Koira kuumuu ja rähisee ja on ihan kierroksilla vielä pitkään jahtaamisen jälkeen, kun en voi jahtaamista millään estää tilanteen osuessa kohdalle. Pahimmillaan koira on oppinut agikentällä kyttäämään ohi ajavia autoja heti kun irrotan hihnan tehtävän aluksi. Se siis selvästi tietää, että hihnassa käyttäydytään eri tavalla kuin vapaana. Olemme käyttäneet myös pitkää liinaa jahtaamisen estämiseen, jolloin käytös on jotain näiden kahden ääripään välistä. Siinäkin koira kyllä huomaa, milloin liina irroitetaan ja sen käytös muuttuu.

Miten koiran voisi käytännössä opettaa pois jahtaamisesta myös sen ollessa vapaana? Asumme kaupungissa, joten joka puolelta tulevia ärsykkeitä on vaikea kontrolloida. Kovin pitkään ei koiraa voi myöskään pitää pelkästään hihnalenkeillä (ja hallitreeneillä) tai sen pää räjähtää liikunnan puutteesta ja käytös huononee entisestään. Miten yleistää onnistunutta hihnatreeniä myös muihin tilanteisiin, kun koira on oppinut ymmärtämään eron kytkettynä ja vapaana olemisen välillä? Koira on selvästi oppinut myös, etten saa sitä kiinni, jos se ei itse halua antaa kiinni. Tätä ongelmaa esiintyy äärimmäisen harvoin, mutta joitain kertoja se on tapahtunut agikentällä, jossa koira on ollut jo valmiiksi kovassa vireessä ja lähtenyt jahtaamaan ohikulkijoita uudestaan ja uudestaan ennen kuin olen saanut sen kiinni.

Se, mikä on rajoitettua, on yleensä hyvin arvokasta. Autojen arvoa koiran silmissä pitäisi jotenkin pystyä alentamaan. Tämä voi olla käytännössä vaikeaa, joten pitäisi löytää autot voittava asia, jota tarjotaan hyvin rajoitetusti vain silloin, kun autoja on näkyvissä. Alussa voisi olla paikallaan treenata aidatulla alueella. Superpalkkion löytäminen voi olla haastavaa, mutta se kannattaa. Käy lihatiskillä hakemassa inspiraatiota, tsekkaa uusimmat leluvillitykset ja käytä mielikuvitusta. Joskus voi arkinenkin asia, kuten pallonheitto, auttaa, kunhan sitä ei muissa tilanteissa käytetä.

Herkuissa on se huono puoli, että koira oppii nopesti, että niitä saa usein. Siksi niiden arvo tavallaan alenee koiran silmissä; autoista tulee kielletty hedelmä, jota on vaikea voittaa. Varsinkin paimenkoirilla liikkuvien asioiden jahtaaminen voittaa namit monesti 6-1, joten voit kuvitella millainen palkkio tai korvaava käytös on nyt etsinnässä. Jahtaaminen on vaikea voittaa, koska 1) se on se, mihin paimenkoirat on suunniteltu ja 2) Käytös vahvistuu aina kun se tapahtuu.

Suosittelen käyttämään luovuutta ja hulluutta, jotta löytyisi sellainen asia, joka voittaisi autot. Muuten koulutuksen pitäisi edetä kuten normaalisti; ensin kaukana ja aitojen sisällä ja systemaattisesti altistusta lisäten. Kaikessa tekemisessä olisi hyvä pitää koiran kierrokset maltillisen alhaisina.

Tsemppiä!