Kuivia nappuloita, hikisiä ja karvaisia frolicceja, teollisia ”herkkuja”. Hevosille lähes koskaan ei mitään tai jopa kolme sokeripalaa yhtä sessiota varten.

Tämä on arkipäivää. Ollaan kouluttavinaan. Nähdään vaivaa, järjestetään tilanne, ajetaan autolla paikalle, ollaan valmiita. Vain vahviste puuttuu.

Vahviste on se asia, jolla käytöstä vahvistetaan. Positiivinen vahviste on koulutettavan näkökulmasta tavoiteltava asia, joka tarjoillaan silloin, kun koulutettava esittää tietyn käytöksen. Haluttu käytös palkitaan. Ja jotta voidaan palkita, on oltava vahviste.

Vahviste on mahdollista testata. Mikäli koulutettava sylkee sen suustaan, ollaan heikoilla jäillä. Mikäli koulutettava hyppii innosta tasajalkaa, voidaan olla toiveikkaita.

Toiset palkitsevat koiriaan, toiset sekä palkitsevat että rankaisevat ja jotkut vannovat edelleen fyysisen rankaisun nimeen.

Kaikki väittävät että oma menetelmä on paras. Nyt asiaa kuitenkin on selvitetty; omistajilta kysyttiin mitä menetelmiä he käyttävät ja tutkittiin löytyykö linkkiä koulutusmenetelmän ja koiran käyttäytymisen väliltä.

Löytyyhän sieltä. Rankaisijoiden koirat olivat varautuneeempia vieraita ihmisiä kohtaan ja leikkivät vähemmän kuin palkitsijoiden koirat. Testissä, jossa koiralle piti kouluttaa uusi taito, palkitsijat pärjäsivät paremmin kuin rankaisijat.

Sen lisäksi, että palkkioilla kouluttaminen on eettistä, se on myös nopeampaa ja lisäksi palkkioilla koulutetuilla koirilla näyttää olevan parempi oppimiskyky kuin rangaistuilla koirilla. Kuritetuilla koirilla oppimistulokset ovat huonoja ja ongelmakäytös saattaa jopa pahentua.

Rooney & Cowan (2011), Training methods and owner-dog-interactions: Links with dog behaviour and learning ability, applied animal behaviour science.

Ihmiset vaativat joka vuosi lisää liksaa, vaikka työ käy aina vain helpommaksi. Samasta työstä pitää saada lisää rahaa, vaikka se ei enää vuosien jälkeen ole yhtä haastavaa ja sen saa tehdyksi nopeammin.

Eläimillä tilanne on päinvastainen. Niille tapahtuu, kuten ihmisillekin kai pitäisi tapahtua – työn tekemisestä itsestään tulee palkitsevaa ja kunhan työn on oppinut, sen tekee lopulta ilman palkkaa – tekemisen ilosta.

Alkuvaiheen perehdyttämiseen kannattaa panostaa oikeilla palkkioilla ja hyvillä eduilla. Näin saadaan innokas yhteistyökumppani, joka tekee työtä lauleskellen.

Lue myös!

Herkuttajan uskottavuus

Enemmän painia, vähemmän reeniä

Emme käytä rankaisua. Käytämme vain taitavaa palkitsemista ja positiivista vahvistetta.

Voiko tämä pitää paikkansa?

Mielestäni ei voi. Aina kun kädessä on herkku, on kädessä myös herkun menettämisen mahdollisuus. Herkun mahdollisuuden poistaminen tai vieminen takaisin kaappiin on negatiivinen rankaisu. Käytetään rinnakkain vahvistetta ja rankaisua.

On olemassa toisenlainen rankaisu kuin käsiksi käyminen. Se on negatiivinen rankaisu. Negatiivisen rankaisun tavoitteena on vähentää ei-toivottua toimintaa poistamalla eläimeltä jotain mieluisaa. Samoin kuin klikkerin naksaus on merkki jostain hyvästä, voi sana ei olla merkki jonkin hyvän menettämisestä.

Sana rankaisu ymmärretään helposti väärin, eikä koko sanaa uskalleta käyttää. Asiaa voisi ymmärtää niin, että rankaisu on sellainen palaute, jonka tarkoituksena on vähentää tietyn käytöksen todennäköisyyttä. Jos positiivinen rankaisu on vaikkapa pyörittely tervassa ja höyhenissä tai jalkapuussa istuminen (mitkä eivät ole kovin opettavaisia vaan yleensä herättävät turhautumista), niin negatiivinen rankaisu voisi olla vaikka loman, palkan tai boonuksen (tai vapauden) menettäminen (jolloin kohdehenkilö ponnistelisi jatkossa enemmän).

APBC on kokeneiden ja pätevien lemmikkien käytösneuvojien kansainvälinen verkosto. Lemmikkien käytösneuvojat toimivat yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa ja käsittelevät käytösongelmia linnuilla, kissoilla, koirilla, kaneilla, hevosilla sekä muilla eläimillä.

APBC paheksuu monien muiden eläinten hyvinvointiyhteisöjen lailla joitakin väkivaltaisia koulutustekniikoita, joita ”koirakuiskaaja” Cesar Millan suosii. Koiranomistajia halutaan varoittaa näistä tekniikoista, jotka aiheuttavat eläimille pelkoa ja kipua. Omistajia varoitetaan kopioimasta näitä tekniikoita, koska ne vaarantavat koiran hyvinvoinnin ja omistajan oman turvallisuuden.

Millanin suosimia tekniikoita ovat mm. erilaisten kipua aiheuttavien pantojen käyttö, koiran hengityksen estäminen ja koirien pakottaminen tai ’alistaminen’ maahan. Nämä menetelmät on todettu useissa  tutkimuksissa tehottomiksi – niiden käyttö ei vähennä ei-toivottua käytöstä vaan lisää sitä. Suomessakin näyttää olevan muutamia kouluttajia, joiden menetelmiä voidaan pitää kyseenalaisina koiran hyvinvoinnin kannalta. Vastikään Keskiuusimaa julkaisi jutun, jossa suositeltiin koirille ”koulutusmenetelmäksi” kuonokoppaa tai häkkiä, silloin kun koira tuhoaa kotia yksin ollessaan. Näillä ratkaisuilla ei kuitenkaan kouluteta koiralle mitään, vaan mekaanisesti estetään käyttäytyminen. Järkevämpää olisi puuttua ongelman syihin ja kouluttaa koira olemaan yksin rauhallisesti.

Väkivaltaiset ja pelotteluun perustuvat ekniikat eivät ole hyväksyttäviä eläimen hyvinvoinnin kannalta eivätkä myöskään perusteltuja keinoja muokata eläimen käytöstä. Palkkioihin perustuva koulutus on todettu paljon tehokkaammaksi erilaisten käytösongelmien käsittelyssä; lisäksi se on turvallisempaa omistajalle ja ei altista koiraa tarpeettomalle kivulle ja stressille.

Vältä sellaisia koulutusmenetelmiä, jotka vaarantavat eläimesi hyvinvoinnin. Kysy neuvoja pätevältä henkilöltä, jota eläinlääkäri suosittelee. Älä käytä menetelmiä, joiden toteuttaminen tuntuu pahalta. Ota asioista selvää!

Lain mukaan eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Miksei se näytä pätevän koirankoulutuksessa?

Lähteet: http://www.apbc.org.uk/press, http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247

Eikö olisikin ihanaa jos kuulisit että koirasi oppii tehokkaammin jos treenaat harvemmin? Nyt se on totta, ainakin jos tutustumme tanskalaistutkimukseen, jossa tutkittiin 18 laboratoriobeaglen oppimisnopeutta.

Tutkimuksessa verrattiin kahta erilaista koulutusaikataulua asian oppimiseen tarvittavien koulutuskertojen määrään. Beaglet koulutettiin koskettamaan tassulla hiirimattoon käyttämällä shapingia ja klikkeriä. Yhdeksää koiraa treenattiin kerran viikossa ja yhdeksää koiraa viisi kertaa viikossa. Koulutussessiot mitattiin toistojen määrässä, ei ajassa.

Ne yhdeksän, joita treenattiin kerran viikossa, oppivat tempun huomattavasti vähemmillä koulutuskerroilla kuin ne joita harjoitettiin viisi kertaa viikossa. Lisäksi harvemmin treenatuilla koirilla oli korkeammat onnistumistasot eri kriteereissä kuin useammin treenatuilla. Kun suoritus mitataan treenisessioiden määrässä, kannattaa harjoitella harvemmin.

Mahdollisia selittäviä tekijöitä tuloksiin ovat esimerkiksi sessioiden välinen aika, sessioiden väliset aktiviteetit, koirien siedättyminen koulutusympäristöön ja rutiinit sekä valppaus koulutustilanteessa.

Olen laiskana kouluttajana huomannut saman ilmiön kotona – mitä harvemmin tekee, sitä motivoituneempi koira on; yhtäkään palkkiota ei saa menettää. Yllättävästi se muistaa jutut, joihin viimeksi jäätiin.

 Lähde: Iben Meyer, Jan Ladewig, (2008), ’The relationship between number of training sessions per week and learning in dogs’, Applied Animal Behaviour Science 111: 311–320.

Miten vaikuttaa työmotivaatioon se, että palkka tulee myöhässä? Tai jos tehtävä annetaan myöhässä tai epäselvästi. Jaksaako sitä ponnistella jos palaute viipyy?

Japanilaistutkimuksen (Yamamoto, Kikusuri & Ohta, 2009) mukaan koiran kanssa myöhästyminen voi olla haitallista.

Omistaja myöhästyy yleensä kahdessa asiassa: toimintaa edeltävässä vihjeessä sekä toiminnan jälkeisessä palautteessa.

Tutkimuksessa käytettiin kymmentä koiraa, joille oli koulutettu jo aiemmin toiminnot ”istu” ja ”maahan” siten että ne onnistuivat 80 prosenttisesti niissä. Tutkimuksessa omistajien piti saada koirat istumaan ja menemään maahan käskystä muutamia kertoja peräkkäin. Omistaja antoi käskyn ja koiran toiminnan perusteella joko torui koiraa tai palkitsi sen makupalalla.

Tutkimuksessa havaittiin, että viive omistajan toiminnassa voi vesittää jopa koiralle ennalta tuttua komentoa. Omistaja saattaa esimerkiksi antaa komennon silloin, kun koira on keskittynyt johonkin muuhun toimintaan kuten lattian nuuhkimiseen. Toisaalta kun koira istuikin pyydettäessä, omistaja saattaa viivytellä palkkion tai rankaisun kanssa siten, että palkkio tulee vasta kun koira tekee jo jotain aivan muuta tai rankaisu tulee silloin kun koira tekee oikein. Ymmärrettävästi tästä seuraa, että koira turhautuu. Kukapa ei turhautuisi tilanteessa, jossa ensinnäkään ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja kun yrittää jotain, palaute on epäselvää.

Kuinka paljon sitten saa olla myöhässä? Ei paljon, tässä tutkimuksessa havaittiin jopa puolen sekunnin viiveen aiheuttavan hankaluuksia kommunikaatiossa. Eli ei auta, jos huonosti menneen harjoituksen jälkeen jättää iltaruuan antamatta; ei auta jos lenkin jälkeen palkitsee. Täytyy olla selkeä, täsmällinen ja erittäin nopea jotta voi edes säilyttää koiran nykyisen temppuvalikoiman vesittämättä. Siinä on harjoittelemista.