Laitumella ollessaan hevonen on “normaali”. Usein laidun laiskistaa hevosia ja ne ovat tavallisesta poikkeavan rauhallisia käsitellä ja liikuttaa. Ilmiö ei johdu siitä, että niillä olisi joka yö juhlat käynnissä, vaan siitä, että niiden vuorokausi täyttyy hevosmaisilla asioilla, eivätkä liikuttamisen aiheuttamat kierrokset nouse ylikorostuneeseen asemaan. Laidun ei siis laiskista vaan talli ja tarha sekä virikkeetön kierrostavat.

Mitä säädellympää ja rajoitetumpaa hevosen elämä on, sitä tärkeämmäksi nousevat pienet asiat, kuten harrastaminen. Sanon sitä pieneksi asiaksi, koska vaikka se on monen hevosen ensisijainen käyttötarkoitus, se on vuorokausi- ja viikkotasolla hyvin pieni ajallinen rupeama. Mitä enemmän hevosen elämässä on muutakin sisältöä, sitä paremmin se kestää vapaapäiviä ja lomia. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että sisältö elämässä ei ole suorituskyvystä pois. Monesti tallivirralla juokseva hevonen on vähemmän hallinnassa ja enemmän altis loukkaantumisille kuin laitumelta haettu, hiekkakylvyssä rentoutunut lajitoverinsa.

Tallivirta korostuu, kun hevonen joutuu syystä tai toisesta lepoon. Usein lääkkeeksi määrätään myös kävelytystä pieniä aikoja kerrallaan. Tämä on monelle hevoselle (ja omistajalle) mahdoton yhtälö. Hevonen voi esimerkiksi “karsinalevossa” liikkua enemmän kuin tarhassa keskimäärin. Lisäksi kävelytys on usein haastavaa sekä kertyneiden kierrosten että patoutuneiden muiden tarpeiden takia. Sekä karsina- tai tarhalepo että säännöstelty kävelytys voivat pahimmillaan olla kaukana levosta ja leppoisasta toipumisesta ja aiheuttaa jopa uusia loukkaantumisriskejä.

Ongelmaa kannattaisi lähestyä siten, että miettii, missä ja miten hevonen on rennoimmillaan. Tämä pätee kaikkiin hevosiin – tarhaamisen ja tallissa olemisen on tarkoitus olla rentouttavaa ja palauttavaa, ei stressiä aiheuttavaa tai lisäävää. Jos hevonen täytyy pitää levossa, se kannattaa pitää sellaisessa paikassa, jossa se oikeasti on rauhallinen. Paikan ja olosuhteiden lisäksi voi tehdä muita toimenpiteitä, jotka rauhoittavat hevosta. Kävelytystä voi valmistella sairastarhassa tai karsinassa ja hevoselle voi järjestää sellaista toimintaa, joka väsyttää päätä mieluummin kuin levon tarpeessa olevaa kroppaa. Tämä pätee myös hevosiin, jotka eivät saa liikkua vapaasti tai olla lajitovereiden kanssa – on paljon asioita, joita jokainen voi tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esittelen helpoimmat ja yksinkertaisimmat vinkit hevosen pään väsyttämiseen, olipa kyseessä karsinalepo, sairastarhassa oleilu tai muuten vain haluat tarjota hevosellesi mielekästä puuhaa ja mielenvirkistystä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miten mittaamme omien eläintemme hyvinvointia?

On ne kuuluisat vapaudet nälästä ja janosta, kivusta, pelosta ja kärsimyksestä ja vapaus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Jokainen tietää, ettei edellä mainittujen vapauksien toteutuminen välttämättä tarkoita sitä, että eläin voi hyvin.

Leikki on kiinnostava ilmiö. Eläin leikkii vain silloin, kun sillä on perustarpeet kunnossa. Siksi leikkimistä voidaan pitää yhtenä tärkeänä hyvinvointimittarina. Leikissä on monta sidosta hyvinvointiin:

  1. Leikki kertoo siitä, että fyysinen hyvinvointi on kunnossa – vain hyväkuntoinen eläin leikkii
  2. Leikki on palkitsevaa – se kertoo myönteisistä tunteista ja mielihyvään liittyvistä välittäjäaineista
  3. Leikki aiheuttaa fyysistä hyvinvointia ja terveyshyötyjä sekä pitkässä juoksussa että välittömästi – parantaa terveyttä
  4. Leikki tarttuu – leikin tartuttamat eläimet levittävät hyvinvointia omaan ryhmäänsä

Miten sinä varmistat, että eläimelläsi on mahdollisuudet leikkiin?

Held, Spinka (2011) Animal play and animal welfare.

Leikki on hyvinvointi-indikaattori. Eläin leikkii ainoastaan silloin, kun se voi hyvin.

  • Leikki kertoo hyvästä fyysisestä tilasta
  • Leikki on palkitsevaa ja kertoo positiivisista tunnekokemuksista – ns. itsessään palkitseva käytös
  • Leikki parantaa eläimen hyvinvointia sekä välittömästi että pitkässä juoksussa; psyykkiset edut, fyysiset edut
  • Leikki tarttuu helposti – yksi leikkivä yksilö voi levittää hyvinvointia ryhmässään

Leikki ei kuulu vain eläinlapsille. Aikuisia eläimiä tulisi kannustaa leikkimään nykyistä enemmän; leikki on lääkettä.

Held & Spinka (2011), Animal play and animal welfare, Animal behaviour. 

Lue myös:

Enemmän painia, vähemmän reeniä

Hevosenleikkiä

Reilua peliä

Mitä hevonen haluaa?

Mitä eroa on tarhalla ja karsinalla? Toinen on iso ja toinen pieni. Mutta jos hevonen ei käytä niitä eri tavalla, niissä ei ole käytännön eroa. Tarha on käsittääkseni keksitty siksi, että hevonen saisi liikuntaa ja saisi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään vapaammin kuin karsinassa. Jos hevosta seisotetaan tarhassa yksin, se on melkein sama kuin seisottaisi karsinassa.

Amerikkalaistutkimuksessa hevosten annettiin valita. Niille koulutettiin aluksi operantin ehdollistamisen avulla mieltymystesti – hevoset tekivät valinnan oman mieltymyksen mukaan kahden vaihtoehdon välillä.

Jos valittavana oli karsina ja juoksumatto, 8/9 hevosta valitsi karsinan. Jos valittavana oli karsina ja tarha, 6/8 hevosta valitsi tarhan. Kun hevosilta kysyttiin, kuinka pitkään ne halusivat olla tarhassa, yksin tarhatut hevoset halusivat olla tarhassa 17 +- 2 minuuttia, ja porukassa tarhatut halusivat olla tarhassa 35 +-6 minuuttia. Jos hevonen oli seissyt karsinassa kaksi vuorokautta, se halusi olla pidempään ulkona, mutta vain jos sillä oli tarhakavereita.

Hevoset eivät tutkimuksen mukaan halua liikkua yksin. Kaikkein vähiten niitä kiinnosti juoksumatolla juokseminen. Ulkoilun ja liikunnan sosiaalinen ulottuvuus on erittäin tärkeä. Tarhaaminen on hieno juttu. Voi siivota karsinat rauhassa ja hevoset saavat raitista ilmaa ja katselevat erilaisia maisemia. Kuitenkin vasta silloin, kun hevonen tekee tarhassa asioita joita se ei tallissa tee, tarha tuo lisäarvoa hyvinvointiin.

Lee, Floyd, Erb, Houpt (2011), Preference and demand for exercise in stabled horses, Applied Animal Behaviour Science 130: 91–100.

Virikkeellistäminen ja aktivointi. Niin hyödyllisiä kuin ne ovatkin, ne eivät kuulosta yhtä tärkeiltä kuin vaikkapa rokotus, terveellinen ruokinta tai elinympäristön puhtaus. Jotenkin termit kuulostavat kuitenkin harrastelijamaisilta.
Elinympäristön rikastamisella ja virikkeellistämisellä on todettu selkeitä fysiologisia vaikutuksia eläimiin. Vaikutusten taustalla on aina omaehtoisen motorisen käyttäytymisen tai toiminnan lisääntyminen. Tämä on hyvä muistaa, kun pohtii mitä virikkeellistäminen oikeastaan on. Se ei ole koiran juoksuttamista juoksumatolla, hevosen kävelytystä kävelykoneessa eikä muuta vastaavaa. Sen sijaan jyrsijöiden juoksupyörät ovat virikkeellistämistä. Miksi näin?

Mitä vaikutuksia onnistuneella virikkeellistämisellä sitten on eläimille?

  • Parempi muisti ja oppimiskyky
    • virikkeellistäminen parantaa muistin toimintaa erilaisissa oppimistehtävissä
  • Anatomiset muutokset
    • sekä virikkeet että motorinen harjoittelu lisäävät uusien neuronien määrää
    • virikkeellistetyillä jyrsijöillä on havaittu suurempia ja painavampia aivoja
    • hermosolut haarautuvat enemmän, synapseja muodostuu enemmän
  • Elektrofysiologiset muutokset
    • muutokset hippokampuksessa, tehostunut muisti
  • Kasvutekijät
    • solujen muodostus paranee
  • Välittäjäaineet
    • välittäjäaineiden toiminta (serotoniini, noradrenaliini, asetyylikoliini)
    • vaikutukset mielialaan
Elinympäristön rikastaminen kannattaa. Onhan se nyt selvää, että kopissa tai häkissä seivominen ja makaaminen ei voi olla kovin “kehittävää”…
Henriette van Praag, Gerd Kempermann and Fred H. Gage, 2000, Neural consequences of environmental enrichment, Neuroscience, Nature reviews.