Uudet tilanteet, uudet paikat, uudet koulutettavat asiat, uudet ihmiset. Kaikki nämä altistavat eläimiä stressille, joka ei ole eläimelle tai meille hyödyllistä. Esimerkiksi varsan elämä mullistuu täysin vieroituksen aikana, se onkin yksi hevosen elämän vaikeimmista tilanteista. Samassa rytäkässä voi muuttua ruokavalio, paikka, seura ja ihmiset eli koko elämä.

Koulutus- ja käsittelytilanteet ovat nuorten ja kokemattomien hevosten (toki vanhojen ja kokeneidenkin) kanssa vaarallisia. Klinikkatilanteet ovat aina vaarallisia sairaiden, huumattujen ja pelokkaiden hevosten kanssa. Mitä voisimme tehdä, jotta vaikeat tilanteet tulisivat hiukan helpommiksi ja kenties myös hiukan turvallisemmiksi? Pelkoreaktio ei ole toivottu ilmiö hevosten käsittelyssä. Hevoset pelkäävät monia asioita arkiympäristössään; näistä asioista harva on todellinen uhka eläimelle. Pelkoreaktioiden vähentäminen helpottaa sekä hevosen että sen käsittelijän elämää ja parantaa turvallisuutta.

Rauhallinen lajitoveri rauhoittaa. Hevonen ei pelkää tai jännitä yhtä paljon uutta tilannetta, jos sillä on seurana jo aiemmin tilanteeseen/ärsykkeeseen tottunut, rauhallinen hevonen. Varsojen sykkeen ja käytöksen perusteella voitiin todeta, että rauhallisella lajitoverilla on rauhoittava vaikutus (Christensen et al. 2008). Samaa ideaa voidaan käyttää niin, että tuttu henkilö seisoo pelottavan ärsykkeen vieressä – tämä voi nopeuttaa hevosta lähestymään pelottavaa ärsykettä (Christensen, 2012).

Pitääkö tämän rauhallisen lajitoverin tai ihmistoverin sitten olla aito?

Peileistä on todettu olevan hyötyä eristämisestä johtuvaan stressiin ja pakko-oireiseen käyttäytymiseen. Mikä kiinnostavinta, kutominen väheni merkittävästi, kun tallin seinään laitettiin kuva toisesta hevosesta (Mills & Riezebos, 2005). Kun näyttää vielä lisäksi siltä, että hevonen kykenee erottamaan ihmiset kuvista ja siirtämään tiedon koskemaan oikeita ihmisiä (Stone, 2010), voisi kuvia käyttää paljonkin hevosten koulutuksessa apuna.

Mihin rauhallisten hevosten kuvia sitten kannattaisi maalailla? Miksei tallin käytäville, maneesin seiniin ehdottomasti ja klinikan seiniin ainakin. Hammaslääkärin lampussa oli piirroshahmo. Maneesi ja klinikka ovat paikkoja, joissa hevosen on oltava ainakin joskus muista erossa. Pelkästään erossa olemisen stressi vaikuttaa hevoseen. Kun tähän lisätään ihmisen aiheuttama hyvä tai paha stressi, voi hevonen muuttua vaaralliseksi ja sen pelkoreaktiot saattavat voimistua. Paikoissa, joissa ollaan lajitovereista erossa, mutta joissa toivotaan parasta keskittymistä, kannattaa hevosen olo tehdä mahdollisimman turvalliseksi omankin turvallisuuden kannalta. Seiniin maalatut laiduntavat hevoset saattavat toimia parhaimmillaan turvallisuudentunteen luojina ja vähentää stressiä. Ainakin kannattaa kokeilla!

Muita kokeilemisenarvoisia kuvillakoulutusasioita ovat eläinlääkäriin ja kengittäjään vastaehdollistaminen ja miksei tulevaan ostajaan. Jos tallityöntekijä vaihtuu, voisiko hevosten kokemaa stressiä lievittää sillä, että liimaisi jokaisen ruokakupin viereen uuden työntekijän kuvan paria viikkoa ennen töiden aloittamista? Ajatelkaa miten paljon voisimme kouluttaa olematta itse paikalla. Tai sitähän tapahtuu muutenkin koko ajan, meistä on kiinni se, mitä hevonen ympäristössään näkee.

  • Christensen et al. 2008.
  • Christensen, 2012
  • McGreevy et al. 2014
  • Mills & Riezebos, 2005

Pelko on tunne.  Pelottava ärsyke saa aikaan fysiologisia sekä käyttäytymismuutoksia, jotka auttavat eläintä henkiinjäämisessä. Villieläinten selviytyminen on pelkoreaktion varassa. Domestikoituneilla eläimillä kynnys pelkoreaktioon on usein korkeampi kuin villeillä sukulaisilla. Harraste- ja kotieläimillä pelko on ei-toivottu tunne, koska sillä on negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Esim. Tanskassa ratsastusonnettomuudet ovat kolmen yleisimmän urheiluonnettomuuden joukossa. Ratsastusonnettomuuden syynä on usein hevosen pelkoreaktio.

Kuten kaikki tiedämme, pelkoa ei voi hallita tai tietoisesti estää. Pelko liittyy kiinteästi hengissä säilymiseen, siksi se yleistyy helposti. Pelkoa voi koulutuksella vähentää, mutta sitä ei saa kokonaan poistettua.

Hevosen pelkoreaktion voimakkuutta voi arvioida sillä, kuinka kauas hevonen juoksee ja kuinka kovaa se juoksee. Mitä kauemmas hevonen jotain ärsykettä pakenee, sitä todennäköisemmin se tulee pakenemaan samaa ärsykettä jatkossakin.

Ensiarvoisen tärkeää kaikessa hevosten kanssa toimimisessa on pelkoreaktion välttäminen. Mistä sitten tietää, onko kyseessä pelkoreaktio? Hevoset ilmentävät pelkoa eri tavoin, osa aktiivisesti ja osa passiivisesti. Tästä syystä se, mitä näemme, ei aina kerro koko totuutta. Parhaiten pelosta kertovat pään asento (=ylhäällä) ja lyhyet askeleet. Hevosen ei ole tarpeen missään tilanteessa yhdistää hermostunutta pää pilvissä liikkumista ihmisen läsnäoloon.

Empiirinen esimerkki: suomenhevosruunani on monien mielestä perusjuntti, itsepäinen, kovapäinen ja mitänäitänyton. Yhtenä päivänä harjaamisen yhteydessä se sai sormestani sähköiskun. Sen jälkeen olen saanut tehdä monta päivää töitä sen eteen, että hevonen uskaltaa jälleen lähestyä minua. Miksi ihmeessä lähtisin jahtaamaan hevosta tai rökittämään sitä tietoisesti samalla pilaten suhteemme?

Hevosten minkäänasteisessa säikyttelyssä ei ole mitään järkeä. Oli hevonen millainen tahansa.

 

 

Mikä on normaalia? Mikä on huonoa käytöstä? Mitkä ovat käytösongelmia tai ongelmakäytöksiä? Mistä kaikesta hevosta voi syyttää? Suuri osa ratsastuksessa esiintyvistä käytösongelmista on itse asiassa pelkoreaktion erilaisia ilmentymiä. Pelkoreaktio on normaalia käyttäytymistä, mikä liittyy eläimen hengissä selviämiseen.

Kouluratsastuksessa, toisin kuin muissa ratsastuksen (tai muun hevosurheilun lajeissa)  tähdennetään, että hevosen tulee olla kuuliainen, tarkkaavainen ja luottavainen. Hevosilla esiintyy kuitenkin yllättävän usein konfliktikäyttäytymistä, kuten hännän viuhtomista, luimistelua, kuolaimen vastustelua, jännittyneisyyttä, irvistelyä niin, että hampaat näkyvät, vetämistä ja askeleiden lyhenemistä. Konfliktikäyttäytyminen on pelkoreaktion johdannainen.

Tutkijat analysoivat 72 eritasoista koulurataa kisaviikonlopun aikana ja totesivat, että konfliktikäyttäytymistä esiintyi kaikilla tasoilla. Eniten häntiään viuhtoivat ja korviaan luimistelivat PSG- ja GP-hevoset. Alemmilla tasoilla hevoset liikkuivat jännittyneinä tai vastustelivat kuolainta yleisemmin.

No, mitä sitten? Aina se irvistää tai aina tässä kohdassa se luimistelee. Asia ei välttämättä korjaannu itsestään. Harjoittelussa kannattaisi keskittyä siihen, miten hevonen saadaan pitämään niistä liikkeistä tai asioista, jotka nyt aiheuttavat konfliktikäyttäytymistä.

Lisäksi voi miettiä, miten hevosen toiveet tulevat kuulluksi – jokin syy sillä yleensä on (ainakin joskus ollut) konfliktikäyttäytymiseen. Pieneltäkään tuntuvalta konfliktikäyttäytymiseltä ei kannata sulkea silmiään. Vaikka ongelma voi tuntua vähäiseltä, sen peittäminen tai estäminen ei poista eläimen tarvetta käyttäytyä tietyllä tavalla tai sitä tunnetilaa, joka käyttäytymisen aiheuttaa. Hevosen kilpailu-uran pituuteen voi vaikuttaa sillä, että tekee yhteisestä harrastuksesta myös toiselle kumppanille kannattavaa.

Conflict responses exhibited by dressage horses during competition (2010)