Jos jossain vaiheessa hankin koiraa, olen todella vaikeiden kysymysten äärellä. Kun en liputa erityisesti minkään rodun puolesta, valinnanvaraa on paljon. En ole varma jaksanko harrastaa mitään tosimielessä tai varsinkaan mennä näyttelyihin. Se karsii osan myyjistä pois. Toisaalta osan roduista karsin itsekin pois. Koira ei saisi olla liian pieni eikä liian suuri. Ei mielellään paimenkoira eikä varsinkaan metsästyskoira. Ehkä noutajaa voisi harkita. Labbis on mahtava rotu, mutta näyttelylinjaiset ovat karseita möhköjä ja käyttölinjaisia ei myydä kotikoiriksi. Ja miten on terveys tällä suosikilla?

Sitten kasvattaja. Keneen voin luottaa, kun olen lukenut juttuja koirammelehden kurinpitoasioista? Kaikenlaista vilppiä harrastetaan, Venäjältä tuodaan koiria ja väitetään että ne ovat jonkun pentuja ja emä on kuollut ja pennut vaihdettu. Tai sattuu vahinkoastumisia yli 10-vuotiaille loppuun pennutetuille koiraparoille. Tai väärennetään sukutauluja tai vääristellään muuten vaan. Tai pidetään pentutehtaita, joilla ansaitaan vaaterahoja tai joista ihmiset ostavat säälistä. Tai sitten vain jalostetaan ulkomuotoa, ei luonnetta. Tai luonnetta väärään suuntaan. En tarvitse seurakoiralleni käsiin räjähtävää luonnetta tai oikeastaan ylipäänsä luonnetestissä mitattavia ominaisuuksia.

En halua tuontikoiraa. En halua 8 kuukauden ikäistä sakemannimixiä, joka annetaan hyvään kotiin maalle ajanpuutteen takia. Pentu olisi kiva, kun siitä voi paremmin selvittää menneisyyden.

Pitäisikö unohtaa ja hommata kissa..?