Hevosten pitäminen porukassa kannattaa monestakin syystä. Tässä muutama tutkimusten kautta perusteltu syy.

  1. Porukassa ne pystyvät toteuttamaan lajityypillisiä sosiaalisia tarpeitaan
  2. Ne kehittävät porukassa sosiaalisia taitojaan
  3. Ne liikkuvat porukassa enemmän, mikä parantaa suoliston toimintaa ja kehittää lihaksistoa
  4. Ne ovat porukassa helpommin käsiteltäviä kuin yksin pidetyt hevoset; mm. peruskoulutus on helpompaa ja turvallisempaa silloin, kun hevonen on porukassa
  5. Ne ovat porukassa vähemmän reaktiivisia, mikä parantaa myös ihmisen turvallisuutta

Kun hevosilta on kysytty kuinka tärkeänä ne pitävät sosiaalista kontaktia lajitovereihin, ne ovat kaikissa tutkimuksissa korostaneet vuorovaikutuksen tärkeyttä. Hevosten yhdistäminen ja tiiminmuodostusta ovat kuitenkin riskialttiita tilanteita. Vaikka eläin on perusluonteeltaan sosiaalinen, sitä ei voi valmistelematta heittää ryhmään.

Ongelman hevosten lajityypillisille pito-olosuhteille muodostavat tehokkuutta korostavat tallisysteemit. Tallien suunnittelussa huomioidaan yhä enemmän ympäristövaikutuksia ja työntekijöiden ergonomiaa, mutta edelleen valitettavan vähän hevosten lajityypillisiä piirteitä. Missä tahansa tallissa hevosten porukassa pitäminen ei onnistu, eikä sitä väkisin kannata yrittää. Kuitenkin monessa paikassa on puitteet kunnossa, tilaa riittävästi ja resurssit turvattavissa. Silloin voi miettiä, kannattaako asioita muuttaa ja kehittää hevosystävälliseen suuntaan.

Hevosten yhdistämisessä on monia huomioonotettavia seikkoja alkaen turvallisesta kohtaamisesta ja hyvästä suunnittelusta riskien minimointiin ja riittävien resurssien turvaamiseen ja sovun jatkumiseen yhdistämistilanteen jälkeen.

Liity blogin jäseneksi, niin pääset näkemään minun ja Minna Lindströmin keskusteluvideon (n. 18 min.) siitä, miten hevosia kannattaa yhdistää turvallisesti.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

 

harju 012

Hyvinvointikeskustelu velloo. Jokainen haluaa parasta hevoselleen, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää hevosia, koska ne ovat yksilöitä. Me tykkäämme mittaamisesta ja numeroista. Hevosen ympärysmitta on helppo mitata. Sen syömän heinämäärän tietää jokainen omistaja. Lisäravinteiden määrä tiedetään. Karsinoiden vähimmäiskoko on tiedossa. Päivittäinen tarhassa vietetty aika tiedetään. Mutta mitä muuta me voimme mitata hevosen hyvinvoinnissa? Mittaaminen on edellytys hyvinvoinnin parantamiseen, koska hyvinvointi on suhteellista ja se perustuu hevosen omaan kokemukseen. Siksi ei kannata tuijottaa mitä naapuri tekee, vaan katsoa omaa hevosta ja miettiä, mistä se hyötyisi.

Hevonen on napostelija. Voit mitata syömiseen käytettävää aikaa. Ota aikaa, kun hevonen syö päiväheinät. Tai jos haluat tarkkaa tietoa, mittaa kilo heinää ja katso kuinka kauan sen kuluttamiseen menee aikaa. Kun tiedät, kuinka paljon kilossa kuluu aikaa, osaat sanoa, kuinka kauan vuorokaudesta hevonen ruokailee. Karkeasti kaikille hevosille tekee hyvää käyttää syömiseen paljon aikaa. Mikäli hevonen on ylipainoinen, heinäverkolla seisomista ei kannata ylettömästi lisätä, vaan kannattaa miettiä, miten liikkumista voisi lisätä tai miten pureskelun määrää voisi lisätä lisäämättä kaloreita. Jos haluat hifistellä, laske, kuinka monta kertaa hevosesi leuat jauhavat minuutin aikana – silläkin on väliä.

Luotu liikkumaan. Mitä se kertoo hevosen päivittäisestä liikunnan määrästä, jos tiedetään tarhan koko ja tarhausaika sekä ratsastukseen tai ajamiseen käytettävä aika? Ei mitään. Vaikka hevonen eläisi monen hehtaarin alueella, se ei välttämättä liiku yhtään enempää kuin lajitoverinsa postimerkillä. Pistä sportstracker päälle kun ratsastat, saat siitä kilometrit. Tarha-aktiivisuutta voit mitata tarkkailemalla hevostasi tai seuraamalla sitä gps-laitteella. Jos hevonen käy kävelytyskoneessa, muunna aika kilometreiksi. Pienillä laskutoimituksilla ja mittauksilla saat numerodataa nykytilanteesta. Ja siitä on helppo lähteä suunnittelemaan parannuksia tai muutoksia.

Kaveria ei jätetä. Vaikka hevosesi tarhaisi yksin, se on silti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja tästä vuorovaikutuksesta on sille hyötyä. Seuraa, mitä tapahtuu vieruskavereiden kesken – montako kertaa kymmenen minuutin aikana ne ottavat kontaktia toisiinsa? Ovatko tilanteet positiivisia vai negatiivisia? Mieti sitten, onko tarpeen muuttaa hevosen sosiaalista ympäristöä? Yhdessä ratsastaminenkin on sosiaalinen tilanne. Lauma tuo turvaa, mutta joillekin hevosille porukassa oleminen ei vain sovi. Mikäli porukka stressaa, sillä ei ole hyvinvointia lisääviä ominaisuuksia, eli hevosta ei kannata pakottaa laumaan.

Pienet teot ja havainnot ovat meille mitättömiä, mutta hevosille isoja juttuja.

 

 

 

Hevosta on hankala seisottaa karsinassa. Liikuttaminen sairausloman jälkeen on miltei mahdotonta aloittaa asteittain. Vapaapäivien jälkeen hevosella on valtavasti energiaa ja laitumelle päästettäessä pitkän tauon jälkeen sitä on vaikea saada kiinni. Tallissa paljon oleskelevat hevoset riehuvat tarhaan päästettäessä enemmän ja yksin tarhatut ovat porukkaan päästettäessä suuremmassa onnettomuusriskissä kuin porukassa eläneet. Sosiaalisten kontaktien tarve näkyy myös reboundina; porukkaan yksinolon jälkeen lisätty hevonen ei halua muista eroon lainkaan.  Sama ilmiö esiintyy ruokinnassa – rajoitetulla heinällä pidetyt hevoset syövät tolkuttomia määriä jos pääsevät vapaalle heinälle.

Kyseessä on rebound-ilmiö. Se tarkoittaa sitä, että rajoitetun resurssin palauttaminen saa aikaan aktiivisuuden lisääntymisen. Hevosen luontaisia käyttäytymistarpeita ei voi poistaa. Hevosella on suuri tarve vapaana liikkumiseen, eikä sitä tarvetta pystytä korvaamaan ratsastuksella tai kävelytyskoneella. Eräässä tutkimuksessa hevosilta kysyttiin, haluavatko ne päästä juoksemaan juoksumatolle vai seistä tallissa. Ne halusivat seistä tallissa. Tämä kertoo siitä, että mikä tahansa liikkuminen sinänsä ei korvaa omaehtoista liikkumista.

Harvassa paikassa hevoset ovat vapaalla heinällä, porukoissa ja pihatoissa, joissa niillä on suuremmat mahdollisuudet lajitypilliseen käyttäytymiseen. Virikkeitä suunnittelemalla voidaan kuitenkin päästä kohtuulliseen ratkaisuun. Virikkeiden ideointi perustuu siihen, että hevosen täytyy uskoa, että se voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Hevosen voi saada uskomaan, ettei heinä lopu syömällä. Sen voi saada uskomaan, että se elää porukassa. Sen voi saada uskomaan, että se laiduntaa ja liikkuu vapaasti.

Pelkillä mielikuvaharjoituksilla näitä ei kuitenkaan saada aikaan vaan täytyy käyttää luovuutta ja suunnittelua. Onko mahdollista muuttaa jotain osa-aluetta sen verran, että lajityypillinen käyttäytyminen lisääntyy ja käyttäytyminen tulee monimuotoisemmaksi?

Miten sinä käytät virikkeitä tukeaksesi hevosen hyvinvointia?

Yksittäiskarsinoissa pidetyillä hevosilla ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja näin niiden mahdollisuudet lajityypillisten käyttäytymisten toteuttamiseen ovat rajalliset, mikä saattaa alentaa hyvinvoinnin tasoa.

Nuorille hevosille merkittävä stressaaja on peruskoulutusvaihe. Peruskoulutuksessa hevosen käyttäytymiseen ja edistymiseen vaikuttavat sen elinolosuhteet. Joskus on ajateltu, että varsa-aika on ihanaa pihatto- ja laidunelämää, mutta sen jälkeen täytyy kasvaa isoksi ja tottua elämään yksin omassa karsinassa ja tarhassa. Ehkä on jopa ajateltu, että yksittäin pidetyt hevoset ovat turvallisempia käsitellä, koska ne saa helpommin pyydystettyä.

Jälkimmäinen väite ei pidä paikkaansa. Useissa tutkimuksissa on todettu, etta porukassa pidetyt hevoset (iästä riippumatta) ovat 1) helpompia käsitellä, 2) turvallisempia ihmisille, 3) nopeampia oppimaan ja 4 ) vähemmän alttiita stereotyyppiselle käytökselle, kuin yksin karsinoissa ja tarhoissa pidetyt lajitoverinsa.

Tutkijat testasivat, kannattaako kaksivuotiaita hevosia pitää koulutusjakson ajan porukassa laitumella vai yksittäin karsinoissa.

Yksin karsinoissa pidetyt suorittivat peruskoulutusvaiheen hitaammin kuin laitumella elävät. Karsinoissa pidetyillä esiintyi enemmän ei-toivottua käyttäytymistä koulutustilanteessa, niillä kesti enemmän aikaa tottua ympäristön ärsykkeisiin. Jos haluat parhaat oppimistulokset nopeasti, laita hevonen porukkaan.

Nyt on aika vaikeaa keksiä, miksi mitään hevosta pidetään yksin karsinassa tai tarhassa.

Rivera et al. (2002)

Kävin Lopella tutustumassa kolmen ponin pihattoelämään. Ponit saivat hurjan tuloksen päivittäisessä omaehtoisessa liikkumisessa; päivittäin kilometrejä kertyi lähemmäs kymmenen.

Seurannassa käytettiin MyLogger- laitetta, joka tallensi ponin liikkeet esim. yön aikana. Kokonaismatkan lisäksi kuljetut reitit tallentuivat kartalle, josta voi jälkikäteen päätellä mikä ponia liikutti.

Maalaisjärjellä ajateltuna kymmenen kilometrin ekstraliikunnalla päivittäin täytyy olla vaikutusta hevosen terveyteen ja hyvinvointiin. Reippaan ratsastustunnin aikana hevonen voi liikkua vajaat kymmenen kilometriä; kuvittele siihen lisäksi toinen mokoma kävelyä sillä aikaa kun itse lepäät sohvalla.

Et tarvitse kallista kävelytyskonetta, kun muokkaat ympäristöä, jotta hevonen liikkuu mielellään. Tarvitset  ainoastaan luovuutta ja viitseliäisyyttä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.