Kuivia nappuloita, hikisiä ja karvaisia frolicceja, teollisia ”herkkuja”. Hevosille lähes koskaan ei mitään tai jopa kolme sokeripalaa yhtä sessiota varten.

Tämä on arkipäivää. Ollaan kouluttavinaan. Nähdään vaivaa, järjestetään tilanne, ajetaan autolla paikalle, ollaan valmiita. Vain vahviste puuttuu.

Vahviste on se asia, jolla käytöstä vahvistetaan. Positiivinen vahviste on koulutettavan näkökulmasta tavoiteltava asia, joka tarjoillaan silloin, kun koulutettava esittää tietyn käytöksen. Haluttu käytös palkitaan. Ja jotta voidaan palkita, on oltava vahviste.

Vahviste on mahdollista testata. Mikäli koulutettava sylkee sen suustaan, ollaan heikoilla jäillä. Mikäli koulutettava hyppii innosta tasajalkaa, voidaan olla toiveikkaita.

Ihmiset vaativat joka vuosi lisää liksaa, vaikka työ käy aina vain helpommaksi. Samasta työstä pitää saada lisää rahaa, vaikka se ei enää vuosien jälkeen ole yhtä haastavaa ja sen saa tehdyksi nopeammin.

Eläimillä tilanne on päinvastainen. Niille tapahtuu, kuten ihmisillekin kai pitäisi tapahtua – työn tekemisestä itsestään tulee palkitsevaa ja kunhan työn on oppinut, sen tekee lopulta ilman palkkaa – tekemisen ilosta.

Alkuvaiheen perehdyttämiseen kannattaa panostaa oikeilla palkkioilla ja hyvillä eduilla. Näin saadaan innokas yhteistyökumppani, joka tekee työtä lauleskellen.

Lue myös!

Herkuttajan uskottavuus

Enemmän painia, vähemmän reeniä

Assosiatiivinen oppiminen perustuu siihen, että eläin muodostaa assosiaatioita kahden tai useamman tapahtuman välille. Assosiatiivisen oppimisen kaksi osa-aluetta ovat klassinen ehdollistuminen ja operantti ehdollistuminen.

Klassinen ehdollistuminen

Klassinen ehdollistuminen on kyseessä silloin, kun eläin oppii, että tietty tapahtuma ennakoi jotakin toista tapahtumaa. Esimerkiksi koira oppii, että ulkoilu lähenee kun omistaja alkaa etsiä kaulapantaa ja talutushihnaa. Klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, ei ainoastaan kouluttaessa. Eläimet ovat taitavia ennakoimaan tapahtumia. Kynsileikkureiden esiin kaivaminen voi ennakoida epämukavuutta ja kipua, toisten koirien kohtaaminen voi ennakoida epämiellyttävää kohtelua jne.

Operantti ehdollistuminen

Operantti ehdollistuminen on kyseessä silloin, kun seuraukset määrittelevät käytöksen esiintymistä. Eläimet tekevät useammin niitä asioita jotka tuottavat niille hyötyä ja harvemmin niitä asioita joista on niille haittaa. Eläin oppii nopeasti kannattavat käytökset, kun seuraukset osataan tehdä sille positiivisiksi. Operanttia ehdollistamista hyödynnetään kouluttamisessa siten, että seurauksia hallitsemalla voidaan hallita käyttäytymisen esiintymistodennäköisyyttä. On olemassa käytöksiä, joita eläimen halutaan tekevän usein ja toisaalta käytöksiä, joiden halutaan esiintyvän harvoin jos lainkaan.

Positiivisen vahvistamisen tavoitteena on lisätä tietyn käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä eläin palkitaan silloin, kun se tekee oikeita asioita, jolloin muodostuu assosiaatio tietyn käytöksen ja miellyttävän seurauksen välille.

Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että eläin tekee asioita, jotta epämiellyttävä ärsyke loppuisi. Käytännössä eläin oppii myötäämään paineesta, eli paineen loppuminen toimii tässä tapauksessa käytöstä vahvistavana tekijänä.

Positiivisen rankaisun tavoitteena on vähentää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä käytöksen seurauksista tehdään eläimelle epämukavat, jolloin se välttää kyseistä käytöstä. Positiiviseen rankaisuun liittyy useita eettisiä-, terveydellisiä- ja hyvinvointikysymyksiä, eikä sitä voida pitää asianmukaisena kouluttamiskeinona.

Negatiivisen rankaisun tarkoituksena on vähentää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Ei-toivotun käytöksen seurauksena poistetaan palkkion mahdollisuus.

Heidenrich, B. (2007), An Introduction to positive reinforcement training and its benefits, Journal of Exotic Pet Medicine 1: 19-23.

Pearce, J. (2008), ’Animal learning and cognition, an introduction’, third edition, psychology press, UK.

Israelilaistutkimuksessa mitattiin positiivisen vahvistamisen vaikutuksia vankeudessa elävien simpanssien hyvinvointiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensin kahdentoista simpanssin päivittäisiä rutiineja ilman häiriöitä. Jakson jälkeen kuusi simpansseista aloitti koulutusohjelman, joka kesti kymmenen viikkoa. Kymmenen viikon jälkeen loput kuusi simpanssia aloittivat saman ohjelman, ja samalla ensimmäinen ryhmä jatkoi koulutusta.

Koulutuksen tavoitteena oli operantin ehdollistamisen keinoin saada simpanssit näyttämään hoitajalle esim. suutaan, käsivarttaan tai muita kehonosia hoitotoimenpiteiden helpottamiseksi. Koulutus tapahtui viidesti viikossa aamuisin eläinten yöpymishäkeissä.

Tutkimuksessa havaittiin, että operantti ehdollistaminen lisäsi eläinten psyykkistä hyvinvointia. Vaikutus heijastui simpanssien elämään koko päivän ajan, vaikka varsinainen koulutus oli aikaisin aamulla viiden-kymmenen minuutin ajan. Positiivisella vahvistamisella oli epäsuoria vaikutuksia eläinten käyttäytymiseen koulutustilanteen ulkopuolella.

Koulutuksen aloittamisen jälkeen simpanssien epänormaali tai stereotyyppinen sekä stressiä ilmentävä käytös väheni ja sosiaalinen käytös lisääntyi. Lisäksi aggressiivisuus hoitajaa kohtaan väheni, tai säilyi ennallaan niillä eläimillä joilla aggressiivisuutta ei ennenkään esiintynyt.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää koko koulutusprosessin vaikutuksia eläinten hyvinvointiin – ei niinkään koulutuksen mitattavia tuloksia. Koulutusprosessi käsittää useita näkökohtia: eläimen ja hoitajan välisen suhteen vahvistamista, psyykkistä stimulaatiota sekä palkitsevaa ilmapiiriä. Havaittiin, että positiivinen vahvistaminen ja operantti ehdollistaminen ovat hyviä työkaluja vankeudessa elävien eläinten virikkeellistämiseen.