Hevosten arkiliikuntahaaste

Hyvinvointi on suhteellinen käsite. Siihen liittyy keskeisesti myös hevosen oma kokemus asiasta. Jos hevonen on terve ja se vaikuttaa tyytyväiseltä, ei välttämättä kannata muuttaa mitään. Jos taas koet syyllisyyttä tai koet, että asiat voisivat olla paremmin, niihin on lähes kaikissa olosuhteissa mahdollisuus vaikuttaa.

Huomaan itsestäni, että on vaikea keskittyä siihen, mitä tänään voi tehdä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miksi? Päässä pyörii noku, mutku ja sitku. Ei ole tarvittavia puitteita, välineitä, aikaa, rahaa ja niin edelleen. Kuitenkin päivittäin löytyy aikaa menneiden asioiden murehtimiseen ja tulevien haasteiden etukäteishautomiseen – kohta tulee lunta ja kaikki jäätyy ja on pimeää.. Ison osan päivästä lohkaisee syyllisyys tekemättömistä asioista tai siitä kaikesta, mitä ei vielä ole ehtinyt tehdä. Kuulostaako tutulta?

Arkiliikunta on hevosille tärkeää. Mitä enemmän hevonen liikkuu vapaa-ajallaan, sitä vähemmän omistajan täytyy potea huonoa omaatuntoa vapaapäivistä. Tarhassa liikuskelu on tärkeää myös palautumisen kannalta ja terveyden ylläpitäjänä. Loukkaantumisriskit ovat suuret silloin, jos hevonen seisoo paljon karsinassa ja toisaalta liikuttaminen on rankkaa. Hevonen liikkuu luontaisesti paljon mutta hitaasti eikä seiso paikoillaan juuri lainkaan. Yllättävä havainto on se, että karsinassakin hevonen ottaa yllättävän paljon askelia – hevosella on tarve liikuskella ja kuljeksia ympäriinsä.

Oman hevosen liikkumista ei tarvitse verrata vapaana elävän hevosen vastaavaan, joka antaa suuntaa siitä, kuinka paljon hevoset voivat liikkua tai paremminkin joutuvat enimmillään ruuan perässä liikkumaan. Sen sijaan kannattaa tarkkailla omaa hevosta ja miettiä millä keinoilla sitä saisi aktivoitua enemmän omaehtoisesti liikkeelle. Vaikka hevonen liikkuisi kuntoilumielessä usean tunnin päivittäin, palauttavaa omaehtoista liikkumista tarvitaan siitä huolimatta, ainakin pään takia. Laidunnus on hevosen akkujen lataamista, eikä tarvitse olla kesä, jotta hevonen voi saada laiduntamiskokemuksia. Tarhan ei tarvitse olla jalkapallokentän kokoinen, eikä hevosen tarvitse pusikoitua pihatossa saadakseen laiduntamiskokemuksia.

Jotta tämä ei mene pelkäksi spekuloinniksi, käydään seuraavaksi läpi, miten nykytilanteen voi kukin kartoittaa. Kun kävelytät tai liikutat, pidä puhelimen gps päällä. Saat siitä a) päivittäisen ja b) viikottaisen liikutuksen määrän, jonka voit syöttää exceliin. Mittaa matka tallista tarhaan vaikkapa askelmitalla. Kerro se kahdella. Saat päivittäin talutetun matkan, syötä se myös exceliin. Mieti, onko vielä muita päivittäisi rutiineja, joihin liittyy hevosen taluttamista. Jos on, arvioi niiden matka ja ynnää se edellisiin. Nyt paketissa on ihmisen organisoimat liikunnat.

Seuraavaksi tarha ja kuinka paljon hevonen siellä liikkuu. Mikäli et omista riimuun kiinnitettävää gps-laitetta tai aktiivisuusranneketta, seuraa hevosta tarhassa tunti ja kirjaa ylös, kuinka paljon se sinä aikana liikkuu. Kerro tämä määrä tarhauksen tuntimäärällä – saat jonkun sortin keskiarvon. Voit käyttää arvioinnissa myös askelmitalla mittaamaasi tarhan kokoa. Kirjaa päivittäinen tai viikottainen keskimääräinen tarhassa liikuttu matka exceliin. Mieti, onko vielä joku tapa, jolla hevonen liikkuu, jota et ole vielä arvioinut tai kirjannut.

Oletko vielä mukana? Sinulla pitäisi olla excelissä nyt kaksi saraketta, liikutettuna liikuttu matka keskimäärin (laske vaikka viikon keskiarvo) ja vapaana liikutun matkan keskiarvo. Yhteenlaskettuna nämä luvut muodostavat matkan, jonka hevosesi liikkuu päivän aikana.

Tämä on se merkityksellinen luku.

Seuraavaksi mieti tavoitteet. Oletko tyytyväinen tähän? Onko hevosesi tyytyväinen? Mikä sen kuntoluokka on? Onko se hermostunut vai rauhallinen? Mitä muuta voisit ottaa huomioon? Kokonaiskäsityksen saat, kun käyt läpi tilanteen mahdollisimman ulkopuolisen silmin ja ilman tulkintaa. Tavoitteet voivat liittyä omaan mukavuuteesi, hevosen terveyteen tai sen psyykkiseen hyvinvointiin. Voit myös tehdä kokeiluja, eli kokeile viikko ja kirjaa ylös mikä muuttui.

Mittaamista helpottaa aktiivisuusranneke, jonka saat kiinnitettyä hevosen kaulaan. Mittari mittaa aktiivisuutta ilman yksikköä, eli ei kuljettua matkaa tms. Mittari ei kuitenkaan yksin hoida hommaa, vaan täytyy olla käsitys siitä, mitä tietoa mittauksesta saa. Eseimerkiksi kaikki aktiivinen toiminta ei ole hevosen hyvinvointia edistävää, vaan voi olla jopa sitä alentavaa.

Olen nyt mitannut oman hevoseni aktiivisuutta rannekkeen avulla muutamia päiviä. Sen aktiivisuus yllätti minut – Tapsun vuorokaudessa on enemmän aktiivisuutta kuin erään tutkimuksen Przewalski-hevosilla! Olenko turhaan potenut syyllisyyttä? Vaikka täysin passiivista aikaa on sopivasti, voin vaikuttaa erilaisilla arkipäiväisillä keinoilla aktiivisuuden laatuun. Mittari katsoo aktiiviseksi toiminnaksi mm. syömisen ja toisen kanssa rapsuttelun. Ja sitähän ne toki ovatkin.

Arkiaktiivisuusmittaus from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi pieniä asioita, joilla voit lisätä hevosen arkiaktiivuutta helposti!

 

Mitkä asiat ovat hevoselle tyypillisimpiä? No sehän on laiduntaja, jolla on ruohonkorsi koko ajan suussa. Sitten se elää porukassa, eli bändissä, koska se on eloon jäämisen kannalta kätevintä. No sitten se on koko ajan liikkeessä sitä ruohonkortta etsiessään. Ja näiden lisäksi se on koko ajan varuillaan henkensä puolesta, kuten kani. Kolmea ensimmäistä asiaa hevosenpidossa tulisi kaikin mahdollisin keinoin tukea. Viimeistä kohtaa ei tarvitse harjoitella erikseen, koska hevonen on pelokkuudessaan luonnonlahjakkuus. Hevosella on muihin eläimiin verrattuna suuret mantelitumakkeet eli pelkoreaktiokeskus. Pelkoreaktion harjaannuttaminen ei lisää hevosen hyvinvointia.

Hevonen on aivan tyytyväinen, kun se saa toimia luonnolleen sopivalla tavalla, eli elää pellossa kavereiden kanssa. Harvoin näin voidaan kuitenkaan käytännössä toimia, eikä laiduntamista simuloiva ruokinta ole varsinkaan Suomen talvessa kovin helppoa. Muutenkin talliolosuhteet asettavat lajityypilliselle käyttäytymiselle esteitä.

Kuvitellaan huonoin mahdollinen tilanne. Esimerkkihevonen A asuu tallissa, jossa vuokraan sisältyy 6 kg heinää päivässä kolmessa erässä. Tallilla on käytäntönä puolipäivätarhaus turvallisissa hiekkapohjaisissa 100 neliön tarhoissa, joiden väleissä on kujat, jotta fyysistä kontaktia ei hevosten välille synny. Esimerkkihevonen A liikkuu omistajansa kanssa keskimäärin 41 min kuudesti viikossa (tanskalaistutkimus), tarhassa se seisoo paikoillaan toppatakkinsa alla. Pahimmassa tapauksessa omistaja harrastaa hevosensa kanssa vapaana juoksuttamista (jotta se saa päästellä höyryjä), maastossa luukuttamista tai asioihin ”totuttamista” ajamalla hevosta kohti pelottavia asioita.

Näin esimerkkihevosella on erittäin vähän mahdollisuuksia toteuttaa hyvinvointia tukevia lajityypillisiä, eli jatkuvaa korsirehua, suoraa sosiaalista kontaktia muiden hevosten kanssa ja jatkuvaa liikkeessä olemista. Hevonen on suuressa riskissä kehittää ongelmakäytöksiä tai jopa stereotyyppistä käyttäytymistä, se voi kärsiä jatkuvasta stressistä. Sen sijaan esimerkkihevonen harjoittelee runsaasti pelkoreaktiota, mikä todennäköisesti yleistyy ja hevosesta tulee ns. hysteerinen.

Mitä omistaja voisi tehdä? 1) investoida heinässä lisäkiloihin ja hankkia tai rakentaa hidasruokkija, 2) käyttää kaikki puheenlahjansa tarhakaverin värväämiseen, 3) palkata joku kävelyttämään hevosta ja 4) lukea joku hyvä kirja eläinten virikkeellistämisestä ja hevosille sopivista koulutusmenetelmistä ja ottaa niistä opiksi.

Melkein aina jotain on tehtävissä.

lajityypilliset