Helppoa aivokarkkia hevosille – kohti parempaa suhdetta

Hevosten myynti-ilmoitukset ovat mielenkiintoista luettavaa. Niissä usein kuvataan hyvin lyhyesti hevosen osaamistaso ratsain, yleensä erilaisin kirjain- ja numeroyhdistelmin. Yleensä myynti-ilmoitus sisältää toiveita ostajan taidoista tai ominaisuuksista, kuten jämäkkyys, päättäväisyys, osaavuus tai kokeneisuus. Lisäksi ilmoituksessa usein luetellaan arkisia tilanteita ja niiden sujuvuutta, kuten lastaus, kengitys ja niin edelleen.

Nämä viimeksi mainitut asiat ovat niitä, joita tehdään päivittäin ja joilla on sitä kautta iso vaikutus omistajan mielialaan. Jos jokin asia, kuten vaikka satulointi, tapahtuu joka päivä ja se on hankalaa tai jopa vaarallista, se alkaa hermostuttaa sekä ihmistä että hevosta. Kun jokin asia hermostuttaa ihmistä, se heijastuu hänen käyttäytymiseensä – otteista tulee kovia ja liikkeistä nopeita. Se taas heijastuu hevosen käyttäytymiseen, mikä vaikuttaa ratsastukseen ja ikävä kierre on valmis.

Jokaisen meidän oma valintamme on se, miten suhtaudumme siihen, että hevosella on asenne kaikkia asioita kohtaan. Voimme joko hyväksyä asenteen, olla hyväksymättä sitä tai pyrkiä muuttamaan asennetta. Vaikka hevosta ei olisi ostettu juuri siitä syystä, että sen kavioita on kivaa ja turvallista nostella, sen kavioiden nostelulla on joka tapauksessa suuri vaikutus kaikkeen muuhunkin. Itse asiassa kavioiden nostelun helppous tai vaikeus vaikuttaa hyvin moneen asiaan, kuten; mitä omistaja ajattelee hevosesta, miten hän hevosta käsittelee, mitä hän odottaa hevoselta, miten hevonen suhtautuu muihin toimenpiteisiin, mitä hevonen odottaa omistajalta ja niin edelleen.

Päivittäiset pakolliset toimenpiteet vaikuttavat hevosen ja ratsastajan suhteeseen, minkä voi välttää ainoastaan ulkoistamalla hoitotoimet jollekin toiselle. Luottamus omistajaan tai ratsastajaan ei synny pienessä tai keskisuuressa aitauksessa, kärryillä tai satulassa, vaan arkipäivän pienissä kohtaamisissa. Positiivisuuden kierteen voi laittaa käyntiin hyvin pienellä vaivalla! Siinä saa kaupan päälle paljon muutakin kuin hevosen käsittelyn helppouden.

Se, mikä näyttäytyy turhanpäiväisenä hömpötyksenä tai ajan hukkaamisena, tulee tulevaisuudessa olemaan juuri se asia, jolla on ratkaiseva vaikutus. Vaikka hevosen voi pakottaa moniin asioihin, pakottamisella on niin monta huonoa puolta, että tavoitteellinen harrastaja ja kilpailija jättää sen oman etunsa vuoksi pois.

Vaikka madotuksen helppous tai vaikeus ei vaikuta hevosen hintaan, se vaikuttaa sen käsiteltävyyteen, mikä taas vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun, mikä taas vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen, mikä vaikuttaa ratsukon yhteistyöhön. Ei ole mikään merkityksetön asia kyseessä, eikä siihen kannata suhtautua voitettavana taisteluna. Miksei?

Liittymällä jäseneksi voit jatkaa lukemista ja lisäksi näet videon, jonka avulla osaat opettaa hevosellesi lääkkeen antamisen ruiskusta sekä hampaiden huuhtelun.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hei mä oon hurjapää ja mä lupaan laittaa sun hevosen satulaan minuutissa. Ja jos se poni on kovapäinen niin ei hätää, kaadetaan se. On tosi tehokasta! Kaataminen on just hyvä, murretaan sen ponin tahto niin se alkaa tehdä just niinku me halutaan. Tätä kaikkeehan mä teen vaan ponien parhaaksi. Koska just nää ponit on niitä poneja, mille mikään muu ei auta. Nää on niitä kaikkein vaikeimpia. Siis mä teen tätä kaatamisjuttua ponien hyvinvoinnin takia pelkästään. Tän kaatamisjutun jälkeen nää ponit voi elää, kun muuten nää ois jouduttu lopettaan.

pakkokeinoja

(en edes viitsi laittaa linkkiä tähän videoon, se löytyy hakusanalla: Yfirdýralæknir gagnrýnir tamningaaðferð)

Mikä yllättävintä, tällaisissa tilaisuuksissa yleisö istuu hiljaa tai taputtaa käsiään tippa linssissä. Ja vaikuttuu. Sama ilmiö kun supernannyssa, koirakarjunnassa, hevosjahtaamisessa tai muussa ihmekorjaamisessa. Joku supertaitava tyyppi tekee homman, korjaa ongelmat ja kaikki tämä vain muutamassa minuutissa. Ja tämä on vielä kuulemma eläimen parhaaksi, ihmeiden aika ei ole ohi. Olemme kulkeneet sumussa ja nyt vasta silmät avautuvat.

Se on kyllä hienoa huomata, että iso osa ihmisistä ei mene tähän tai muuhunkaan kelkkaan. Jossain on vielä maalaisjärkeä jäljellä. Moni tietää, että 45 minuutin ponin kaatelun jälkeen saattaa ilmetä joitakin muita ongelmia, joita ennen sessiota ei ollut olemassa. Moni tietää, että vaikka se supertaitava hurjapää laittaa sen elukan satulaan minuutissa, se ei välttämättä tarkoita, että itse voi tästä lähtien turvallisin mielin karauttaa kohti auringonlaskua vailla ongelman häivää.

Ja moni tietää senkin, että ei ole helppoa herätä seuraavana päivänä ja olla jämäkämpi ihminen, parempi johtaja, päättäväinen ja johdonmukainen eläinkäsittelijä. Toivoisin, että mahdollisimman moni asettuisi hetkeksi eläimen asemaan. Lisäksi toivoisin, että kukaan ei  tekisi tai antaisi tehdä eläimelleen sellaisia koulutuksellisia asioita, jotka itsestä tuntuvat yhtään pahalta. Siitäkin huolimatta, että nämä asiat olisivat jonkun toisen mielestä eläimen omaksi parhaaksi.

Joskus olen huomannut, että ihmeidentekijä todella rikkoo jotain. Pahimmassa tapauksessa useiden vuosien työn. Omistaja jää keräilemään palasia ja aloittaa alusta.

Ei rikota niitä vaan koulutetaan mieluummin.

Millä tavalla hevoselle voi selittää mitä siltä halutaan? Itse käytän varsinkin ongelmatilanteissa, kuten lastaamisessa tai kengitysongelmissa positiivista vahvistamista. Tämä tarkoittaa, että hevonen palkitaan, kun se tekee oikeansuuntaisia asioita, mielellään oikeassa mielentilassa. Negatiivinen vahviste toimii samalla periaatteella – kun hevonen tekee halutun asian, paine poistetaan.

Olen huomannut, että positiivisen vahvistamisen etuna on ympäristön hallittavuus. Minun ei tarvitse ehtiä joka paikkaan tekemään hevosen oloa epämiellyttäväksi. Voin keskittyä siihen paikkaan, mihin haluan hevosen menevän.

Mikä on sinun tapasi?