Himmaa humma! Käytännölliset jarrut hevoselle

Hevosia jarrutetaan milloin milläkin: istunnalla, ohjilla, jaloilla, piiskalla, kannuksilla (erittäin tehokas jarru), hengityksellä ja niin edelleen – mikä kullekin ratsastajalle sopii.

Meitä ratsastajia yhdistää se, että olemme kädellisiä. Me teemme samankaltaisia asioita kun olemme menettämässä tasapainoa tai kun tulee uhkaava tilanne. Harva meistä on niin taitava, että pystyy tilanteessa kuin tilanteessa säilyttämään perusistunnan ja käyttämään apuja oppikirjan mukaan.

Hevonen taas usein opetetaan siihen, että ratsastaja osaa. Koska tasapainon menettämistä pyritään välttämään, saattaa käydä niin, että hevosen kokemukset kyseisestä ilmiöstä ovat hyvin harvinaisia ja joskus jopa pelottavia. Jos ratsastaja yhtäkkiä keikkuu aivan vinossa kyydissä tai rojahtaa kaulalle, saa hevonen joskus lisäpontta pakenemiselleen.

Hevosen voi opettaa pysähtymään vaikka sadasta eri merkistä. Merkkien ei tarvitse olla suoraan ratsastuksen oppikirjasta. Pysähtyminen on niin oleellinen taito, että sille kannattaa uhrata treeniä enemmän kuin muille.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, mitä erilaisia käteviä vihjeitä voit pysähtymiseen liittää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Olen mestari selittämään asioita. En voi tehdä sitä ja tätä kun ei ole kenttää. Ei ole varusteita tai sopivaa säätä, ei valoa eikä sopivaa pohjaa. Milloin mikäkin estää minua ratsastamasta hyvin tai kouluttamasta hevosiani ratsain. En ole voinut opettaa varsalle rokottamista tai siruttamista, koska en voinut tietää, että tunnistaja voi tarttua varsaa korvasta. Milloin hevonen on väsynyt tai levoton, milloin taas syy löytyy jostain muualta. Kaikki menisi useimmiten juuri täydellisesti, ellei joku ulkopuolinen henkilö tai hevonen pilaisi kaikkea.

Muutaman hevosurheilun selattuani huomasin, etten suinkaan ole ainoa selittäjä. Kilpailut menivät pieleen, koska hevonen ei ollut kunnolla verrytelty ja koska järjestäjä teki virheen. Suomalaisia ratsastajia on kohdannut uskomaton epäonni aiemminkin; hevoset jumiuttavat itsensä tai sairastuvat tai törttöilevät muuten, vaikkapa varusteiden kanssa. Ratsastaja aina yrittää pelastaa sen mitä pelastettavissa on.

Selittely jatkuu myös valmentajien taholla. Kyllähän minä tekisin tulosta ja nostaisin meidät menestykseen, mutta kun. Kun meillä ei ole niitä hevosia. Meillä on maailman vanhimmat hevoset eikä rahaa investoida hyviin hevosiin. Liian optimaalinen lähtötilanne saattaisi olla valmentajalle suuri haaste, koska olisiko enää mitään muuta, mitä voisi osoittaa sormella paitsi se oma panos?

Selittely on meille kaikille tyypillistä. Se ei vain yleensä auta ketään. Voimme vaikuttaa vain niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Omaan toimintaan voimme vaikuttaa. Voimme hankkia rutiinia, apua jännitykseen ja kehittää taitojamme. Hevoseen voimme vaikuttaa jonkin verran. Muihin asioihin, kuten toisiin ihmisiin tai ympäristöön voimme vaikuttaa vain rajallisesti jos lainkaan. Jos toteaisin kylmästi, että mokasin, voisin parantaa toimintaani seuraavalla kerralla. Jos huomaisin, että olen epäonnistunut, voisin hankkia lisää tietoa asioista, joista en vielä tiedä. Voisin pyytää jonkun avuksi. Voisin kehittyä. Mutta niin kauan kuin vika on ympäristössä tai hevosessa voin vain päivitellä.

Selittelystä huolimatta – hyvää itsenäisyyspäivää!