Kahden koiran lenkitys: aloita perusteista

Yhden koiran kanssa lenkkeily voi olla haastavaa, mutta mitä se onkaan kahden tai useamman koiran kanssa? Kaksikin koiraa narujen päässä voi aiheuttaa melkoisen sotkun ja mellakan, tunteet kuumenevat helposti ja pahimmillaan sekä taluttaja että kaveri ovat vaaran vyöhykkeellä.

Mitä kahden tai useamman koiran kanssa lenkkeillessä kannattaa ottaa huomioon?

Ennen kuin hypätään niihin mellakkatilanteisiin, kannattaa käyttää hetki ja pohtia, miten juuri sinä haluat koiria kuljettaa. Tyylejä on monia, ja jokainen löytää itselleen ja koirilleen parhaat tavat; haluatko että koirat ovat samalla puolella vai eri puolilla, meneekö joku edellä ja muut perässä vai miten juuri teillä toimitaan?

Ensisijaisesti kannattaa miettiä, mikä on itselle helpoin tapa liikkua ja pitää koirat hallinnassa. Turvallisuus menee kaiken muun edelle, koska ilman taluttajan hallinnan tunnetta rento ja kiva ulkoilu jää usein haaveeksi.

Järjestelyihin voi vaikuttaa koirien koko tai ikä – jos porukassa on eri ikäisiä ja kokoisia jäseniä, voi olla haastavampaa löytää yksi tapa liikkua. Jokaisen mieltymykset ja etenkin rajoitteet pitäisi ottaa huomioon, jotta lenkkeilyssä olisi järkeä.

Mikäli haluat omakohtaista kokemusta siitä, mitä on mukautua jatkuvasti toisen tahtiin ja tapaan liikkua, kannattaa kokeilla taluttaa todella reipasta hevosta ja pysytellä tahdissa mukana tai toisaalta kokeilla taluttaa kissaa, jolla ei olekaan kiire mihinkään. Ei tunnu kivalta, jos joutuu pinnistellä toisen mukana kaikki lenkit monta kertaa päivässä.

Koirien ikä tuo eroja tapaan liikkua; pennun voi olla liian raskasta hypätä suoraan aikuisten lenkeille mukaan ja samoin seniorilla saattaa olla hankaluuksia pysytellä mukana. Tässä kohtaa myös ihmisen käsitys lenkkeilystä vaikuttaa; on eri asia tehdä menestyksellisiä lyhyehköjä lenkkejä kuin kulkea tuntitolkulla ja kuljettaa väsyneitä koiria.

Miten lenkkeilyyn saa sujuvuutta?

Kannattaa ensin miettiä, mitkä seikat sujuvat hyvin tällä hetkellä. Onko kaikki pelkkää kaaosta vai sujuuko valtaosa lenkistä hyvin ja vain erikoistilanteissa sattuu repeilyä? Tämä pohdinta helpottaa treenin suunnittelua huomattavasti. Sujumisen määrittelee aina kuljettaja itse, ei esimerkiksi kouluttaja. Myös ulkoilun tavan määrittelee kuljettaja, eli ei ole yhtä oikeaa tapaa taluttaa koiria.

Onko se niin, että kukin koira pitää ensin kouluttaa erikseen ja vasta sitten ottaa ne yhdessä lenkille? Itse en edusta tätä ajattelutapaa, koska 1) erittäin harva käytännössä toimii niin, 2) on vaikea määritellä milloin koira on ns. valmis, 3) koirat ovat yhdessä yleensä enemmän kuin toistensa summa, 4) yksin treenaamisessa voi olla haasteita yhdessä kulkemiseen: koiran sijainti, palkkaaminen ja niin edelleen sekä 5) vaikka koirat olisivat yksittäin hallittavissa, ne eivät välttämättä ole sitä yhdessä.

Kuitenkin kaikille koirille voi opettaa tukitaidot, joista on hyötyä yhteislenkillä. Tukitreenejä voi tehdä vaikkapa olohuoneessa, eli niitä varten ei tarvitse siirtyä yksittäisulkoilutukseen.

Tukitaitoja ovat esimerkiksi kontakti ja sille erilaiset vihjeet sekä luvan pyytäminen kontaktilla. Muita tukitaitoja ovat asenne koskettamiseen sekä ohjaustyylit eli millä kerrotaan koirille, mihin suuntaan ollaan menossa sekä koirien sijainti suhteessa taluttajaan. Lue lisää erilaisista hihnatreeneistä täältä!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

Kiskooko koirasi hihnassa? Tai heittäytyykö se maahan kun se näkee toisen koiran lähestyvän? Vai pistääkö se pystyyn kunnon rähinät? Hihnassa kulkemisen taito ei synny parissa kuukaudessa, ja mikään edellä mainituista haasteista ei tarkoita sitä, että koira olisi jollain tavalla pilalla. Kouluttaminen ja oppiminen ovat prosesseja, jotka ottavat aikaa. Itseään ei kannata syyllistää, koska jos mietitään tarkkaan, mistä kyseisissä haasteissa on kyse, huomataan että ne ovat koirille tyypillisiä toimintamalleja.

Vetäminen on koiralle luontainen tapa liikkua

Kun koira kytketään ensimmäisiä kertoja hihnaan, on tyypillistä että se ei heti vedä, mutta ajan mittaan alkaa vetää eli nojata vasten painetta. Hihnan paineelle myötääminen on yksi keskeisimpiä asioita, joka kannattaa opettaa kaikille koirille. Vetämättä kulkeminen on koiralle huomattavasti haastavampaa kuin vetäminen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nollatoleranssin pitäminen (eli pysähdytään aina jos koira vetää) on mahdotonta ja saattaa pahimmillaan jopa masentaa koiraa.

Vetämättä kulkeminen ei ole siis itsestäänselvyys eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, vaan asiaa voi lähestyä niin, että harjoittelee tärkeitä tukitaitoja silloin kun se on mahdollista. Saat paljon enemmän aikaan, kun et tee lenkistä taistelua vaan sijoitat harjoitukset sopivaan paikkaan.

Video: vetäminen, jojoilu ja sinkoilu
Video: hihnassa kulkemisen tukitaidot
Video: ajatuksia hihnasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hihna turhauttaa koiraa

Koira ei opi hihnan merkitystä kovin nopeasti, koska koiria on kuljetettava narun päässä, vaikka niillä ei ole siihen edellytyksiä tai riittäviä taitoja. Se, että koira joskus kulkee hienosti voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi sattumasta. Mitä useammin hihnaa käytetään estämisen välineenä, sitä vähemmän koira näkee hihnassa (ja taluttajassa) mitään hyvää. Miten hihna sitten estää koiraa? Esimerkiksi vetämällä pois hajuilta, estämällä menemästä toisten koirien luokse ja hidastamalla kulkunopeutta. Kaikki nämä voivat tapahtua taluttajan tiedostamatta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä taluttaja tekee tai ei tee, vaan siitä, miten koira tilanteen kokee. Vain sillä on merkitystä, kun mietitään koiran toimintaa narun päässä.

Turhauttavaa vaikutusta voi vähentää tukitreenien avulla. Voit opettaa koirallesi, että hihna on mukava asia ja portti kaikkeen hauskaan. Lisäksi voit muuttaa omaa toimintaasi ankeuttajasta mahdollistajaksi, eli ala keskittyä hyvään ja tule itse koiraa vastaan sen sijaan että simputat vetämisestä tai intoilusta.

Video: mennään! ja hihnavihje
Video: asenne kiinnipitämiseen ja hihnan käyttö

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira ei hyväksy herkkuja lenkkiolosuhteissa

Treenaaminen olisi kovin helppoa, jos lenkin aikana voisi vain kaivaa nakit esille ja ryhtyä palkkaamaan. Useimmissa tapauksissa näin ei ole, vaan nakit voisi yhtä hyvin heittää penkkaan. Mitä haastavampi tilanne, sitä vähemmän voi odottaa koiran vastaanottavan nameja.

Lohdullista on se, että maailma on täynnä palkkioita. Koiralle voi lähes aina lenkkitilanteessa järjestää juuri sen palkkion, jota se tavoittelee. Näin saa kontaktin toimimaan ja tilanne helpottuu usein jo sillä.

Valitse aluksi todella yksinkertainen tehtävä, jota lähdet vahvistamaan erilaisten palkkioiden avulla. Oma suosikkini on katsekontakti, muuta ei yleensä tarvitakaan.

Video: kontakti hihnatreenissä
Video: Palkkiot hihnatreeneissä
Video: toinen koira palkkiona

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira rähjää?

Hihnarähinä on yleistä ja normaalia, joskin noloa ja ärsyttävää toimintaa. On aivan selvää, että koira rähjää, kun se joutuu kohtaamaan lähietäisyydeltä ennalta tuntemattoman lajitoverinsa ja hihna ja hihnan päässä oleva taluttaja estävät koiran normaalin liikkumisen. Kaikkiin naapuruston koiriin ei ole mahdollista omaa koiraa tutustuttaa, mutta tukitaidoilla voi saada reaktiota pienemmäksi ja palautumista nopeammaksi.

Rähjäämiseen vaikuttaa moni seikka sekä lenkillä että lenkin ulkopuolella. Mennään ensin taustatekijöihin. Väsyneenä koira ottaa enemmän riskejä kuin levänneenä. Ensimmäinen, eikä lainkaan vähäpätöinen tehtävä on selvittää, millä edellytyksillä toisia koiria lähdetään kohtaamaan. Varsinkin koirilla, jotka tuntuvat käyvän koko ajan kierroksilla ja räjähtävän herkästi, kannattaa katse suunnata levon määrään ja laatuun. Emme ole koiriin verrattuna kovin erilaisia, ja jokainen tietää kuinka helposti yleinen väsymys ja univaje vaikuttaa hermojen pituuteen. Koiran täytyy saada enemmän unta kuin omistajan, eikä nukkumista voi jättää koiran omalle vastuulle.

Myös koiran yleinen mieliala vaikuttaa – muista, että koiraan vaikuttaa moni muukin asia kuin mitä itse havaitsemme. Koiralle hajujen maailma on yhtä tärkeä kuin meille nähtävä maailma. Koiran hyvää mielialaa voi pitää yllä erilaisten mielihyvää tuottavien virikkeiden avulla. Virikkeellinen ympäristö puskuroi stressiä ja tuottaa koiralle mielihyvää; virikkeet on syytä laittaa kuntoon ennen kuin rähjäämiseen puututaan.

Koirat rähjäävät pääosin kahdesta syystä. Osa koirista haluaa välttää toisen kohtaamisen, mutta oppii tähän parhaaksi tekniikaksi hirvittävän rähinän. Näitä koiria siis motivoi pohjimmiltaan pelko. Toinen syy rähjätä on turhautuminen, joka alun perin alkaa siitä kokemuksesta, että koiraa estetään hihnalla. Koira siis haluaisi mennä tervehtimään vastaantulijaa ja kun se huomaa että ei pääse, se saa raivarit. Rähjääminen voi alkaa jo ennakoivasti heti kun toinen koira tulee näkökenttään. Luonnollisesti eri syyt voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, mutta hoitokeinot ovat erilaiset kummassakin tapauksessa.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni erityisen tärkeää se, että kouluttaminen perustuu koiran aitoon motivaation sekä se, että koiran hallinnan tunnetta lisätään harjoituksissa. Pelkkä namittaminen ei lisää hallinnan tunnetta, vaan olisi tärkeää pystyä palkitsemaan koiraa aktiivisuudesta ja tukea sen omia aloitteita.

Video: koiran uni
Video: hihnahillujat
Video: reaktiivisuudesta
Video: lenkillä turhautuvat koirat
Video: kolme vinkkiä hihnatreeniin
Video: kun koira rähjää pelosta
Video: ajatuksia hihnasta, rähinä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vian etsinnästä ratkaisuihin

Voimme käyttää paljon aikaa siihen, että pohdimme mitä olemme tehneet väärin kun koira toimii ei-toivotulla tavalla. Huomattavasti rakentavampaa on keskittyä hyviin puoliin ja lähteä rakentamaan sopivista palikoista omalle koiralle uusia tapoja toimia.

Kun mietit, mitä ja miten toimit, keskity ainakin näihin seikkoihin:

– mitä toivot koiran tekevän tilanteissa?
– mikä on helpoin tehtävä, josta voit lähteä liikkeelle?
– millä tavalla varmistat, että koira ymmärtää, mitä haluat sen tekevän?
– millä tavalla voit varmistaa, että onnistumisia tulee?
– Miten huolehdit koiran motivaatiosta?
– Miten varmistat että olet itse johdonmukainen, eli toimit samalla tavalla tilanteissa?

Mikä tahansa haasteenne hihnaan liittyen onkaan, siihen löytyy helpostusta, kun palikat saadaan paikoilleen!

Lunkisti lenkillä 2: taluttajan vastustaminen

Koira heittäytyy maahan, se lyö jarrut päälle, valahtaa alkulimaksi tai juurtuu nurmikkoon. Se vänkää risteyksissä ja keikkuu narun päässä koko painollaan. Se kymmenkertaistaa massansa, jolloin sitä on mahdotonta saada liikkeelle. Se roikkuu hihnassa hampaillaan ja kiskoo taluttajaa eri suuntiin.

Nämä kaikki toiminnat ovat esimerkkejä taluttajan vastustamisesta, joka on mahdollista saada loppumaan. Kun mietit, millä tavalla haluat opettaa koiran olemaan vastustamatta taluttajaa, mieti vastauksia näihin kysymyksiin:

Millaisen kuvan haluat itsestäsi koirallesi antaa?

Miten toivot koirasi suhtautuvan lenkkeilyyn ja sinun seuraasi?

Mitä haluat koiran ajattelevan hihnasta, kaulapannasta tai valjaista?

Kun pohdit näitä, tulet samalla perustelleeksi itsellesi sopivia koulutustapoja. Itse ainakin toivoisin, että olisin koirani silmissä maailman paras henkilö, toivoisin että voisimme molemmat nauttia hihnassa kulkemisesta ja toivoisin että koirani viihtyisi seurassani ilman hihnaakin. Lisäksi toivoisin, että koira ei näyttäisi hihnalle, valjaille tai kaulapannalle pitkää naamaa, vaan innostuisi niistä.

Miten ihmeessä voi säilyttää hyvän tyypin maineen ja siitä huolimatta saada koiran kulkemaan vastustelematta hihnassa? Vastaus on yksinkertainen. Älä anna koiralle syytä vastustaa, älä saata sitä kiusaukseen ja opeta sille sopivat taustataidot. Koira ei voi tehdä periaatepäätöstä, jolla se lopettaa tietoisesti taluttajan vastustamisen. Se ei myöskään opi hetkessä, että vastustelu on turhaa, koska silloin tällöin vastustelu kuitenkin on kannattavaa tai jopa välttämätöntä.

Miten vastustamiseen puututaan? Miksi vetämällä ei edetä -ajattelu ei välttämättä ole koiralle kiva? Millä tavalla voit edetä lenkillä ja silti edistyä myös treenissä?

Jatka lukemista ja katso video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit.

____________________________________

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Turhautuuko koirasi lenkillä? Näin voit helpottaa tilannetta

Tyypillisiä turhautumisen merkkejä lenkkeilytilanteessa ovat hihnan pureminen ja hihnassa roikkuminen, haukkuminen ja vinkuminen sekä taluttajaan kohdistuva ei-toivottu toiminta, kuten takissa roikkuminen tai jalkojen jahtaaminen. Turhautuminen voi ilmentyä myös remmirähjäämisenä ja muunlaisina hepuleina esimerkiksi oravatilanteissa.

Turhautuminen on normaalia ja tavallaan hyvä asia. Herkästi turhautuva koira on yleensä erittäin motivoitunut ja se yleensä oppii nopeasti ilmentämään turhautumistaan uusilla, ihmisen kannalta miellyttävämmillä tavoilla.

Poista syy vastustaa

Ilman harjoittelua hihnalenkin onnistumistodennäköisyys on yhtä suuri kuin sen todennäköisyys, että narulla toisiinsa sidotut kissa ja kani kulkevat tyytyväisinä rinnakkain. Ei kannata ajatella, että koira ymmärtää hihnan ideaa pelkästään sillä tavalla, että hihna roikkuu mukana. Sama väline on ensin vain mukana roikkuva naru, mutta tositilanteissa se muuttuukin estämisen välineeksi.

Hihna estämisen välineenä antaa koiralle syyn vastustaa. Yhteistyön kannalta koiralla ei pitäisi olla yhtään syytä vastustaa taluttajaa, joten turhautumisen hoito aloitetaan siitä, että näitä syitä poistetaan.

Unohda peittomaalaus

Pikafiksaus löytyy tunnetusti jokaiseen ongelmaan. Fiksauksen haasteena on se, että tulokset tuovat vain hetkellisen onnen. Tyypillisiä peittomaalaamisen tapoja turhautumiseen liittyvissä haasteissa ovat esimerkiksi nämä:

– koiran temputtaminen turhauttavassa tilanteessa – keskittyminen ja motivaatio puuttuu ja koira syö nameja kun niitä sille puoliväkisin työnnetään.

– etäisyyden kasvattaminen – tuottaa kyllä toivotun lopputuloksen, eli loiventaa reaktiota, mutta ei hoida syytä vaan oiretta.

– koiran syöttäminen – sama vaikutus kuin ensin mainitussa, mikäli toimii niin hyvä, yleensä toimii vain tiettyyn etäisyyteen asti, jossa pakka sitten levähtää.

– turhautumisen fyysinen estäminen – pidetään hihna tiukalla ja komennetaan tai kuskataan koira väkisin kauemmas. Tällä tavalla voi kaataa bensaa liekkeihin, kuten jokainen, joka kyseistä tapaa on kokeillut, tietää.

Kokoa palikat uudelleen

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Räjähtävät koirat ja niiden kanssa eläminen

Tuntuuko joskus, että koirasi reaktio johonkin tavalliseenkin asiaan on liioitellun dramaattinen? Tuntuuko joskus siltä, että ulos mennessä koira hakemalla hakee syytä räjähtää? Vaikuttaako siltä, että tilanne ei ajan mittaan helpotu vaan pahenee? Pahentaako oma toimintasi tilanteessa reaktiota entisestään?

Miksi kuppi kaatuu?

Kuppi voi mennä nurin joskus hyvällä tavalla, innostuksesta. Joskus taas hieman ikävämmällä tavalla, joka ilmenee usein hyvin vakuuttavana rähjäämisenä.

Taustalla vaikuttaa moni syy kivusta geeneihin ja ympäristön vaikutuksiin. Mitä yllättävämmin ja voimakkaammin ylilyövä toiminta alkaa, sitä varmemmin koira kannattaa tutkituttaa. Muita selittäviä tekijöitä ovat yleinen pinnan lyhyys, viimeaikainen kuormitus, fyysinen väsymys, hallinnan tunteen puute, ärsytys, ahdistus tai turhautuminen – listaa voi jatkaa pitkälle.

Koska emme valitettavasti voi tietää, mitä koira ajattelee tai miten se tilanteet kokee, voimme jälleen kerran asettaa itsemme koiran asemaan. Se on tässäkin tilanteessa paras lähestymistapa. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että teemme ylilyöntejä, ylireagoimme tai käyttäydymme reaktiivisesti vaikkapa työpaikalla?

Tyypillisimmät tilanteet on selitettävissä unen tai ruuan puutteella, selkäjumilla, huonolla päivällä tai vastakkainasettelutilanteella. Muita syitä voivat olla henkilökemiat tai tunne siitä, ettei voi vaikuttaa omaan työhönsä millään tavalla, ikävä pomo tai ilmapiiri, jossa ei viihdy. Näiden lisäksi voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli, joka toistuu samassa tilanteessa, jossa henkilö kokee itsensä uhatuksi – vaikkapa silloin kun hänen työtään arvostellaan. Me voimme omalta kohdaltamme eritellä ja analysoida syitä siihen, miksi toimimme tietyllä tavalla. Koira taas ei voi, ja siksi onkin tärkeää että me emme ota ongelmaa väärällä tavalla.

Oletko täydessä iskussa?

Mikäli meillä ihmisillä on ongelmia aamupalavereissa, harvemmin kukaan ehdottaa ratkaisuksi kuntosalirääkkiä tai palkankorotusta. Ne eivät välttämättä ole ratkaisu koirillekaan, jos haasteena on räjähtely. Palkankorotus toki lisää motivaatiota, mutta se harvemmin auttaa juuri kyseiseen vaivaan – ainakaan ainoana hoitokeinona.

Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta räjähtelyn hoidossa tärkeintä on järjestää koiralle itselleen eväät ja työkalut muuttaa toimintatapoja. Voimme toki muokata koiran käytöstä treenaamalla ahkerasti, mutta oman kokemukseni perusteella vähintään yhtä tärkeässä roolissa on kokonaisuuden hallinta.

Kuntosalirääkki voi vaikuttaa aamupalaverikäytökseen epäsuorasti, mutta kannattaa muistaa, että väsynyt ihminen ei ole yhtä kuin hyvin käyttäytyvä ihminen. Väsyttäminen tai hienommin sanottuna käyttäytymistarpeiden purkaminen ei välttämättä sellaisenaan vaikuta esimerkiksi hihnan päässä rähjäämiseen. Fyysisellä rasituksella voi olla epäsuoria vaikutuksia kupin kaatumiseen, mutta ei kannata katsoa asiaa vain yhdellä silmällä.

Jotta rauha löytyisi, täytyisi löytää tasapaino. Tasapainon löytäminen ei ole meille ihmisillekään helppoa ja yksinkertaista, vielä astetta vaikeampaa on auttaa toista luontokappaletta etsimään mielenrauha.

Hyvinvointi on kokonaisuus

Reaktiivisten koirien kanssa saa tuntumaa siitä, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Asioiden pitää olla hyvin suhteessa toisiinsa ja suhteessa yksilöön. Yksisilmäistä on ajatella, että tarpeiden purkaminen tai tyydyttäminen pitäisi koiran tyytyväisenä ja valmiina omaksumaan uusia taitoja. Ihminenkin on luotu liikkumaan ja olemaan aktiivinen, mutta juoksuohjelma tai sähköpöytä ei auta asiaa, jos nukkuminen ei toimi tai syöminen ontuu.

Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, ja siihen suosittelen havainnointia. Sitä voi harrastaa ruutupaperilla, päiväkirjatyyppisesti. Usko tai älä – usein oleelliset käytökseen vaikuttavat seikat on mahdollista havaita päiväkirjasta.

Enemmän kaikkea-ajattelu tulee joskus mieleen erilaisista neuvoista. Enemmän lenkkiä, enemmän virikkeitä, enemmän leikkiä, enemmän koirakavereita ja niin edelleen. Et voi lisätä jotain ilman että jokin toinen vähenee – vuorokaudessa on samat 24 tuntia. Jos kuvitellaan, että lisätään tunti päivässä leikkiä, mikä toiminta silloin vastaavasti vähenee tunnilla? Se on tärkeää tietää, jotta saadaan aikaan toivottavia tuloksia. Joskus vähentäminenkin on vaikuttavaa!

Mistä voi lähteä liikkeelle?

Jotta voi keskittyä koiraan, on saatettava asiat siihen kuntoon, että itse hallitsee tilanteen. Jälleen kerran, pää kannattaa säilyttää kylmänä ja järkeillä suunnitelma itselleen selväksi. Ympäristö on joskus hankalasti käyttäytyvän koiran omistajalle armoton, kun joka suunnasta tulvii syytöksiä ja paineita. Niistä ei kuitenkaan kannata välittää, koska se ei auta kokonaisuuden hallintaa.

1. Mieti kuinka kuormittava tilanne on ja ota tarvittaessa aikalisä.
2. Mieti millä järjestelyillä saisit omaa (ja yleensä samalla koiran) stressitilaa laskettua. Ei ole pakko lenkkeillä joka päivä tuntitolkulla, jos se on pelkkää kärsimystä. Valitse helpot lenkit, sopivat kellonajat ja itsellesi sopivat välineet, joilla koet, että tilanne pysyy hallinnassa.
3. Valitse ympärillesi sopiva ryhmä ja toteuta muutoksia vähitellen, omien resurssien mukaan. Ei ole olemassa taikatemppuja, joilla koiran pitkään jatkunut reaktiivisuus loppuu. Koiralle voi antaa työkaluja nopeaan tahtiin, mutta sillä täytyy olla aikaa käyttää niitä itse.

Reaktiivisen koiran käytöksen muuttaminen on loppujen lopuksi melko vähän kiinni siitä, mitä me itse konkreettisesti teemme, mutta paljon enemmän kiinni siitä, mitä koira valitsee tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi reaktiivisten koirien kokonaisvaltaista käsittelyä – sopivia harjoituksia sekä virikkeitä, joiden avulla voit tarjota koiralle työkaluja muuttaa toimintatapojaan. Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa/kk ja se on määräaikainen. Näet kuukauden ajan kaikki jo aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kolme vinkkiä sujuvaan hihnakävelyyn

Oletko koskaan katsonut miten koira liikkuu, kun se on vapaana? Se ei kävele tai ravaa hitaasti polkua pitkin tai tien vasenta reunaa tasaisella nopeudella. Ehei, se sinkoilee, poukkoilee, pyrähtää, hyppii, antaa nenän kuljettaa ja harhailee. Tämä on yksi asia, joka muodostuu ongelmaksi hihnaharjoittelussa. Ihmisen tahtiin kulkeminen on tylsää.

  • Opeta koira kulkemaan hitaasti tai muuta itse tapaasi liikkua harjoittelun ajaksi. Tasainen kävely ei ole monellekaan koiralle kannattavaa tai palkitsevaa, ellei siitä sellaista erikseen tee. Toisaalta voit itse muuttaa tapaasi liikkua, jotta saat helpommin palkittua koiraasi, kun se mukautuu omaan tapaasi.

Entä oletko miettinyt, miksi hihna tuppaa usein kiristymään, vaikka yrität nimen omaan harjoitella vetämättä kulkemista? Mitä koira tekee kun hihna kiristyy? Vetääkö se entistä kovemmin hihnaa vastaan? Tämäkin ilmiö on normaali, koska vetämisen suhteen nollatoleranssi on mahdottomuus, eli koiria täytyy ulkoiluttaa, vaikkeivat ne osaa kulkea hihnassa.

  •   Opeta koiralle, että hihnan kiristyminen on merkki, joka tarkoittaa jotain. Näin sekä sinä että koira tiedätte, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Opeta, että löysällä hihnalla pääsee nopeiten hauskoihin paikkoihin sen sijaan, että keskityt “kitkemään pois” vetämistä jatkuvalla huomauttelulla tai simputuksella.

Erikoistilanteet. Kun polkupyörä tai orava pääsee yllättämään tai kun toinen koira tulee vastaan. Maailma ja lenkit ovat pullollaan muuttujia, joita on hankala hallita. Koiralla on monia tapoja reagoida liikkuviin kohteisiin tai toisiin koiriin; tavat vaihtelevat jahtaamisesta puolustautumiseen ja kaikkeen siltä väliltä. On helpompaa mennä ohitustilanteisiin, kun koiralla on takataskussa pari kikkaa, miten tilanteista voi selvitä. Taluttajakin voi olla rauhallisemmin, kun ei tarvitse välttämättä varautua pahimpaan.

  • Opeta koiralle, mitä ohitustilanteissa kannattaa tehdä. Halutun toiminnan vahvistaminen on helpompaa kuin ei-toivotun toiminnan poistaminen – koira joka tapauksessa tekee jotain. Sen on mahdollista oppia toimimaan ympäristön vihjeiden perusteella, jolloin et tarvitse erillisiä komentoja ohituksiin.

Hihnakoulutus on osiin pilkottuna yksinkertaista. Haastavaa siitä tekee arki, eli odottamattomat tilanteet. Kuitenkin jo pienellä vaivalla, eli lyhyitä pätkiä treenaamalla saat ulkoilusta sujuvampaa. Ei kannata yrittää muuttaa kaikkea kerralla, vaan keskittyä yhteen palikkaan aluksi. Parhaimmillaan hihnakävely on vuoropuhelua, jossa koirakin voi vaikuttaa asioihin. Hihna itsessään opettaa koiralle hyvin vähän; se oppii nojaamaan sitä vastaan ja usein turhautuu, kun hihna on sille este, ei mahdollisuus.

Liity jäseneksi, niin näet videon kolmesta hihnassa kulkemisen perustaidosta.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.