Australialaistutkimuksessa tarkasteltiin riskitekijöitä koirilla esiintyvään eroahdistukseen ja ruokaan liittyvään aggresiivisuuteen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 485 taloutta, joissa koiria oli yhteensä 690. Tutkimus perustuu omistajien tulkintaan koirien käyttäytymisestä, koska tutkimus suoritettiin kyselyllä.

Eroahdistuksen syynä on usein pidetty erottamista koiralle läheisestä ihmisestä. Tämä tutkimus ei tue kokonaan tätä teoriaa. Eroahdistus oli sitä yleisempää, mitä enemmän perheessä oli aikuisia naisjäseniä tai uusia jäseniä; eroahdistusta oli enemmän myös niissä kodeissa, joissa joku jäsenistä oli vaihtanut työpaikkaa. Eroahdistus oli uroskoirilla yleisempää kuin nartuilla ja leikatuilla harvinaisempaa kuin leikkaamattomilla. Lisäksi eroahdistusta yleistivät tietyt käytännöt, kuten leikkiminen tai ruokkiminen kotiintulon jälkeisen puolen tunnin aikana. Toisaalta muina aikoina leikkiminen vähensi eroahdistusta.

Ruuan vahtimiseen liittyviä riskitekijöitä näyttivät olevan koiran ikä, ja mitä enemmän koiria taloudessa oli, sitä enemmän ne vahtivat ruokaansa. Kuten eroahdistuksessakin, ruuan vahtiminen korreloi perheen naisjäsenien lukumäärän kanssa. Koirat, joita ulkoilutettiin päivittäin, vahtivat ruokaansa harvemmin kuin muut – tätä voidaan selittä esimerkiksi sillä, ettei ruoka ole enää merkittävä resurssi sellaiselle koiralle, jonka elämässä on muutakin positiivista sisältöä. Ne koirat, joita koulutettiin makupalojen avulla, vahtivat ruokaansa harvoin. Toisaalta ne, joita palkittiin omistajien päivällisen aikana kerjäämisestä, vahtivat ruokaansa enemmän.

Mikä vika meissä naisissa sitten on? Emmekö osaa pitää kiinni omasta tilastamme? Olemmeko liian höylejä? Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä että koirat peilaavat omistajiensa tilannetta: mistä koira voisi tietää että isäntä on vaihtanut työpaikkaa? Elämänmuutokset ja omistajien käyttäytyminen vaikuttaa koiriin. Lisäksi tärkeä merkitys on päivittäisillä rutiineilla ja tavoilla – on selvää että koiran valppaustila kasvaa iltapäiväneljään mennessä, kun silloin koittaa päivän ainoa leikkituokio emännän kanssa. Sekin on järkeenkäypää että mitä enemmän kilpailua, sitä suuremmassa arvossa resurssit ovat.

Kerjäämisen palkitseminen on yleinen pahe – koira oppii nopeasti melko röyhkeäksi vaatijaksi. Koiraa ei kannata kuitenkaan syyllistää, vaan tulee muistaa kuka tätä käytöstä oikeastaan ylläpitää. Itse aion ainakin jatkaa menestyksellistä kerjäämisen vahvistamista. Kuka voisi olla niin kovasydäminen ettei silloin tällöin pientä leivänmurua antaisi uskolliselle ystävälle?

Lähde: Paul D. McGreevy, Abby M. Masters, (2008), ’Risk factors for separation-related distress and feed-related aggression in dogs: Additional findings from a survey of Australian dog owners’, Applied Animal Behaviour Science 109: 320–328.