Yksittäiskarsinoissa pidetyillä hevosilla ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja näin niiden mahdollisuudet lajityypillisten käyttäytymisten toteuttamiseen ovat rajalliset, mikä saattaa alentaa hyvinvoinnin tasoa.

Nuorille hevosille merkittävä stressaaja on peruskoulutusvaihe. Peruskoulutuksessa hevosen käyttäytymiseen ja edistymiseen vaikuttavat sen elinolosuhteet. Joskus on ajateltu, että varsa-aika on ihanaa pihatto- ja laidunelämää, mutta sen jälkeen täytyy kasvaa isoksi ja tottua elämään yksin omassa karsinassa ja tarhassa. Ehkä on jopa ajateltu, että yksittäin pidetyt hevoset ovat turvallisempia käsitellä, koska ne saa helpommin pyydystettyä.

Jälkimmäinen väite ei pidä paikkaansa. Useissa tutkimuksissa on todettu, etta porukassa pidetyt hevoset (iästä riippumatta) ovat 1) helpompia käsitellä, 2) turvallisempia ihmisille, 3) nopeampia oppimaan ja 4 ) vähemmän alttiita stereotyyppiselle käytökselle, kuin yksin karsinoissa ja tarhoissa pidetyt lajitoverinsa.

Tutkijat testasivat, kannattaako kaksivuotiaita hevosia pitää koulutusjakson ajan porukassa laitumella vai yksittäin karsinoissa.

Yksin karsinoissa pidetyt suorittivat peruskoulutusvaiheen hitaammin kuin laitumella elävät. Karsinoissa pidetyillä esiintyi enemmän ei-toivottua käyttäytymistä koulutustilanteessa, niillä kesti enemmän aikaa tottua ympäristön ärsykkeisiin. Jos haluat parhaat oppimistulokset nopeasti, laita hevonen porukkaan.

Nyt on aika vaikeaa keksiä, miksi mitään hevosta pidetään yksin karsinassa tai tarhassa.

Rivera et al. (2002)