Varsojen kanssa on palkitsevaa puuhastella. Ne oppivat nopeasti, eikä niillä kovin usein ole asennetta uusia asioita kohtaan. Riippuen tulevasta käyttötarkoituksesta, varsa-ajan tekemisillä on suuri merkitys. Tärkeitä asioita, kuten matkustamista, käsittelyä, kengittämistä tai varustamista ei kannata jättää oman onnensa nojaan tai harrastaa liian harvoin. Varsan perustaidot ovat niitä, jotka kantavat läpi sen elämän – kilpakentillä, raveissa ja missä tahansa, moni asia riippuu nimen omaan perustaidoista.

Leikitään ajatusleikkiä. Varsa A:n omistaja näkee vaivaa ja puuhastelee useamman kerran viikossa siten, että kuljettaminen ja jalkojen nostelu sekä varusteiden pukeminen ovat jo täysin tuttuja ennen varsinaista ajo-opetusta tai ratsukoulutusta. Varsan B omistaja ei vastaavia harjoituksia tee, vaan jättää nämä ratsutus tai ajo-opetusvaiheeseen. Varsan A on helpompi oppia ns. oikeita töitä, koska aikaa ei kulu perustaitojen harjoitteluun enää kolmivuotiaana. Varsa B taas on jäänyt paitsi oppimaan oppimisesta ja sen kokemuspankissa ei ole samaa määrää työtä ihmisen kanssa kuin varsalla A. Hyvänä puolena voi mainita, että sillä ei ole myöskään negatiivisia kokemuksia ihmisistä. Varsa A on todennäköisemmin helpompi kengittää ensimmäistä kertaa, kun sillä on taustalla perusharjoituksia. Varsalle B saattaa pahimmassa tapauksessa kehittyä ongelmaa, jos harjoitukset rajoittuvat vain oikeisiin vuolutilanteisiin, joita on melko harvoin ja varsinkin jos varsa väsyy niissä ja vastustelee.

Nuorten eläinten kanssa kannattaa tehdä tärkeää perustyötä, vähän päivässä on paljon vuodessa. Yksinkertaisten harjoitusten avulla päästään tilanteeseen, jossa kokemuspankin saldo bufferoi mahdollisissa stressitilanteissa, eikä jokainen kokemus ole ensimmäinen laatuaan. Oli hevosen käyttötarkoitus mikä tahansa, perustyö on tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Varsojen kanssa voi käydä kouluttajalle vanhanaikainen. Jos asioita tehdään kokeilumielessä kerran tai pari, kouluttajalle jää sellainen mielikuva, että varsa “osaa”. Joskus kyse voi olla myös sattumasta, eli jos varsa menee ensimmäisellä yrittämällä sisään traileriin, se ei välttämättä tarkoita, että se osaa matkustaa. Sama pätee varusteisiin; vaikka varsa ei pelkäisi valjaita selässään ensimmäisellä kerralla, myöhemmin se silti voi alkaa pelätä. Mitä tahansa siis tekeekin, kannattaa keskittyä siihen, että toistoja tulee paljon. Silloin suljetaan sattuman mahdollisuus pois.

Väitänkö siis, että jalkojen nostelun harjoittelu vaikuttaa hevosen ratsukoulutukseen? Kyllä näin voi olla. Mitä enemmän varsan kanssa tehdään asioita hyvässä hengessä, sitä enemmän positiivisia kokemuksia se saa ihmisistä. Mitä enemmän se saa positiivisia kokemuksia ihmisistä, sitä enemmän se voi ihmisiin luottaa (eli osaa ennakoida niiden käyttäytymistä). Mitä enemmän hevonen voi ennakoida ihmistä, sitä vähemmän sen täytyy stressata uusia tilanteita. Mitä vähemmän hevonen stressaa uusia tilanteita, sitä helpommin se kykenee oppimaan uutta ja sitä rauhallisempana se pysyy.

Olemme koonneet varsoille tärkeät perustaidot työkalupakkiin, joka löytyy täältä. Työkalupakista löytyvät ohjeet varusteiden pukemisen harjoitteluun, jalkojen nosteluun sekä rokotuksiin valmistautumiseen. Lisäksi harjoitellaan tuntumaa ja taluttamista. Näitä kaikkia harjoituksia voit tehdä, olipa varsasi vasta nuori tai jo hieman isompi.

 

 

Kahdeksan miljoonaa lemmikkiä lopetetaan USAssa vuosittain käytösongelmien takia.

Se tiedostetaan, että oikea ravinto on tärkeää. Rokotukset ovat tärkeitä. Liikunta on tärkeää.

Miten se voi tulla yllätyksenä, että kouluttaminen on tärkeää? Eläimen kouluttamisesta ajatellaan edelleen, että se on jonkinlainen bonus muun hyvän hoidon päälle – koulutetaan jotain jos aikaa on, mutta ei sen tarvitse mitään ihmeitä osata.

Kouluttaminen on itse asiassa yhtä tärkeää kuin muu terveydenhuolto. Kouluttamattomuus aiheuttaa vähintään yhtä paljon (väitän, että enemmän) ongelmia kuin väärä ruokinta. Hihnassa rähjäävän tai vetävän koiran kanssa ei tee mieli lenkkeillä. Yksin ollessaan paikkoja hajottava tai haukkuva koira aiheuttaa stressiä ja naapurivihaa. Kouluttamaton hevonen on turvallisuusriski. Kouluttamatonta kissaa on mahdotonta käsitellä.

Eläimen ei todellakaan tarvitse osata mitään ihmeitä. Täysi työ on kouluttaa sille ne vähemmän ihmeelliset asiat, joita se ei todellakaan opi vain elämällä. Koira ei opi itsenäisesti kävelemään hihnassa tai viettämään työpäivän yksin kotona. Kaikkiin niihin asioihin, joiden halutaan sujuvan, on eläin koulutettava.

Suosittelen katsomaan Ken Ramirezin luennon, siinä on paljon hyviä pointteja!

Ramirezin mukaan kolme tärkeintä syytä, miksi koulutamme eläimiä, ovat:

  1. Fyysinen harjoittelu; koulutus sinänsä voi olla fyysistä, mutta koulutettua eläintä on myös helpompi liikuttaa
  2. Virikkeet; eläin voi turhautua virikeköyhässä ympäristössä, kouluttaminen on miellyttävää puuhastelua
  3. Hyvinvoinnin lisääminen; eläimiä koulutetaan, jotta niistä voisi pitää entistä parempaa huolta. Mm. hampaiden pesu, jalkojen hoito, kynsien leikkuu, lääkintätoimet voi ja kannattaa kouluttaa eläimille palkitseviksi asioiksi. Silloin niitä on helpompi tehdä ja tulee tehtyä useammin.

)