Joskus rasittaa, kun termejä käytetään väärin. Esimerkiksi siedättäminen tai ”siedätyshoito” on muotisana. Minäkään en väitä neulovani jos todellisuudessa virkkaan. Jos päättää termejä käyttää eläinten kanssa, kannattaisi niitä käyttää oikeissa merkityksissä. Kaikki tilanteet, joissa hevoselle esitellään uusia asioita, eivät suinkaan ole siedättämistä. Siedättäminen tuntuu olevan hyvältä kuulostava sana – se mainitaan 11 kertaa SRL:n hevostaitokoulutuksen esitteessä. Esitteessä on kuitenkin lievää ristiriitaa, missään kohdassa ei puhuta asteittaisuudesta, mikä on siedättämisen varsinainen pointti.

Siedättäminen on menetelmä, jossa pelottavaa ärsykettä tuodaan toistuvasti ja vaiheittain lähemmäs siten, että eläimen pelko kyseistä asiaa kohtaan vähenee. Esimerkiksi pyöröaitauksessa menetelmänä erittäin harvoin on siedättäminen, koska hevonen ei pääse kasvattamaan etäisyyttä ärsykkeeseen. Siedättäminen voi toimia esimerkiksi letkuttamisessa, jossa letkulla suikutetaan aluksi hyvin kaukana ja kun hevonen rentoutuu, suihkua tuodaan askel kerrallaan lähemmäs.

Kun hevonen ei pysty kasvattamaan etäisyyttä ärsykkeeseen, on kyseessä totuttaminen. Tämä on tyypillistä tarhassa, pyöröaitauksessa tai karsinassa. Tarhassa ollessaan hevonen tottuu vieressä kulkevaan liikenteeseen ja karsinassa sitä on helppo totuttaa moniin asioihin. Totuttamisella ja siedättämisellä on huomattava ero. Se, että hevosta pidetään karsinassa kuolaimet suussa ei suinkaan ole siedättämistä vaan totuttamista.

Totuttamisesta seuraava aste on flooding, jossa eläintä altistetaan pelottaville ärsykkeille, kunnes reaktiota ei enää esiinny. Flooding on menetelmänä kyseenalainen ja toimii tutkimusten mukaan yleensä sekä huonommin että hitaammin kuin systemaattinen siedättäminen. Joskus pyöröaitauskoulutuksessa näkee enemmän floodingia kuin totuttamista.

Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että pelottavaan ärsykkeeseen yhdistetään toistuvasti positiivinen asia. Hevosen voi kouluttaa pitämään autojen lähestymisestä, kun sitä toistuvasti siitä palkitaan. Sen voi kouluttaa pitämään monista muistakin asioista, ja yleensä parhaat tulokset saavutetaankin yhdistämällä systemaattinen siedättäminen vastaehdollistamiseen. 

Perusmenetelmät kannattaa opiskella, koska ne ovat hyvin yksinkertaisia. Lisäksi kun itse tietää mitä on tekemässä ja miksi, tekeminen on yleensä paljon tehokkaampaa. Eri menetelmiä voi myös vertailla keskenään, kun tietää mistä on kyse.

Mitä sinä käytät ja miksi?

 

 

Japanilaistutkimuksen mukaan yleisesti koirien aggressiivisuuden käsittelyyn käytetyt SD (systematic desensitization) ja CC (counter-conditioning) ja etenkin näiden yhdistelmä (SDCC) on teoriassa toimiva, mutta vaatii tarkkuutta käytännön toteutuksessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta aggressiivista koiraa ja niiden käyttäytymistä muokattiin käyttämällä menetelmänä SDCC:tä. Toinen koirista oli aggressiivinen muille koirille ja toinen tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Koulutustilanteessa koehuoneeseen tuli joko vieras koira tai vieras ihminen – tällöin koekoiria palkittiin makupaloilla. Etäisyys, johon koekoirat ”päästivät” vieraan koiran tai vieraan ihmisen, mitattiin ennen koulutusjaksoa, sen aikana ja sen jälkeen.

Tässä kokeessa ei saatu hyviä tuloksia käyttämällä SDCC:tä. Itse asiassa, etäisyys, jolla koirat osoittivat aggressiivisuutta, oli pidempi koulutusjakson jälkeen kuin sitä ennen. Menetelmä on yleisesti käytetty esimerkiksi pelkotilojen käsittelyyn tai aggressiivisuuteen, mutta sen tuloksellinen käyttö vaatii harkintaa, olosuhteiden hallintaa sekä kykyä valita kullekin koiralle oikeat ärsykkeet harjoituksiin.

Yoshie Kakuma, Natsumi Kinoshita, (2010), ’AN EXPERIMENTAL CASE STUDY OF TWO AGGRESSIVE DOGS: THE EFFECTIVENESS OF A BEHAVIORAL MODIFICATION PROGRAM USING SYSTEMATIC DESENSITIZATION AND COUNTER-CONDITIONING’ Teikyo University of Science & Technology, Department of Animal Sciences.