Hevosia syytetään laiskoiksi, tyhmiksi, itsepäisiksi ja vaikka miksi. Omassa toiminnassa nähdään harvoin vikaa. Kun ajatellaan, mikä motivoi hevosta työskentelemään ihmiselle/ihmisen kanssa, perusteluita on monia: se työskentelee ruokansa eteen, se haluaa miellyttää, olen sen johtaja ja se tekee niin kuin sanon… Miksi niin harva hevosammattilainen tietää oppimisteorian perusteita?
Englantilaistutkimuksessa vartailtiin kahta koulutusstrategiaa huostaanotetuilla poneilla. Huonoista oloista pelastetut hevoset käyvät yleensä läpi jonkinlaisen koulutuksen ennen kuin ne sijoitetaan uusiin koteihin. Peruskoulutusjaksoon sisältyi taluttamista, jalkojen nostelua, paikallaan seisomista, esterata ja lastaus kuljetuskoppiin.
Kuudestatoista ponista kahdeksaa koulutettiin käyttämällä negatiivista vahvistetta, eli poni opetettiin väistämään painetta. Kahdeksaa ponia koulutettiin käyttämällä positiivistä vahvistetta siten, että klikkerillä merkittiin oikea toiminta ja palkittiin makupalalla.
Alkuvaiheissa molemmissa ryhmissä olevien ponien sykkeet nousivat. Niillä ei ollut aiemmin ollut ihmiskontaksia tai jos oli, kontaktit olivat olleet huonoja. Alkuviikkojen jälkeen ponit alkoivat tottua testiareenaan ja käsittelyyn.
Positiivisen vahvisteen avulla koulutetut ponit lähestyivät rohkeammin uusia esineitä ja ihmisiä kuin negatiivisella vahvisteella koulutetut. Negatiivisella vahvisteella koulutetut ponit kuopivat maata enemmän kuin toiset, mikä voi olla merkki turhautumisesta.
Positiivisen vahvisteen avulla koulutetut ponit olivat motivoituneempia koulutukseen. Ne ottivat myös enemmän kontaktia kouluttajiin ja saivat nopeammin uudet kodit. Tutkimus osoittaa että etenkin niille eläimille, joilla on huonoja kokemuksia ihmisistä, positiivisen vahvisteen käyttö voi olla tuloksekasta, koska eläin saa sen avulla positiivisia kokemuksia.
Lesley Innes, Sebastian McBride, (2008), Negative versus positive reinforcement: An evaluation of training strategies for rehabilitated horses’, Applied Animal Behaviour Science 112: 357–368.