Kuivia nappuloita, hikisiä ja karvaisia frolicceja, teollisia “herkkuja”. Hevosille lähes koskaan ei mitään tai jopa kolme sokeripalaa yhtä sessiota varten.

Tämä on arkipäivää. Ollaan kouluttavinaan. Nähdään vaivaa, järjestetään tilanne, ajetaan autolla paikalle, ollaan valmiita. Vain vahviste puuttuu.

Vahviste on se asia, jolla käytöstä vahvistetaan. Positiivinen vahviste on koulutettavan näkökulmasta tavoiteltava asia, joka tarjoillaan silloin, kun koulutettava esittää tietyn käytöksen. Haluttu käytös palkitaan. Ja jotta voidaan palkita, on oltava vahviste.

Vahviste on mahdollista testata. Mikäli koulutettava sylkee sen suustaan, ollaan heikoilla jäillä. Mikäli koulutettava hyppii innosta tasajalkaa, voidaan olla toiveikkaita.

Miksi eläimet tekevät eri asioita? Siksi kun omistaja käskee? Miellyttämisenhalusta? Houkuteltuina? Pakotettuina?

Yleensä kahdesta syystä. Ne joko haluavat toiminnallaan saada jotain hyvää tai välttää jotain huonoa. Niiden omasta näkökulmasta katsottuna siis. Väitän, ettei edes saksanpaimenkoira tee asioita miellyttämisenhalusta. Niin imartelevalta kuin se kuulostaakin.

Toiminnalle täytyisi löytyä motivaatio. Teenkö itse töitä suuren palkan takia? Vai puhtaasta auttamisenhalusta? Vai teenkö työtä jotta välttäisin konkurssin?

Motivaatio on voima, joka energisoi käytöksen. Pitää löytää se tekijä, joka motivoi juuri tiettyä yksilöä tekemään tiettyjä asioita. Jotenkin silti luullaan että eläimet ovat orjia; kun ne on kerran ostettu ja niistä huolehditaan, niiden täytyy suorittaa tietyt minimitoimenpiteet. Tämäkin toimii, mutta huonosti. Heti kun eläimelle tulee mahdollisuus valita, valitseeko se sinun kanssa tekemisen vai tekeekö se mieluummin jotain muuta?