Yksittäiskarsinoissa pidetyillä hevosilla ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja näin niiden mahdollisuudet lajityypillisten käyttäytymisten toteuttamiseen ovat rajalliset, mikä saattaa alentaa hyvinvoinnin tasoa.

Nuorille hevosille merkittävä stressaaja on peruskoulutusvaihe. Peruskoulutuksessa hevosen käyttäytymiseen ja edistymiseen vaikuttavat sen elinolosuhteet. Joskus on ajateltu, että varsa-aika on ihanaa pihatto- ja laidunelämää, mutta sen jälkeen täytyy kasvaa isoksi ja tottua elämään yksin omassa karsinassa ja tarhassa. Ehkä on jopa ajateltu, että yksittäin pidetyt hevoset ovat turvallisempia käsitellä, koska ne saa helpommin pyydystettyä.

Jälkimmäinen väite ei pidä paikkaansa. Useissa tutkimuksissa on todettu, etta porukassa pidetyt hevoset (iästä riippumatta) ovat 1) helpompia käsitellä, 2) turvallisempia ihmisille, 3) nopeampia oppimaan ja 4 ) vähemmän alttiita stereotyyppiselle käytökselle, kuin yksin karsinoissa ja tarhoissa pidetyt lajitoverinsa.

Tutkijat testasivat, kannattaako kaksivuotiaita hevosia pitää koulutusjakson ajan porukassa laitumella vai yksittäin karsinoissa.

Yksin karsinoissa pidetyt suorittivat peruskoulutusvaiheen hitaammin kuin laitumella elävät. Karsinoissa pidetyillä esiintyi enemmän ei-toivottua käyttäytymistä koulutustilanteessa, niillä kesti enemmän aikaa tottua ympäristön ärsykkeisiin. Jos haluat parhaat oppimistulokset nopeasti, laita hevonen porukkaan.

Nyt on aika vaikeaa keksiä, miksi mitään hevosta pidetään yksin karsinassa tai tarhassa.

Rivera et al. (2002)

Kohta on jälleen vieroitusaika edessä. Mitä vieroituksessa tapahtuu ja miten voit turvata varsalle parhaat mehdolliset eväät elämään?

Vieroitus on jopa yksi stressaavimmista kokemuksista hevosen elämässä, siksi on syytä pohtia miten sen suorittaa.

Yksi suuri muutos vieroituksessa on se, että varsan ruokavalio muuttuu täysin. Ruokavaliomuutos aiheuttaa jo sellaisenaan laihtumista, kasvun hidastumista ja suolisto-ongelmia.

Toinen stressaava tekijä on sosiaalisen ympäristön muutos eli valitettavan usein sosiaalinen eristäminen. Tamman helmoista yksittäiskarsinaan tai uuteen porukkaan on valtava muutos. Vieroitettavalle varsalle pitäisi tarjota sopivaa seuraa ennalta tutuista hevosista.

Kolmas stressitekijä on vieroituspaikan olosuhteet, joille varsa altistuu. Pihatto voi olla hyvä vaihtoehto, jos se mahdollistaa varsan toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Mihin tahansa latoon ei varsaa kannata lykätä; oma mielipiteeni on kuitenkin se, ettei varsapihatto tule paremmaksi 20 000 euron väkirehuannostelijalla, jos muut asiat ovat pielessä (liian pienet ulkotarhat, passivoiva ympäristö, huono porukka, jossa saa pelätä tai liian vähäinen käsittely).

Pihatto, jossa varsa saa olla hyvässä porukassa, saa syödä korsirehupainotteista ravintoa ja käyttää syömiseen paljon aikaa ja saa liikkua vapaasti, täyttää tarpeet melko hyvin.

Laidunkausi lähenee loppuaan. Edessä on pitkä sisäkausi, mikä ei hevosten mielestä ole aina päätähuimaavan hauskaa. Moni asia muuttuu talliin palatessa.

Laitumella hevonen saa päättää milloin syödään ja milloin levätään. Usein laidunkaudella huomataankin, että hevosen vuorokausirytmi poikkeaa malko paljon tallirutiineista. Laidunrytmiin vaikuttaa lisäksi sää. Aurinkoiset päivät seistään katoksen uumenissa ja viileät yöt syödään.

Tallissa ruokaa ei ole koko ajan saatavilla ja ruokinta on aika erilaista verrattuna tuoreeseen heinään ja kivennäiseen. Hevonen ei liiku tallikaudella yhtä paljon kuin laitumella.

Muistathan nämä neljä vatsahaavan riskitekijää, kun siirrät hevosen sisälle.

1) Harjoittelun intensiteetti (levon ja rajun liikunnan vaihtelu)

2) Aikataulutettu ruokinta (ei vapaa)

3) Tallissa seisottaminen

4) Väkirehupainotteinen ruokinta

Tee pehmeä lasku!

Tämän kai jokainen on itsekin todennut.

Moni laittaa vieroitetut varsat keskenään laitumelle tai ryhmäkarsinoihin.Tämä ei ole vieroitettavan varsan kannalta paras mahdollinen tilanne, vaikka se on parempi kuin ilman mitään seuraa.

Varsan stressiä lievittää ikätoveria paremmin aikuinen hevonen, joka ei ole varsan sukulainen. Aikuisen seurassa stressitaso pysyi alhaisempana ja ei-toivotut käyttäytymiset kuten aggressiiviisuus vähenivät.

Henry et al., 2012