Jokakoiran perustaidot 2: käsittely vuoropuheluksi

On asioita, joita koira tekee ja sitten on asioita, joita koiralle tehdään. Paitsi jos yhteisymmärrys puuttuu – silloin koiralle ei tehdä niitä asioita, joita pitäisi tehdä. Tyypillisiä väännön aiheuttajia ovat kynsien leikkaaminen, turkinhoito ja hampaiden harjaaminen sekä korvien hoito.

Näissä toimenpiteissä voi käyttää asteikkoa, joka mittaa niiden helppoutta. Helppoudessa kannattaisi arvioida tilanne sekä suorittajan että koiran näkökulmasta, koska niissä voi olla suuri ero. Vaikka kynsien leikkaaminen olisi suorittajalle erittäin helppo homma, kokeeko koira tilanteen samalla tavalla? Tarvitseeko koiran nauttia toimenpiteistä, vai riittääkö se, että se alistuu ja antaa niitä tehdä?

Millä tavalla koira asennettaan erilaisia hoitotoimia kohtaan ilmentää? Oletko koskaan laskenut, kuinka monta kertaa se poistuu paikalta tai vetää tassua pois? Tai monta kertaa se tarttuu harjaan hampaillaan? Entä kuinka pitkään se parhaimmillaan viihtyy harjattavana? Tai kuinka rentona se retkottaa kynsiä leikatessa?

Näillä on väliä, ja koiran asenteella on paljonkin väliä. Koiran asenne ei voi olla vain “ne leikataan”, vaan siihen liittyy aina joko positiivista tai negatiivista odotusarvoa. Vaikka koira ei pistäisi hanttiin, se voi silti kärsiä. Kärsimys ei toistuvana ilmiönä ja omistajan “aiheuttamana” ole koskaan hyvä asia, vaikka meidän mielestämme kyse ei ole häävistä operaatiosta.

Me voimme omalla kohdallamme jokainen järkeillä asioita ja selittää niitä. Voimme psyykata itsemme kestämään ikäviä toimenpiteitä, kun tiedämme, että ne ovat meidän parhaaksemme. Koiralle näin ei voi järkeillä, sillä täytyy olla joka kerta hyvä syy kestää epämukavuutta. Jos epämukavuutta ei voi kääntää mukavuudeksi tai maksaa riittävästi, se ainakin kannattaa rajoittaa, erottaa ja irrottaa, ettei sen vaikutukset leviä muualle. Koiran voi opettaa myös tietämään, että toimenpide loppuu nopeasti, kun koira vain on paikoillaan.

Mitä useammin jokin toimenpide toistuu, sitä tärkeämpää on tehdä asennetyötä. Varsinkin jos kyseessä on arka koira, pentu tai koira, jonka historiasta ei ole tietoa tai jonka itseluottamus on matala, kannattaa erityisen tarkkaan miettiä, kuinka paljon koiraa pakottaa tai edes voimakkaasti suosittelee. Pahimmillaan toimenpiteissä saa pilattua niitä alkuja, joita lajitreeneissä on johdonmukaisesti kasvattanut.

Kaikkiin käsittelytoimiin kannattaa ottaa seuraavat periaatteet:

1. Reilu peli avoimin kortein – näytä välineet, kerro ja varoita. Koiraa ei kannata yrittää huijata, koska se ei kanna kovin pitkälle. Se kasvattaa ainoastaan koiran epäluuloisuutta.

2. Vapaan poistumisen politiikka – älä pidä kiinni vaikka tekisi mieli. Koiran kannattaa antaa poistua kesken toimenpiteen, koska estäminen saa aikaan vain lisää vastustelua.

3. Etsi aito motivaatio – helpota, kasvata panoksia ja sovella! Ilman motivaatiota on hankalaa tehdä yhteistyötä. Toimenpiteestä pitäisi aina jäädä hyvä fiilis.

4. Anna koiran kertoa ja kysy koiralta! Voitteko löytää yhdessä kompromissin, johon molemmat ovat tyytyväisiä? Entä voitko keksiä erilaisia tukiharjoituksia, joiden avulla pääset nopeammin tavoitteeseen ja voit joka päivä tehdä jotain pientä asiaan liittyvää.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa annan kolme tukiharjoitusta kynsienleikkuutreeneihin. Kynsihuolto on siinä mielessä hankala kokonaisuus, että pitkällinenkin harjoittelu voi tyssähtää siinä kohtaa, kun oikeasti leikataan. Tätä voi ehkäistä sopivien tukitreenien avulla.

Jäsenyyden voit ostaa joko kuukaudeksi tai vuodeksi kerrallaan, se on määräaikainen eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Jäsenenä näet myös kuukauden ajan kaikki tähän mennessä julkaistut videot, joita on jo yli 100!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta – asennetta käsittelytoimiin

Aloitan kysytään koiralta-kirjoitusten sarjan. Ensimmäisessä osassa keskitytään käsittelytoimiin, joihin suhtaudutaan edelleen usein pakkopullana, joka on tehtävä koiran mielipiteestä välittämättä. Joskus niitä taas treenataan vastaehdollistamalla, mutta siinäkin koira on usein passiivisessa roolissa. Koiralta kysyminen on tärkeää, vaikka se kuulostaa hullulta! Koiralta kysyminen ei tarkoita periksi antamista tai vallan kadottamista, vaan se tarkoittaa hyvinvoinnin lisääntymistä, arkuuden ja pelkojen vähentymistä ja elämänlaadun parantumista.

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon tästä ja monesta muusta aiheesta! Videolla käyn läpi, miten pääset käsittelytoimenpiteissä kahdella tavalla kohti koiraystävällisempää treeniä. Esimerkkitoimenpiteenä videolla on kynsien leikkaamisen ensivaiheet.

Miksi omaehtoisuus on tärkeää?

Omaehtoisuus lisää koiran hyvinvointia. Kun koira saa itse päättää, sen itseluottamus kasvaa ja stressi vähenee. Käsittelytoimet saattavat olla koiran mielestä epämukavia, ja vaikka kyseessä olisi vain lievä vastustelu tai välttely, se silti voi aiheuttaa stressitason nousun, mikä vaatii toistuessaan veronsa. Mikäli toimenpiteitä tehdään toistuvasti puoliväkisin, eikä niiden tekeminen helpotu ajan mittaan, silloin niistä ei muodostu ns. normaaleja rutiineja, vaan stressinaiheuttajia. Mitä enemmän koiran odotetaan olevan skarppina, joko kilparadalla tai työtehtävissä tai lasten kaitsijana, sitä enemmän täytyy kiinnittää huomiota tarpeettoman ja häiritsevän stressin poistamiseen. Sama pätee koiriin, joilla sosiaalistuminen on käynnissä. Niiden kanssa keskitytään hakemaan positiivisia kokemuksia, jolloin varsinkin ihmisen tuottamat lievästikin epämiellyttävät kokemukset ovat itsestäänselvästi pannassa. Vaikka korostan tässä tiettyjä koiraryhmiä, mielestäni ei ole perusteltua tehdä käsittelytoimia väkisin millekään koiralle, vaan tavoitteena olisi aina oltava se, että koira nauttii ihmisen käsittelystä. Siihen ei välttämättä päästä yhdellä eikä kahdellakymmenellä kerralla, mutta se on tavoite, jonka pitäisi olla kirkkaana mielessä aina kun tekee mitä tahansa.

Vaikutat asenteeseen joka päivä, halusit tai et

Koska sekä koira että ihminen ovat eläviä olentoja tunteineen ja ajatuksineen, et voi suhtautua koiraan kuin huonekaluun. Jokainen vuorovaikutustilanne koirasi kanssa muokkaa sen asennetta sinua (ja muita ihmisiä) kohtaan. Joku ulkoistaa ikävät toimenpiteet toisen ihmisen tehtäväksi, mikä on aivan ymmärrettävä ratkaisu. Silloin voit itse säilyttää hyvän tyypin aseman. Riskinä on se, että koira yleistää ikävien tilanteiden asennetta myös muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Mitä huonompi itseluottamus koiralla on, sitä herkemmin se reagoi ikäviin toimenpiteisiin. Koiran asenne muuttuu tai vahvistuu joka päivä, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa. Asenne tiettyjä toimenpiteitä kohtaan on päivän tilanne, joka on koulutuksella helposti muutettavissa. Koiran kannalta pahinta on se, ettei se pysty ennakoimaan, milloin sille tuttu ja kiltti ihminen muuttuukin ikäväksi ja tekee jotain väkisin. Koira ei käsitä, miksi samat kädet ovat joskus liikkeellä hyvät mielessä ja joskus pahoissa aikeissa. Voit pienillä toimenpiteillä lisätä koiran itseluottamusta ja luottamusta ihmisiin, kun tiedostat oman toimintasi. Johdonmukaisuus tarkoittaa sitä, että käsittelet koiraa tietoisesti ja tavoitteellisesti.

Tavoitteena aktiivinen koira

Käsittelytoimepiteiden harjoitteluun voidaan esittää useampaa lähestymistapaa. Voidaan ajatella, että koira tottuu niihin ajan mittaan, kun vaan päättäväisesti tehdään. Mikäli kokeilet tätä menetelmää, pidä kirjaa siitä, missä ajassa tilanne helpottuu. Nimittäin jos se ei ajan mittaan helpotu, menetelmä ei toimi. Jos vastustelu tai pelko ei vähene, homma ei etene. Toinen tyypillinen tapa on vastaehdollistaminen yhdistettynä siedättämiseen. Koiralle tarjotaan hyviä kokemuksia käsittelystä niin, että edetään varovaisesti asteittain helposta vaikeaan ja palkitaan koiraa samaan aikaan. Näin ajan mittaan koiran mielikuva käsittelystä muuttuu mukavaan suuntaan. Vastaehdollistamisessa käytännön ongelmaksi muodostuu usein se, että raja sopivan ja liian vaikean välillä on hankala löytää ja koska koiraa usein käsittelytoimepiteiden kohdalla palkitaan siitä, että se ei tee mitään, on hankala huomata koiran motivaation muutoksia. On hankala etukäteen sanoa, tuleeko toimenpide tai harjoitus onnistumaan vai ei. Vastaehdollistaminen on loistava menetelmä, kun siihen lisää omaehtoisuuden elementin. Tämä toimii varsinkin erittäin arkojen tai pelokkaiden koirien kanssa, joilla ei löydy helpolla koulutuksen aloituskohtaa, eli niihin ei voi kunnolla edes koskea.

Lue lisää..

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Haukku rasittaa korvia, mutta ei tee haavaa

On koiria, joille haukkuminen on ensimmäinen vaihtoehto moneen ongelmaan ja tilanteeseen. Joillekin koirille on mahdotonta osallistua harjoituksiin toisten koirien kanssa, kun koko treeni kuluu haukkuessa. Haukkumiselle on monia syitä, mutta niin rasittavaa kuin se onkin, kannattaa muistaa että kyseessä on normaali, lajityypillinen käyttäytyminen. On täysin normaalia, että koira haukkuu – se on jopa normaalimpaa kuin se, että kissa naukuu.

Miksi haukkumiselle on sitten yleensä kuitenkin nollatoleranssi julkisilla paikoilla ja miksi tämä nollatoleranssi ei välttämättä ole paras ratkaisu?

Ehkä ajatellaan, että haukkuminen on merkki kurittomuudesta. Joskus on ehkä saatettu ajatella, että haukku on portti aggressiivisuuteen. Kuitenkin jos pikaisesti katsastaa aggression portaita, siellä ei ole haukkua erillisenä portaana. Toki haukkuva koira voi purra, mutta yhtä hyvin se voi olla purematta. Ehkäpä suurin syy siihen, että haukkua ei suvaita, on se että se koetaan häiritseväksi ja se antaa vaikutelman siitä, että koira ei ole hallinnassa. Lisäksi on olemassa pelko siitä, että mitä enemmän koira haukkuu, sitä enemmän se tulee haukkumaan tulevaisuudessakin. Toki näin voi olla, mutta monille koirille haukku on jonkin verran haastavampaa kuin hiljaa oleminen, joten se ei kaikille ole itseään vahvistava käytös. No, ei siitä sen enempää, jokainen haukkuvan koiran taluttaja ja omistaja tunnistaa kanssatreenareiden ja ohikulkijoiden katseet.

Mihin se sitten voi johtaa, että haukkumista ei sallita treeneissä? Ottamatta nyt kantaa haukkumisen syihin, voi olla, että koira haukkumisellaan käynnistää ohjaajan. Haukkumalla ohjaaja alkaa tarjota erilaisia käytöksiä käsitargetista lentäviin makupaloihin. Tyypillisintä on kuitenkin se, että haukkuvaa koiraa viedään muista koirista kauemmas, turvallisen etäisyyden päähän. Turvavälin päässä koiraa palkitaan esimerkiksi katsekontaktista ja sitten tullaan lähemmäs muita ja jatketaan palkkaamista. Monesti pakka kuitenkin repeää, kun tullaan riittävän lähelle, eikä palkkiona käytetyt herkut tai leikki riitä vaan pelimerkit loppuvat kesken. Silloin kuvaan on astunut huomattavasti tehokkaampi ja tavoittelemisen arvoinen palkkio, joka jää monelta huomaamatta. Se, että haukkuminen johdonmukaisesti katkaistaan järjestämällä koiralle muuta puuhaa, tarjoaa apupyörän koiralle. Jos haukku maalataan piiloon namittamalla, silloin koira ei ole välttämättä a) täysin motivoinut tai b) omaehtoisesti mukana treenissä.

Väitän, että koirat haukkuvat treeneissä ja lenkeillä jopa enemmän muista syistä kuin puutteellisesta pentuaikaisesta sosiaalistumisesta, arkuudesta tai pelosta. Olen aiemmin ollut eri mieltä, mutta mitä enemmän olen asiaa ajatellut ja toistuvasti todennut, että vastaehdollistaminen ei vain toimi osalle koirista, olen tullut siihen lopputulokseen että syy löytyy osassa tapauksista muualta. Vastaehdollistaminen on hyvä työkalu pelkojen työstämiseen, mutta jos pelkoa ei ole, se ei yleensä toimi. Muusta syystä kuin pelosta haukkuvan koiran vastaehdollistaminen voi olla yhtä tehokasta kuin antibioottikuuri migreeniin. Jotta voisimme päätellä, mistä syystä koira haukkuu, sen on annettava haukkua. Jos haukku piilotetaan, emme voi tietää kenelle se kohdistuu, mikä sitä ylläpitää, mitä koira sillä tavoittelee tai miten se muuttuu. Paljon arvokasta tietoa jää saamatta. Havainnoinnin avulla voidaan selvittää syy haukkumiselle, ja kun syy tunnetaan, voidaan asiaan puuttua.

No mitä sitten voi tehdä, jos koira haukkuu treeneissä muita häiriten?

1. Turpa kiinni tai se turpoo kiinni. Koira vaiennetaan hinnalla millä hyvänsä. Tyypillisiä tapoja hiljentää koira on suihkuttaa vettä sen naamalle tai viedä pois tilanteesta. Tätä tapaa en suosittele, koska a) ei ole järkeä rangaista koiraa siitä, että se toteuttaa lajityypillistä viestintäkäyttäytymistä, b) veden suihkuttaminen voi olla kuumalla ilmalla palkkio, mutta monia koiria se pelottaa, eikä omistajan yhdistäminen pelkoa aiheuttavaan asiaan edesauta koiran motivaatiota harrastaa yhdessä ja c) rankaisu voi edelleen nostaa koiran kierroksia ja kuumentaa sitä, jolloin saa varautua jatkossa yhä peittävämpään maalikerrokseen.

2. Ohjataan huomio muualle ja annetaan korvaavaa tekemistä. Esimerkiksi heitellään herkkuja, teetetään helppoja temppuja ja pidetään yllä toimintaa, jotta koira ei ehdi haukkua. Tämä voi joskus toimia, jos haukkuminen ei ole ehtinyt muodostua opituksi tavaksi. Tässä kohtaa saattaa olla riskinä se, että haukku käynnistää omistajan kun mieluummin kannattaisi käynnistyä katsekontaktista tai muusta järkevästä ja toivotusta toiminnasta. Koira voi tietenkin oppia haukkumaan enemmän jos siitä seuraa sille mielekäs lopputulos. Treenien kannalta on hankalaa se, jos koiran pitäisi harjoiteltavien asioiden ohella tehdä kaikki väliajatkin jotain täytetemppuja. Jokainen ymmärtää, ettei tätä jaksa kauaa sen enempää koira kuin omistajakaan.

3. Siedättäminen ja vastaedollistaminen. Kierrellään ja kaarrellaan kaukana muista, hihna löysällä ja palkitaan koiraa, kun se ei vielä hauku. Pysytään huolestumiskynnyksen turvallisella puolella. Tämä menetelmä on aivan lyömätön yhdistelmä sellaisille koirille, joiden haukkumista motivoi pelko. Sen sijaan muista syistä haukkuville koirille tästä ei ole apua, ja niillä haukkuminen alkaa kun tullaan riittävän lähelle. Menetelmää voi kokeilla pari viikkoa, mutta jos sinä aikana ei edistystä tapahdu, kannattaa muuttaa lähestymistapaa.

4. Häiriötreeni. Opetetaan koiralle kotona ja helpoissa paikoissa joitakin käytöksiä niin vahvoiksi, että ne onnistuvat myös treeneissä. Pidetään muita koiria häiriöinä, joihin oma koira ei reagoi, vaan suorittaa annettuja tehtäviä. Tämä toimii usein hyvin, kunnes on tauon paikka. Silloin voi paketti levitä. Joka tapauksessa häiriötreeni on kaikille koirille hyvä asia, sillä ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ratkaista haukkumisongelmaa.

5. Palkkion uudelleenarviointi ja asetelman kääntäminen. Pohditaan, mikä haukkumisen takana on ja annetaan koiralle a) hallinnan tunne ja b) se palkkio, jota se eniten arvostaa…

Jatka lukemista ja katso video aiheesta liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi hevonen kieltää esteelle?

Esteratsastus on ratsastuksen muoto, jossa perustaidoista ja avuista eteenpäin liikkuminen korostuu. Hevonen koulutetaan liikkumaan avuista eteen ja esteiden yli, riippumatta siitä millaisia tai kuinka pelottavia esteet ovat.

Kun hevonen kieltäytyy hyppäämästä, kannattaa aluksi sulkea pois mahdolliset kiputilat tai epäsopivat varusteet. Hevonen muistaa varsinkin epämiellyttävät tilanteet todella pitkään, siksi olisi hyvä, ettei se saa huonoja kokemuksia hyppäämisestä. Kieltäminen voi johtua siitä, että hevonen tietää hypystä seuraavan kivuliaan alastulon – on ymmärrettävää ettei hevonen halua tässä tilanteessa hyppiä.

Toinen asia, joka kannattaa tarkistaa kun ongelmana on kieltäminen, on perustaidot. Osaako hevonen avut? Osaako se mennä vihjeestä eteenpäin? Kokeeko se eteen liikkumisen riittävän palkitsevaksi? Esteiden ylittäminen on lopulta melko yksinkertaista.

Hevonen voi saada myös huonoja kokemuksia hyppäämisestä. Se voi mennä esteen sekaan tai satuttaa jalkansa esteellä. Se voi pelästyä tai ratsastaja voi nykäistä sitä suusta. Varovaisena eläimenä hevonen ei halua joutua ikävään tilanteeseen uudelleen.

Kun kipu on suljettu pois ongelman syistä, kannattaa lähteä madaltamaan tai helpottamaan estettä. Kannattaa etsiä sellainen korkeus ja estetyyppi,  jonka hevonen ylittää mielellään. On syytä pysyä tässä korkeudessa jonkin aikaa, jotta saa onnistumisia pohjalle. Kannattaa myös ottaa käyttöön palkitseminen, jotta hyppääminen tulisi taas mahdollisimman mukavaksi hevosenkin kannalta. Hypyn jälkeen kannattaa tehdä jotain, joka on hevoselle kivaa, näin se yhdistää hyppäämisen ja mukavan tunteen.

Esteen edessä kieltävän hevosen rökittäminen ei tuota toivottua lopputulosta – se saattaa säikäyttää hevosen kerran tai pari, mutta ei lainkaan helpota varsinaista ongelmaa.

Hevosella on usein asenne tiettyjä asioita kohtaan. Lajityypillistä on se, että hevonen suhtautuu varauksellisesti uusia juttuja kohtaan – se on auttanut selviytymään hengissä. Jos haluaa tehdä vaikeista asioista helppoja, kaikki lähtee asenteesta ja sen muuttamisesta.

Asenne vaikuttaa hevosen turvallisuuteen. Mitä huonompi asenne hevosella on vaikkapa lastaamista kohtaan, sitä vaarallisempi sitä on lastata. Ei-toivottu asenne näkyy vastusteluna, epäluulona ja stressireaktioina, mitkä kaikki vaikeuttavat käsittelijän työtä. Asenne ei ole pysyvä tila, vaan sitä voi muuttaa ja se voi muuttua.

Tapsulla ei ole sen enempää huonoja kuin hyviäkään kokemuksia pressusta. Se on kävellyt pressun päältä aiemmin. Se ei tykännyt huonoa siitä, että heitin pressun sen selkään samalla tavalla kuin satulahuovan – sen selkään on heitelty huopia, loimia, valjaita ja satuloita aiemminkin; tehtävässä oli siis jotain tuttua. Vahvistin haluttua käytöstä, eli paikoillaan pysymistä samalla kun erottelin palkkioilla, että karkkia tulee vain silloin kun pressu lähestyy ja lopulta vain silloin kun pressu on selässä.

Näitä ja muita juttuja käsitellään koulutustyöpajoissa, joissa aiheina mm. lastaaminen ja pelottaviin asioihin siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Kysy lisää sähköpostilla: jaanapohjola@gmail.com

 

 

 

Hevosihmisen must haves – seinätarrat, maalia ja iso tulostin.

Uudet tilanteet, uudet paikat, uudet koulutettavat asiat, uudet ihmiset. Kaikki nämä altistavat eläimiä stressille, joka ei ole eläimelle tai meille hyödyllistä. Esimerkiksi varsan elämä mullistuu täysin vieroituksen aikana, se onkin yksi hevosen elämän vaikeimmista tilanteista. Samassa rytäkässä voi muuttua ruokavalio, paikka, seura ja ihmiset eli koko elämä.

Koulutus- ja käsittelytilanteet ovat nuorten ja kokemattomien hevosten (toki vanhojen ja kokeneidenkin) kanssa vaarallisia. Klinikkatilanteet ovat aina vaarallisia sairaiden, huumattujen ja pelokkaiden hevosten kanssa. Mitä voisimme tehdä, jotta vaikeat tilanteet tulisivat hiukan helpommiksi ja kenties myös hiukan turvallisemmiksi? Pelkoreaktio ei ole toivottu ilmiö hevosten käsittelyssä. Hevoset pelkäävät monia asioita arkiympäristössään; näistä asioista harva on todellinen uhka eläimelle. Pelkoreaktioiden vähentäminen helpottaa sekä hevosen että sen käsittelijän elämää ja parantaa turvallisuutta.

Rauhallinen lajitoveri rauhoittaa. Hevonen ei pelkää tai jännitä yhtä paljon uutta tilannetta, jos sillä on seurana jo aiemmin tilanteeseen/ärsykkeeseen tottunut, rauhallinen hevonen. Varsojen sykkeen ja käytöksen perusteella voitiin todeta, että rauhallisella lajitoverilla on rauhoittava vaikutus (Christensen et al. 2008). Samaa ideaa voidaan käyttää niin, että tuttu henkilö seisoo pelottavan ärsykkeen vieressä – tämä voi nopeuttaa hevosta lähestymään pelottavaa ärsykettä (Christensen, 2012).

Pitääkö tämän rauhallisen lajitoverin tai ihmistoverin sitten olla aito?

Peileistä on todettu olevan hyötyä eristämisestä johtuvaan stressiin ja pakko-oireiseen käyttäytymiseen. Mikä kiinnostavinta, kutominen väheni merkittävästi, kun tallin seinään laitettiin kuva toisesta hevosesta (Mills & Riezebos, 2005). Kun näyttää vielä lisäksi siltä, että hevonen kykenee erottamaan ihmiset kuvista ja siirtämään tiedon koskemaan oikeita ihmisiä (Stone, 2010), voisi kuvia käyttää paljonkin hevosten koulutuksessa apuna.

Mihin rauhallisten hevosten kuvia sitten kannattaisi maalailla? Miksei tallin käytäville, maneesin seiniin ehdottomasti ja klinikan seiniin ainakin. Hammaslääkärin lampussa oli piirroshahmo. Maneesi ja klinikka ovat paikkoja, joissa hevosen on oltava ainakin joskus muista erossa. Pelkästään erossa olemisen stressi vaikuttaa hevoseen. Kun tähän lisätään ihmisen aiheuttama hyvä tai paha stressi, voi hevonen muuttua vaaralliseksi ja sen pelkoreaktiot saattavat voimistua. Paikoissa, joissa ollaan lajitovereista erossa, mutta joissa toivotaan parasta keskittymistä, kannattaa hevosen olo tehdä mahdollisimman turvalliseksi omankin turvallisuuden kannalta. Seiniin maalatut laiduntavat hevoset saattavat toimia parhaimmillaan turvallisuudentunteen luojina ja vähentää stressiä. Ainakin kannattaa kokeilla!

Muita kokeilemisenarvoisia kuvillakoulutusasioita ovat eläinlääkäriin ja kengittäjään vastaehdollistaminen ja miksei tulevaan ostajaan. Jos tallityöntekijä vaihtuu, voisiko hevosten kokemaa stressiä lievittää sillä, että liimaisi jokaisen ruokakupin viereen uuden työntekijän kuvan paria viikkoa ennen töiden aloittamista? Ajatelkaa miten paljon voisimme kouluttaa olematta itse paikalla. Tai sitähän tapahtuu muutenkin koko ajan, meistä on kiinni se, mitä hevonen ympäristössään näkee.

  • Christensen et al. 2008.
  • Christensen, 2012
  • McGreevy et al. 2014
  • Mills & Riezebos, 2005
Asennetta kynsienleikkuuseen

Kynsien leikkaaminen on monen koiran mielestä inhottavaa. Koira on mahdollista aikuisenakin opettaa siihen, että leikkaaminen on mukavaa. Kynsiä ei kannata leikata väkisin tai pakottamalla, koska koira oppii ajan mittaan todella taitavaksi vastaan rimpuilijaksi. Kynsien leikkaamista voi verrata ihmisten hammaslääkärissä käyntiin – mitä mukavampaa se on, sitä mieluummin sinne menee jatkossakin. Huonon kokemuksen jälkeen on ymmärrettävää, ettei hammaslääkäriin tee mieli mennä.

Kestävin tapa opettaa kynsien leikkaaminen on tarjota koiralle toistuvia positiivisia kokemuksia. Mitä enemmän pakottamista tilanteeseen liittyy, sitä enemmän koira toimenpidettä vastustaa. Kynsien leikkaamisesta ei kannata tehdä itselleen arvovaltakysymystä. Kun koira on rento ja luottavainen, kynnet on huomattavasti helpompi leikata.

Vastaehdollistaminen leikkureihin

Jos koiralla on negatiivinen asenne leikkaamiseen, kannattaa uudelleenkouluttaminen aloittaa vastaehdollistamisella. Koiran asenne on helppoa testata – katsotaan mitä koira tekee kun leikkurit kaivaa esiin. Jos koira poistuu paikalta ja menee piiloon, voi päätellä, että asenne leikkureita kohtaan on negatiivinen. Kynsileikkurit voi laittaa ruokakupin viereen, jotta koira oppii yhdistämään leikkurit positiivisiin asioihin kuten syömiseen. Lisäksi leikkureita voi pitää kädessä ja antaa koiralle herkkuja. Koiran asenne on muuttunut, kun se leikkurit nähdessään on iloisen näköinen eikä yritä paeta paikalta. Koira oppii, että leikkuri on mukava asia.

Tassuihin koskeminen

Joskus koira ei anna koskea tassuihin. Tähän koiraa voi kouluttaa niin ikään herkkujen avulla. Koskettelun sietäminen voidaan testata siten, että yritetään koskettaa koiraa joka puolelle ilman herkkuja ja leikkureita. Jos koira jossain kohtaa kiihtyy, jäykistyy tai vastustelee, voidaan havaita missä ongelma on. Vastaehdollistamalla koiraa kannattaa koskea joka puolelle ja samalla antaa herkkuja. Kun koskeminen lopetetaan, myös herkkujen antaminen lopetetaan. Vähitellen edetään tassuja kohti ja tehdään useita toistoja, joissa joka kerta koskettamisesta seuraa herkku. Jos harjoitus on liian vaikea, koira lopettaa yleensä syömisen ja yrittää paeta. Tällöin on helpotettava tehtävää, eli pysyä pääosin sillä alueella, joka ei aiheuta kiihtymistä. Vähitellen voidaan edetä tassuja kohti. Kun koira oppii, että lopulta vain tassuihin koskeminen tuottaa makupalan, sen asenne muuttuu. Kun tassuihin koskeminen ei aiheuta poisnykimistä tai kiihtymistä, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Koiran tulisi pysyä rentona ja tyytyväisenä kun sitä kosketaan mihin tahansa paikkaan – tästä harjoittelusta on hyötyä myös eläinlääkärissä käyntejä ajatellen.

Leikkausasento

Ennen varsinaista leikkaamisharjoittelua on hyvä etsiä sellainen asento sekä koiralle että itselle, jossa on helppo pysyä ja leikata kynnet. Kun sopiva asento on löytynyt, harjoitellaan siinä pysymistä palkkioiden avulla. Koiran tulisi olla leikkausasennossa rentona, jotta leikkaamisesta ei tulisi painimista. Kun koira pysyy asennossa helposti, voidaan siirtyä koulutuksessa eteenpäin ja yhdistää tähän mennessä opitut asiat.

Leikkurit ja tassuihin koskeminen leikkausasennossa

Kun edellä selitetyt palikat ovat kohdallaan, voidaan harjoitella varsinaista leikkaamista. Alussa kynsiä ei kannata oikeasti leikata, vaan olla leikkaavinaan. Leikkureiden käyttö hermostuneena ei ole helppoa – siksi kannattaa kuivaharjoitella mahdollisimman paljon. Toistojen määrä on tässäkin koulutusvaiheessa oleellinen, kannattaa muistaa, että vain onnistuneiden toistojen riittävä määrä takaa koulutuksen etenemisen. Jos koira vastustelee, on syytä palata koulutuksessa edeltäviin vaiheisiin. Leikkureita siirretään asteittain kohti tassuja ja kynsiä ja samalla koiraa palkitaan. Alkuvaiheessa ei edes kannata yrittää leikata kaikkia kynsiä kerralla, jotta tilanne ei kestä liian kauan. Hyvä harjoitussessio on lyhyt ja tehokas. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan, kannattaa hyvä harjoitus päättää yhden kynnen leikkaamiseen.

Leikkaaminen

Mitä huolellisemmin alkuvaiheen koulutuksen tekee, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua. Kun leikkaamisesta tehdään koiran kannalta palkitsevaa, varsinainen palkkio eli herkku voidaan antaa vasta leikkaamisen jälkeen. Vaihtoehtoisesti kynsien leikkaaminen voidaan tehdä ennen koiran ruoka-aikaa, jolloin palkkiona leikkaamisesta se saa ruuan.

Kynsistä ei tarvitse leikata paljon kerrallaan. Mieluummin kannattaa leikata maltilla ja usein kuin ahnehtia ja leikata pahimmassa tapauksessa vahingossa liikaa kerralla. Liikaa leikkaaminen ei ole vaarallista, mutta voi aiheuttaa sekä koirassa että leikkaajassa pelästymisen, mikä vaikeuttaa operaatiota seuraavilla kerroilla. Jos kynnestä tulee verta, kannattaa sitä kylmätä. Perunajauhoilla saa verenvuodon tyrehdytettyä.

Koira on varsin pitkäikäinen lemmikki. Kynsien leikkaaminen on osa perushuoltoa, joka kannattaa harjoitella sujuvaksi jo pennusta alkaen. Aikuisenkin koiran kanssa suunnitelmallinen ja huolellinen harjoittelu tuottaa tuloksia. Kannattaa varmistaa, että leikkurit ovat hyvät – hinta ei aina takaa laatua. Jos leikkurit ovat löysät, saattaa kynsi jäädä niiden väliin ja vääntyä, mikä tuntuu koirasta inhottavalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.