Jälkien seuraaminen on koirille luontaista toimintaa. Se voi olla myös totista harrastusta, kilpailulaji tai vain hauskaa ajanvietettä sekä erityisen hyvä keino virikkeellistää koiraa. Seuraavassa yksi tapa virikejäljen tekoon, muitakin tapoja varmasti löytyy. Virikejäljen tarkoitus on olla helppoa ja antoisaa molemmille osapuolille. Paineita ei kannata ottaa, pääasia on, että harrastamiseen on matala kynnys.

Helpoiten virikejälki syntyy maastoon, jossa ei ole paljon kävelty. Ensimmäisen jäljen kanssa kannattaa kokeilla onko syytä hajustaa jälki vai riittääkö että sen kävelee itse. Talvellakin voi harjoitella, lumessa jälki on helppo itse huomata.

  • tallaa jälki mielellään myötätuuleen, merkkaa alkukohta
  • voit hajustaa jäljen esim. lihapullalla sukkahousuissa, jota vedät perässäsi
  • tee ensimmäisestä jäljestä suhteellisen lyhyt, noin sata metriä, voit jättää loppukohtaan herkkuja tai vaikka perheenjäsenen
  • anna jäljen vanhentua ainakin puoli tuntia
  • ota koira, mielellään valjaissa ja kulje kohti jäljen lähtöpaikkaa niin että tulet jäljelle kohtisuoraan
  • yleensä koira nostaa jäljen itse, tällöin ei tarvitse muuta kuin seurata perässä
  • palkitse koira jäljen lopussa

Muutaman jäljen jälkeen huomaat, että koira yhdistää tietyt valjaat jäljestämiseen ja alkaa ennakoida ja innostua. Jatkossa jäljen nostamisen yhteydessä voit käyttää vihjesanaa, joka tarkoittaa että jälki on tulossa.  Yleisin ongelma virikejäljestyksessä on liian innokas koira, joka kirmaa alusta loppuun sekunneissa. Tällaisille koirille jälkeä kannattaa vaikeuttaa, joko antaa sen vanhentua kauan tai tekee sen vaikeaan maastoon, kuten kuivaan jäkälämetsään.

Virikkeellistäminen ja aktivointi. Niin hyödyllisiä kuin ne ovatkin, ne eivät kuulosta yhtä tärkeiltä kuin vaikkapa rokotus, terveellinen ruokinta tai elinympäristön puhtaus. Jotenkin termit kuulostavat kuitenkin harrastelijamaisilta.
Elinympäristön rikastamisella ja virikkeellistämisellä on todettu selkeitä fysiologisia vaikutuksia eläimiin. Vaikutusten taustalla on aina omaehtoisen motorisen käyttäytymisen tai toiminnan lisääntyminen. Tämä on hyvä muistaa, kun pohtii mitä virikkeellistäminen oikeastaan on. Se ei ole koiran juoksuttamista juoksumatolla, hevosen kävelytystä kävelykoneessa eikä muuta vastaavaa. Sen sijaan jyrsijöiden juoksupyörät ovat virikkeellistämistä. Miksi näin?

Mitä vaikutuksia onnistuneella virikkeellistämisellä sitten on eläimille?

  • Parempi muisti ja oppimiskyky
    • virikkeellistäminen parantaa muistin toimintaa erilaisissa oppimistehtävissä
  • Anatomiset muutokset
    • sekä virikkeet että motorinen harjoittelu lisäävät uusien neuronien määrää
    • virikkeellistetyillä jyrsijöillä on havaittu suurempia ja painavampia aivoja
    • hermosolut haarautuvat enemmän, synapseja muodostuu enemmän
  • Elektrofysiologiset muutokset
    • muutokset hippokampuksessa, tehostunut muisti
  • Kasvutekijät
    • solujen muodostus paranee
  • Välittäjäaineet
    • välittäjäaineiden toiminta (serotoniini, noradrenaliini, asetyylikoliini)
    • vaikutukset mielialaan
Elinympäristön rikastaminen kannattaa. Onhan se nyt selvää, että kopissa tai häkissä seivominen ja makaaminen ei voi olla kovin “kehittävää”…
Henriette van Praag, Gerd Kempermann and Fred H. Gage, 2000, Neural consequences of environmental enrichment, Neuroscience, Nature reviews.

 

 

 

Hevosten stereotyyppistä käyttäytymistä leimaavat yleensä pienet, toistuvat liikkeet sekä toiminnan päämäärättömyys. Stereotypiat syntyvät silloin, kun hevosella ei ole mahdollisuutta käyttäytyä luontaisesti tai silloin kun hevonen on erittäin stressaantunut ja se ei voi vaikuttaa asioihin omassa elämässään. Suomenkielinen termi ‘huonot tallitavat’ on harhaanjohtava, sillä stereotypioista kärsivät hevoset eivät ole huonotapaisia vaan niiden hyvinvointi on vakavasti heikentynyt; lähes poikkeuksetta ihmisen toimesta. 

Stereotypiat jaetaan hevosilla kahteen päätyyppiin: oraalisiin sekä liikuntaelimiin liittyviin. Tyypillisimpiä ovat mm. kutominen, kehän kiertäminen; puunpurenta ja ilman nieleminen sekä pään ravistelu ja nyökkäily. Ranskalaistutkimuksessa selvitettiin, miten stereotyyppinen käyttäytyminen vaikuttaa hevosen oppimiskykyyn. 77 hevosta osallistui tutkimukseen, jossa ne koulutettiin avaamaan puinen laatikko saadakseen ruokapalkkion. Tulokset osoittivat, että ne hevoset, joilla esiintyi stereotyyppistä käytöstä, tarvitsivat enemmän aikaa yksinkertaisen tehtävän oppimiseen kuin ne hevoset, joilla stereotypioita ei ollut.

Stereotyyppinen käyttäytyminen on eläimen selviytymismenetelmä kestämättömissä olosuhteissa. Hevosen oloa ei paranneta käyttämällä esimerkiksi imppaamisen estävää pantaa; pantojen on päinvastoin todettu lisäävän stressiä. Ensisijaisesti käyttäytymiseen johtava syy tulee poistaa ja syy löytyy hyvin usein olosuhteista. Mitä itse tekisit jos olisit suljettuna koppiin päiviksi, viikoiksi tai jopa vuosiksi?

Sterotypioiden hoidossa hevoselle tulee tarjota virikkeitä. Tehokkaita hoitokeinoja ovat oikea ruokavalio (paljon heinää, vähän väkirehua), enemmän liikuntaa, enemmän sosiaalista kanssakäymistä muiden hevosten kanssa sekä enemmän tekemistä vapaa-ajalla. Näiden tarpeiden tyydyttämisestä on jo lain mukaan huolehdittava päivittäin – hevosella tulee olla mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Lähteet:

Martine Hausberger, Emmanuel Gautier, Christine Muller, Patrick Jego; (2007), ‘ Lower learning abilities in stereotypic horses’, Applied Animal Behaviour Science 107: 299–306.

http://vip.vetsci.usyd.edu.au/contentUpload/content_3092/garrett.pdf

http://vip.vetsci.usyd.edu.au/contentUpload/content_2711/Stalder.pdf