Eroahdistus kuluttaa mieltä ja rahaa

On täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme. Meillä on valmis käsikirjoitus siitä, miten pennun tai aikuisen koiran hankinta ja kotiutuminen tulee menemään, siksi kodin tuhoaminen, ulvominen tai muu stressaaminen yllättävät jos niitä esiintyy. Koiran eroahdistus tai yksinolo-ongelma on erittäin yleinen syy etsiä tietoa.

Onneksi apu on lähellä, ja ensimmäisenä suunta käykin netin keskustelupalstalle ja siitä sitten tarvikeostoksille. Mitäpä emme tekisi rakkaan lemmikkimme eteen – moni käyttää rahaa, vaivaa ja aikaa todella paljon ratkaistaakseen ongelman.

Rahaa saa kulumaan mm. seuraaviin:

  • koiraportti tai häkki tilan rajaamista varten
  • serene-um, adaptil, zylkene, calmex, kauranversouute, valeriaana.. lista jatkuu koiran rauhoittamiseen
  • sitruunapanta, ultraäänipanta, mikä tahansa “koulutuspanta” haukkumiseen tai ulvomiseen
  • kodinhoitohuoneen uudelleensisustus, ovien ja ikkunanpielien korjaaminen
  • kamerasysteemit koiran valvontaan, digital dogsitter ynnä muuta ynnä muuta
  • lääkkeet

Suurinta osaa edellä mainituista et tarvitse yksinoloharjoittelussa. Todella moni kanssakärsijä on jo ostanut koko listan läpi saamatta helpotusta ongelmaan, sinun ei tarvitse haaskata rahojasi näihin kaikkiin.

Mikäli sinun koirallasi on orastava tai vakava yksinolo-ongelma, eli se haukkuu, tuhoaa paikkoja, stressaantuu kun teet lähtöä tai pyrkii asunnosta pihalle yksin ollessaan, pysähdy hetkeksi. Sen jälkeen käytä maalaisjärkeä ja investoi 22 euroa tähän luentoon. Mikään väline, haju tai sisustaminen ei opeta koiraa nauttimaan olostaan ilman sinua. Mikään edellisen listan asioista ei riitä siihen, että koira alkaisi yhtäkkiä pitää yksin olemisesta ja jäisi mielellään yksin. Koiralle täytyy erikseen opettaa, että yksin oleminen a) ei ole maailmanloppu ja b) voi olla jopa miellyttävää. Kaikkien koirien, rodusta ja historiasta riippumatta, on mahdollista oppia pitämään yksinolosta.

 

 

Koiramyyttejä: eroahdistus

Eroahdistus ei oikeastaan ole ns. häiriökäyttäytymistä, vaikka niin usein sanotaan. Se on täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme.

Mikäli verrataan kahta koiran perustaitoa, sisäsiisteyttä ja yksin olemisen taitoa, usein huomataan, että ihmisten huomio ja koulutusinto keskittyy ensin mainittuun, vaikka sen pentu oppii monesti melkein itsestäänkin. Pennun kanssa monille sisäsiisteys on paljon konkreettisempi ongelma kuin yksinolo. Pentua ei haluta jättää yksin, eikä orastavaa ongelmaa oikeastaan havaitakaan kun ei olla paikalla katsomassa. Yksinolo-ongelma tai eroahdistus tuleekin usein omistajalle yllätyksenä.

Ongelman tunnistaminen voi olla niin ikään hankalaa. Palasiksi revitty sohva on usein merkki eroahdistuksesta, mutta taustalla voi olla myös jokin muu syy. Tyypillisesti yksinolo-ongelmainen koira haukkuu, tuhoaa paikkoja ja tavaroita tai pyrkii ovesta tai ikkunasta pihalle. Onneksi ystävälliset naapurit ilmoittavat yleensä haukkumisesta jo neljän kuukauden jälkeen ;).

Kun ongelma on havaittu, päästään usein neuvojen äärelle. Niitä on sekä hyviä että huonoja. Tässä muutamia ei-niin-hyviä neuvoja, joita eroahdistukseen edelleenkin annetaan.

Sitruunapanta

Sitruunapanta voi estää haukkumista – yleensä tosin ei estä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta haukkua tai muuta tunnetilaa, joka haukkumisen aiheuttaa. Eli koira ei varmaankaan ajattele, että kappas nyt haukkuminen onkin epämukavaa, käynpä rauhallisesti makaamaan omalle paikalleni. Sirtuunapannat (ja kaikki muutkin korjauspannat) lisäävät koiran stressiä ja niiden käyttö voi heijastaa vaikutuksia moneen muuhun tilanteeseen: tavallisen pannan pukeminen tai koiran kiinnisaaminen saattaa vaikeutua.

Rajattu tila

Olen nähnyt “koirankestäviksi” sisustettuja kodinhoitohuoneita. Laattalattiaisessa ikkunattomassa tilassa eroahdistus ei varsinaisesti parane, vaan yleensä pahenee. Mikäli koiralla on tarve käyttää hampaitaan tai pyrkiä kämpästä pihalle, kodinhoitohuoneeseen sulkeminen ei poista ongelmaa. Päin vastoin; koira alkaa yleensä inhota tätä huonetta ja lopulta myös ihmistä, joka sen sinne raahaa. Tuhottavien asioiden poistaminen koiran ympäristöstä ei saa koiraa unohtamaan, millaista on pureskelu. Ratkaisu on jotain täysin päinvastaista.

Mikäli koira on aiemmin ollut koko kämpässä vapaana ja se yhtäkkiä suljetaan yhteen huoneeseen, se hyvin harvoin auttaa koiraa rentoutumaan. Tilanne on aina arvioitava yksilökohtaisesti, mutta erittäin harvoin tilan rajaaminen poistaa ongelmaa. Äärimmäinen esimerkki tilan rajaamisesta on häkittäminen. Sen osalta voi pohtia, mitä järkeä on pitää koiraa (tai kissaa tai mitään muutakaan eläintä), jos sen oletetaan nukkuvan yöt ja viettävän päivät häkissä. Häkittäminen ei ole perusteltua eikä se opeta eläintä olemaan yksin.

Erinäisten neuvojen keskellä suosittelen ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja miettimään, mikä koiran ympäristössä on se asia, joka muuttuessan laukaisee ei-toivotun käytöksen. Jos koira pystyy olemaan koko talossa kun olet kotona, mutta lähtiessäsi se pistää paikat sileäksi, on hyvin todennäköistä, että lähtösi jotenkin liittyy koiran käyttäytymiseen. Jos minä ikävöin koiraani, tylsää oloa ei todellakaan poista se, että lukitsen itseni vessaan.

Yksinolo-ongelmien ratkonta on mahdollista melko yksinkertaisin toimenpitein. Jokaisen koiran on mahdollista oppia olemaan yksin hajottamatta paikkoja. Ei tarvitse potea syyllisyyttä työssäkäynnistä, kun voi olla varma, että koirallakin on kotona kiva päivä.

Katso vinkit yksinoloharjoitteluun täältä!

Aiheeseen liittyvä luento Evidensia Lahdessa!

 

 

 

 

 

 

Seuraava osoite vaikuttaa

Eläimet ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka ne elävät hetkessä, ne ennakoivat seuraavaa hetkeä. Jos itse ymmärtää tämän, voi helpottaa monia hankalia tilanteita hyvin pienellä vaivalla.

Otetaan esimerkiksi arkinen tilanne, jossa kaikki sujuu kuin tanssi. Menet keittiöön, koira on jo ruokapaikallaan. Ruuan jälkeen se siirtyy omaehtoisesti eteiseen, josta lenkille. Lenkin jälkeen se odottaa kiltisti, että tassut pyyhitään, jonka jälkeen se siirtyy herkkukaapille odottelemaan puruluutaan. Kertaakaan tämän tapahtumaketjun aikana ei tarvitse sanoa koiralle, mitä seuraavaksi tehdään; se tietää jo. Tätä sanotaan toimivaksi rutiiniksi. Sekä koira että omistaja tietävät koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavat tapahtumat eivät aiheuta kummassakaan osapuolessa hermostumista, vaan kahden eri eläinlajin edustajat toimivat sulassa yhteisymmärryksessä. Aika hienoa, eikö totta?

Ongelmia tähän toimivaan rutiiniin tulee siitä, että jokin ketjun lenkeistä alkaa aiheuttaa jännittyneisyyttä tai epämukavuutta. Jos vaikkapa tassujen pyykiminen alkaa inhottaa koiraa, se yrittää välttää kyseistä tilannetta sekä tilannetta ennakoivia tilanteita. Koko ketju voi pahimmillaan romuttua tassujen pyyhkimisen ikävyydestä. Koira ei välttämättä edes halua lähteä ulos, koska se haluaa niin paljon välttää tassujen pyyhkimistä.

Eläimet pitävät rutiineista, näin sanotaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että viikonloppuisin on herättävä 6.30 koiraa ulkoiluttamaan. Se tarkoittaa ennemmin sitä, että asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä. Järjestys jäsentää koiran päivää ja sillä on mahdollisuus hallita omaa elämäänsä. Eläin ei välttämättä pidä yllätyksistä. Varsinkaan arat tai helposti stressaavat koirat eivät pidä siitä, että asioita sotketaan tai tehdään eri järjestyksessä. Jatkuva sekoittaminen voi lisätä stressiä.

Rutiineilla voi myös lievittää pieniä ongelmia. Jos kynsien leikkaaminen on hieman hankalaa, jo se voi auttaa, että leikkaa kynnet ennen ruoka-aikaa. Kynsiä leikatessa koiralla on jo mielessä seuraava, miellyttävä tapahtuma (edellyttäen, että tämä on toistunut monta kertaa) ja leikkaaminen voi olla helpompaa. Samalla tavalla toistensa kimppuun lenkin jälkeen käyville koirille voi auttaa se, että niille opettaa sisään mennessä jonkin osoitteen, johon niiden odotetaan menevän. Kun niillä on sisään mennessä mielessä joku paikka, ne eivät niin herkästi pura kierroksiaan kaveriin. Sama pätee yksin olemisen harjoitteluun. Jos siitä tekee mukavan rutiinin, koira oppii odottamaan virikelelujaan ja ruokavirikkeitään heti aamulenkin jälkeen.

Mikä on sinun pettämätön rutiinisi?

 

 

Jopa joka kolmas koirasta luopuminen johtuu käytösongelmasta. Käytösongelmien taustalla on lähes aina pelko ja arkuus, mitkä voivat johtaa stressiin, mikä voi johtaa moniin muihin ongelmiin.

Yksi tavallisimmista käytösongelmista on yksinolo-ongelma, joka ilmenee haukkumisena, ulvomisena, vinkumisena, läähättämisenä, levottomuutena, oven tai ikkunoiden raapimisena, syömättömyytenä, oksenteluna, huonekalujen tai muiden tavaroiden tuhoamisena, masennuksena tai sisäsiisteysongelmina niissä tilanteissa, kun koira jätetään yksin. Yksinolo-ongelmaisille koirille on tyypillistä myös muu levottomuus ja on myös havaittu, että ääniherkkyys liittyy usein yksinolo-ongelmiin.

Yksinolo-ongelmien taustalla on pelko, levottomuus, virikkeettömyys ja liiallinen kiintymys omistajaa kohtaan. Norjalaistutkijat halusivat selvittää enemmän yksinolo-ongelmista kärsivien koirien ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistui 215 norjalaiselta käytösklinikalta yksinolo-ongelmaan apua hakenutta koiranomistajaa.

Yleisimmin yksinolo-ongelmista kärsivät sekarotuiset. Muita yleisiä rotuja olivat cockerspanieli, gordoninsetteri, snautseri, mäyris, russeli ja saksanpaimekoira. Yksinolo-ongelmista kärsivät tutkimuksen mukaan yleisemmin urokset kuin nartut. Yli 80 % yksinolo-ongelmaisista kärsi myös muista käytösongelmista – näistä yleisin oli ääniherkkyys ja aggressiivinen käytös (1. pelkoaggressiivisuus, 2. kivun aiheuttama aggressiivisuus, 3. territoriaalinen ja 4. resurssiaggressiivisuus).

Liki kaksi kolmesta koiransa leikkauttaneesta oli päätynyt leikkaamiseen käytössyistä. Kuitenkin vain joka kymmenes koiransa leikkauttaneista oli sitä mieltä, että leikkaaminen oli helpottanut käytösongelmaa.

Yksinolo-ongelmaan ei auta koiran leikkaaminen. Eikä siihen auta johtajuusharjoitukset – mitä ne nyt sitten ikinä pitävätkään sisällään. Siihen auttaa se, että kouluttaa koiran pitämään yksin olemisesta. Se tehdään niin, että koiran arvostamia resursseja annetaan sille ainoastaan silloin kun se on yksin.

Storengen et al., 2014, A descriptive study of 215 dogs diagnosed with separation anxiety.