Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevosjalostus kehittyy huimaa vauhtia. Yhä parempia ja lahjakkaampia kuhunkin lajiin sopivia hevosia on tarjolla yhä enemmän. Erilaisia testejä kehitellään, jotta kyvyt voitaisiin tunnistaa jo aikaisessa vaiheessa.

Löytyy lisäravinnetta, varustetta ja hoitomenetelmää terveyden ylläpitoon. ”Urheiluhevosen” taustalta löytyy usein tehokas ja ajan hermolla pysyttelevä koneisto. Eläinlääkäri, fyssari ja hieroja pitävät hevosen kunnossa. Paras mahdollinen ratsastaja vie hevosta eteenpäin hyvien valmentajien avulla.

Urheiluhevosista puhuminen sisältää mielestäni ajatuksen siitä, että hevosesta on tullut huippu-urheilija. Ja huippu-urheilijan kuuluu elää kurinalaista elämää tiukkoine ruokavalioineen. Koska hevonen ei kuitenkaan tiedosta olevansa ensisijaisesti urheilija, vaan hyvin todennäköisesti pitää itseään erittäin sosiaalisena laiduntavana kasvinsyöjänä, on odotuksissamme ja hevosen tarpeissa selkeä ristiriita.

Koska tämä on mielipidekirjoitus, seuraavat kappaleet sisältävät omia näkemyksiäni.

90 % kilpahevosista kärsii mahahaavasta. Sairaus on huomattavan alidiagnostisoitu. Kymmenen hevosen tallilla on siis ehkä yksi terve. Kahdenkymmenen hevosen tallilla on parhaassa tapauksessa kaksi tervettä. Mahahaavan riskitekijöitä ovat vähäinen korsirehu, seisottaminen ja raskas liikutus – laiduntavilla hevosilla mahahaavaa ei yleensä esiinny. Lue lisää mahahaavasta täältä. 

Pakko-oireinen käytös heikentää hevosen oppimiskykyä. Pakko-oireiden synty liittyy lajityypillisen käyttäytymisen estämiseen. Tärkeimmät lajityypilliset käyttäytymistavat hevosilla ovat laiduntaminen eli rajoittamaton, monipuolinen karkearehu sekä jatkuva, omaehtoinen ja hidastempoinen liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen lajitovereiden kanssa. Lue lisää pakko-oireista täältä. 

Jokaisella tavoitteellisten hevosihmisten tallilla on hevosia imppauspantoihin puettuina. Osalla hevosista on muitakin pakko-oireita, kuten karsinakävelyä, nyökyttelyä tai kutomista. Joskus tuntuu, että tallit ovat friikkisirkuksia, joihin on kerääntynyt ongelmaisia hevosia.  Harvoin tavoitteellisten hevosihmisten karsinoissa on heinää kuivikkeen seassa. Heinän rajoittaminen on uusi musta – älä syötä heinää, koska hevonen voi lihoa. Mielenterveys ei ole ilmeisesti niin tärkeä asia, kunhan heppa on timmi. Puolipäivä- ja/tai postimerkkitarhaus, kävelykoneessa kävely, 8 kiloa heinää ja tunti reipasta liikkumista ei missään tapauksessa vastaa hevosen lajityypillisiä tarpeita. Hevonen ei tarvitse solariumia, psylliumkuureja, mahahaavalääkitystä ennaltaehkäisevästi tai messinkinuppeja karsinaansa voidakseen hyvin. Sen sijaan se todistettavasti tarvitsee kavereita, vapaata, omaehtoista liikuntaa ja korsirehua voidakseen hyvin.

Ihmettelen sitä, miten paljon panostetaan kaikkeen mahdolliseen paitsi olennaiseen. Friikkisirkusta ollaan valmiit sietämään ja sille ehkä sokeudutaan, pääasia kuitenkin on ettei hevonen onnu, ole epäpuhdas tai lihava. Jonain päivänä kuulin radiosta ohjelman, jossa tutkija totesi, että ihmisten kohdalla yksinäisyys aiheuttaa huomattavasti enemmän sairauksia ja kuolemia kuin ylipaino. En tiedä mikä on hevosten kohdalla totta, mutta ainakin meidät on saatu uskomaan, että lihavuus on huonompi vaihtoehto kuin lukuisat pakko-oireet.

Kilpa-, urheilu- tai suoritushevosten kohdalla kehottaisin miettimään todella vakavasti sitä, miten lajityypillinen käyttäytyminen turvataan. Hevosen hyvinvoinnista puolet on henkistä. Parhaisiin suorituksiin voi päästä vain silloin, kun myös henkinen puoli on kunnossa. Henkinen pahoinvointi aiheuttaa fyysistä pahoinvointia, se ei riitä kilpailuissa, että hevonen on fysiikaltaan terve.

Tämä ei ole kaikki hevoset pihattoon ja vapaalle heinälle ja lihaviksi -tyyppinen kirjoitus. Paljon parannuksia voi tehdä jokainen, joka viitsii. Ensimmäinen askel on kuitenkin se, että avataan silmät ja ollaan valmiita tekemään hevosen eteen kuten sekin tekee meidän eteemme parhaansa mukaan – jopa sairaana.

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Tervetuloa friikkisirkukseen

  • tammikuu 6, 2015 at 9:48 am
    Permalink

    Aivan samaa mieltä, olenkin joskus miettinyt että mitäköhän nämä huippuunsa trimmatut, ”kurinalaista elämää” karsinasta-maneesiin-kävelykoneeseen-kuljetusautoon-kilpailuun-kuljetusautoon…viisi loimea päällä eläneet hevoset tuumaavat silloin kun lehdistä saa lukea niiden päässeen ”eläkkeelle” laiduntamaan ja nauttimaan vapaudesta. Osaakohan ne olla enää hevosia kun ne varsasta asti on eläneet ”huippu-urheilijan” elämää?

    Reply
    • tammikuu 6, 2015 at 10:31 am
      Permalink

      Kyllä. Kuinka paljon parempia tuloksia voitaisiinkaan saada jos hevonen saisi toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Kilpailu-ura ja lajityypillinen käytös eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

      Reply
  • tammikuu 6, 2015 at 10:55 am
    Permalink

    Aivan mahtava kirjoitus, taas kerran! Ihmetyttää että mistä juontaa juurensa se oletus, että ihminen on niin paljon muiden lajien yläpuolella, että on oikeutettu tekemään näin paljon pahaa muille eläimille?

    Reply
  • tammikuu 7, 2015 at 9:31 am
    Permalink

    Sitten vaan tarvittaisiin se ’light-heinä’ jota hevonen voisi napostella mut joka ei altistaisi sitä lihavuussairauksille. Aikoinaan suositeltiin vapaata heinää, sit huomattiin et lihavuus altistaa sairauksille, ihan kiva et kritiikkiä sataa joka puolelta mut niitä ratkaisuja on kovin vähän. Vatsahaava ja hiekkaähky siellä , kaviokuume ja metabolinen täällä.

    Reply
    • tammikuu 7, 2015 at 9:38 am
      Permalink

      Kyllä, koko paletti on todella vaikea. Jokaisen on tehtävä itse ratkaisut parhaan tietämyksensä mukaan. Sitä ei kuitenkaan pitäisi unohtaa, että hevosella on lajityypilliset tarpeet, joita ilman se voi huonosti.

      Reply
  • tammikuu 7, 2015 at 10:42 pm
    Permalink

    Nuuksiossa Cajus Aminoff on aina antanut hevostensa – myös niiden huipulla kilpailevien – ulkoilla laumassa.

    Reply
  • tammikuu 11, 2015 at 3:45 pm
    Permalink

    Hyvin paljon samaa mieltä. Menee ehkä ohi aiheen, mutta ainakin tuo mainittu imppaus taitaa joillakin olla samanlainen opittu hölmöys kuin vaikka ihmisillä tupakanpoltto tai kynsienpureminen.

    Ainakaan ruunani murheita en ole pystynyt diagnosoimaan, kun se esim syksyllä oli kevyellä, rennolla liikunnalla, asui rakastamansa tamman kanssa pihatossa, jossa oli vapaa kulku laitumelle, aina vettä saatavilla ja myös kuivaa heinää, kun laidun köyhtyi – ja silti aina pihattomökissä käydessään röhki puuta vasten tyytyväisen näköisenä.

    Että ehkä ihan kaikki hevosen harmilliset tavat eivät riipu olosuhteista.

    Reply
  • tammikuu 11, 2015 at 10:07 pm
    Permalink

    Hevonen voi voida huonosti myös laumassa eli jos laumassa oleva johtaja sorsii tai taistelee jatkuvasti ja liikaa. MInusta parin ja kolmen hevosen lauma on sellainen että se ainakin toimii. Silloin mahdolliset hoito toimenpiteetkin on helpompia, kuin ison lauman kyseessä ollessa. Pakko oireisuus voi johtua myös liian pienestä työnteosta, välittämisestä, varsinkin jos hevonen on leimaantunut ihmiseen ja luottaa ihmiseen, joskus jopa enemmän kuin lajitovereihinsa. Joten meitä on moneen junaan, mutta tämän kirjoituksen allekirjoitan täysin. Yleensä omistaja ajattelee mikä on hänelle hyvä, kun taasen tulisi ajatella, mikä hevoselleni on se paras paikka.

    Reply
  • tammikuu 12, 2015 at 5:44 am
    Permalink

    Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta vähän harmittaa sen yksipuolisuus. Puhuttiin vain ongelmista, mutta ei ratkaisuista. Okei, ehkei suoranaisia ratkaisuja tarvitse hevosen omistajat, joiden jo kuuluisi tietää, mitä hevonen tarvitsee. Minulla ei ole omaa hevosta, mutta haaveillut semmoisesta olen. Ehkä se joskus kymmenen vuoden päästä saattaisi olla ajankohtainen opiskelujen jälkeen. Miten minun tulisi pitää harrastehevosta, jotta se voisi hyvin ja olisi onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä? Tai miten kilpahevosia tulisi pitää ongelmien korjaamiseksi? Laittaa tallin 10 kilpahevosta samalle laitumelle pihattoelämää elämään ympärivuotisesti?

    Toisin sanoit, että ole jutun pointti valistaa, että kaikki hepat pihattoon ja vapaalle heinälle, niin olisiko tämä kuitenkin ratkaisusi? Tosin ehkä tässä kymmenessä vuodessa onnistutaan kehittämään se light-heinä, joka helpottaisi hevosten elämää.

    Reply
  • tammikuu 12, 2015 at 9:57 pm
    Permalink

    Moni syöttää hevoselleen ison määrän väkirehuja ja vähän heinää juuri tuon lihomisjutun takia. Mitäs jos suhteet kääntäis toisin päin? Meillä hepat saa tarhoihin havuja, pieniä kuusia, lehtipuiden oksia ja vapaa heinä. Hepat ulkoilee paljon, mutta välillä joutuu seisoo sisällä ni sisällekin on noita oksia.
    Imppaaminen on oire jostakin. Useinmiten kipu. Itsellä esimerkki tapauksena orivarsa joka imppas. Epäoltiin kasvukipuja ja mahaa, mutta ruunauksen yhteydessä selvis että kives oli väärinpäin. Imppaus jäi siihen. Imppaamalla hevonen kykenee selviämään kivusta, stressistä. Kutominen ym. ovat myös samanlainen oire jostakin. Minun mielestä tuollainen käytös on aina epäilyttävää ja vaatii selvittelyä mistä johtuu.
    Hevonen ilman toista hevosta ei voi olla onnellinen.

    Reply
  • tammikuu 18, 2015 at 12:01 pm
    Permalink

    Aivan niinkuin Jaana sanoo, asiat eivät poissulje toisiaan. Pidän luentoa Helsinki Horse Fairissa miten lajinmukaiset elinolosuhteet voidaan yhdistää kilpailemiseen. Tervetuloa kuuntelemaan, kyselemään ja miksei myös kyseenalaistamaan 🙂

    Reply
  • tammikuu 27, 2015 at 2:50 pm
    Permalink

    Toimiiko heinäverkko lihomisongelmaan? Niitähän saa isommilla ja pienemmillä rei’illä. Hevosella menee aikaa nyhtää heiniä verkosta reikien koosta riippuen. 🙂

    Reply
    • helmikuu 3, 2015 at 11:27 pm
      Permalink

      Juu, saa kyllä. Hidas syöminen ei välttämättä ole hyvä asia, koska hevonen tuppaa parkkeeraamaan heinäverkolle, eikä liiku. Optimitilanteessa se yhdistäisi syömišen ja liikkumisen 😊

      Reply

Mitä mielessä?