Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Tutkimuksen mukaan hevonen saa ratsastettavuudesta sitä paremmat pisteet, mitä kevyempi ja vakaampi tuntuma sen ja ratsastajan välillä on. Tuntuman tasaisuus on kuitenkin illuusio, hevonen ja ratsastaja liikkuvat eri askellajeissa eri tavoin, ja kenekään ratsastajan on mahdoton täydellisesti seurata tuntumalla hevosen pään liikkeitä. Siitä johtuu tuntumamittauksessa havaittava aaltoliike.

Nyt haluttiin selvittää, millainen tuntuma kahdeksalla ammattiratsastajalla oli tavallisten ratsastuskertojen aikana. Pienin tuntuma oli käynnissä, suurin laukassa. Laukassa tyypillistä oli se, että sisäohjalla oli enemmän tuntumaa kuin ulko-ohjalla, eli niin kutsuttua ulko-ohjan tukea ei ollut. Nuorilla ja kokemattomilla hevosilla oli yhtä voimakas tuntuma kuin korkeamman koulutustason hevosilla.

Istunta vaikuttaa olevan yhteydessä tuntumaan – keventäessä ja kevyessä istunnassa tuntuma oli kevyempi kuin tavallisesti istuen. Tämä voi johtua joko siitä, että hevosilta ”vaaditaan” enemmän, kun istutaan alas tai siitä, että istuva ratsastaja ottaa tukea ohjista. Vaatimustason nousun ei kuitenkaan kouluratsastuksen periaatteiden mukaan pitäisi kasvattaa tuntumaa, vaan päin vastoin tuntuman ja apujen pitäisi keventyä harjoittelun seurauksena.

Kouluratsastuksen periaatteiden mukaan korkeasti koulutetun hevosen tulisi reagoida yhä pienempiin ratsastajan apuihin kevyesti. Tämä ei näytä pitävän paikkaansa, koska mitä korkeammin koulutettu hevonen tutkimuksessa oli, sitä voimakkaampi tuntuma oli. Ilmiön taustalla voi olla tottuminen. Nuorilla hevosilla tuntuma on pienempi, koska ne eivät ole ehtineet turtua voimakkaaseen tuntumaan. Toisen tutukimuksen mukaan nuoret hevoset kestivät vapaaehtoisesti 38 N tuntuman saavuttaakseen ruokapalkkion – eivät sen enempää. Kuitenkin tässä tutkimuksessa mediaanituntuma oli 27 N ja voimakas tuntuma 57 N, mikä osoittaa sen, että tottumista on voinut tapahtua. Toki hevosissa on yksilöerojakin, osa kestää enemmän kuin toiset.

Voimakas tuntuma nuorella hevosella voi opettaa hevosen nojaamaan ohjiin. Samalla se voi tottua paineeseen, ja sen voi olla vaikea erottaa muita apuja perustuntumasta. Miten voimakkaasta tuntumasta päästään kevyeen? Ei koirakaan lopeta hihnassa vetämistä, kun se tottuu paineeseen.

Oli tuntuma mikä tahansa, sen arvioiminen mutulla on vaikeaa. Varsinkin pitkässä juoksussa. Jos tuntumani on tällä viikolla keskimäärin 20 N ja vuoden päästä se on viikon aikana keskimäärin 60 N, mitä välissä on tapahtunut? Jos hevonen ei näytä konfliktikäytöksiä, onko kolminkertainen tuntuma ihan ok? Tai jos tilanne on toisinpäin – vuoden päästä tuntumani onkin kolmannes siitä, mitä se on nyt. Mitä välissä on tapahtunut?

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?