Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Tutkijat halusivat selvittää, miten eri muodoissa ratsastaminen vaikuttaa hevosen stressitasoon. Viisitoista hevosta suoritti kouluohjelman kolmena päivänä sekä vapaassa muodossa, normikisamuodossa että LDR-muodossa. Ennen ja jälkeen suorituksen hevosilta mitattiin syljen kortisolipitoisuudet. Lisäksi ohjastuntumaa mitattiin sekä sykettä ja käyttäytymistä seurattiin. Sykkeessä tai sykkeen vaihtelussa ei ollut eroja eri muotojen välillä.

Mielenkiintoista oli se, että 15 % ajasta normimuodossa ja LDR-muodossa ratsastettujen hevosten ohjastuntuma ylitti mittarin asteikon, eli oli yli 5 kiloa. Verrattuna vapaampaan muotoon, LDR-radan jälkeen hevosten kortisolipitoisuudet olivat korkeammat, mikä viittaa korkeampaan stressitasoon. Lisäksi LDR-radalla hevoset heiluttivat enemmän päätään.

Useat tutkimukset ovat todenneet yhteyden stressitason ja rullaamisen välillä. Rullaamisen jälkeen hevosilla on mitattu korkeampia kortisolipitoisuuksia ja rullaamisen aikana on erotettavissa selkeitä pään liikkeitä merkkinä epämukavuudesta.

Toisessa tutkimuksessa todettiin, että tuplakuolaimet sekä tiukat turpahihnat saavat hevosessa aikaan stressireaktion ja haittaavat pään verenkiertoa. Tutkijoiden loppupäätelmä oli, että kaikenlaiset turpahihnat, jotka estävät leukojen liikkumista, tulisi kyseenalaistaa.

Laaja kyselytutkimus paljasti, että varusteet ja lisähärpäkkeet valitaan usein sillä perusteella, että hevonen toimii niillä hyvin ja on paremmin kontrollissa. Pääasiallinen valintaperuste varusteille oli englantilaistutkimuksessa se, että haettiin nopeaa korjausta hevosen käytösongelmalle tai koulutusongelmalle. Häiritsevän käyttäytymisen taustalla voi olla fysiologinen syy, joskus jopa kiputila. Tästä syystä kannattaa aina tonkia ongelmaa hieman syvemmältä eikä vain paikata sitä arvioon perustuen apuohjilla, kuolaimilla, kengitystä muuttamalla, lisäravinteella tai muutamalla muulla pikku kikalla.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että kaikki härpäkkeet (kaiketi ratsastaja mukaan lukien), jotka estävät tai haittaavat hevosen tai sen osien normaalia liikkumista, voivat olla riski eläimen hyvinvoinnille. Tämähän on selvää – jo pelkästään ihmisen varassa eläminen heikentää hyvinvointia.

En pidä ongelmien välinefiksailusta, mutta en toisaalta ymmärrä sitäkään ”kato äiti mä meen ilman satulaa, suitsia, kenkiä ja kypärää ja kohta myös ilman päätä”-ajattelua, mikä tuntuu kasvavan – ehkä vastareaktiona sinikielikouluhevosten kuville. Varusteista luopuminen ei toimi yhdessä yössä, koska hevoselle tulee kouluttaa joka tapauksessa merkkikieli. Varusteet tai varusteettomuus ei ole itsetarkoitus, kunhan tiedät miksi käytät tai miksi et käytä. Maalaisjärjellä yleensä pääsee pitkälle.

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?