Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Gogue, chambon, martingaali, gramaanit, sivuohjat, roller training ohjat, Cheval Pessoa juoksutusjärjestelmä, perkele.

Yksi pahin ihmiskunnan fiksaatioista on ankkuroida hevosen pää tiettyyn asentoon. Kuka on saanut meidät vakuuttuneeksi siitä, että se säästää hevosta jos sen kuono on ryntäissä tai se ei voi vapaasti liikuttaa päätään? Erilaisia värkkejä puolustellaan mm. sillä että ne ovat tilapäisratkaisuja. Joo, niitä pidetään vain tunti pari päivässä kymmenen vuoden ajan.

Ehkä se tuntuu siltä että heppa on rento, kun ei se raukka näe eteensä ollenkaan. Varmaan sama fiilis jos omista hammasraudoista vedetään remmi vyöhön kiinni ja vinssataan leuka rintaan. Tekeekö mieli hillua? Aivan varmasti ei tee, haluat mieluummin säilyä vahingoittumattomana. Vaikka pääsi pysyy nätisti paikoillaan, et siltikään käytä yhtään sen paremmin selkääsi kuin muulloinkaan tai astu jaloillasi pidemmälle eteen. Saatat saada hervottoman hedarin tai niskasäryn.

Kyllä se selän käyttö, rentous ja pään asento on löydyttävä ihan jostain muualta kuin hevostarvikeliikkeistä.

Miksi ihmeessä apuohjia käytetään a) ratsastuskouluhevosilla, b) nuorilla koulutettavilla hevosilla ja c) ollenkaan? Miten se muka korjaa hevosen käyttäytymistä tai mitä se opettaa hevoselle, että sillä käytetään gramaaneja? Oppiiko hevonen luulemaan että sen on fyysisesti mahdotonta saada päätään ylös ryntäistä? Unohtaako hevonen miten se nostaa päätään tai miten päätä sheikataan jos se mekaanisesti estetään?

Eivät kai ne nyt ihan niin tyhmiä ole.

Lue myös:

Virkkuukoukku onnen avain

Työperäistä

Ratsastushuijaus

Hevonen ja hyvinvointi on kaiken perusta?

Tyypillisimmät ratsujen käytösongelmat

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

13 kommenttia kirjoitukseen “Työnnä se gogue sinne mihin aurinko ei paista!

  • marraskuu 26, 2012 at 6:09 pm
    Permalink

    Amen to that!

    Olen itse niin vastaan kaiken maailman apuohjia ja muita välineitä, joiden tarkoitus on ”auttaa hevosta löytämään se oikea muoto”. On se kyllä ihmeeellinen juttu, että se ei ole mahdollista ilman noita apuvälineitä.

    Voidaan vaan miettiä, miksi se hevonen ei toimi/kulje niin kuin olisi sille ja ratsastajalle/liikuttajalle hyvä. Löytyisikön se vastaus peilistä?

    Reply
  • marraskuu 26, 2012 at 7:22 pm
    Permalink

    Jaana, vuosi sitten kurssitit meitä naksukoulutuksesta hevosille ja nyt tänä syksynä havahduin että nuorikkohan menee juoksutuksessa ihan selkä notkolla (harvoin juoksutetaan), ja tsuppaduidaa hetken miettimisen ja kokeilujen jälkeen tuohan hokasi mitä häneltä pyydetään, nenää alas ja selkää ylös 🙂 Eikä tosiaan tarvittu mitään pakotteita. Loistavaa !

    Reply
  • marraskuu 26, 2012 at 10:07 pm
    Permalink

    En ratsasta enkä harrasta hevosia. Piti vain tarttua kysymykseen. Aika kamalaa, miten hevos/poniparka kykenee toimimaan, kun se on ahdistettu johonkin tiettyyn raamiin, asentoon mikä on tukala. Ei ihme, että hevosilla on niin paljon ongelmia selän ja lihasten kanssa. On se ihminen vain kumma otus, se saa päähänsä kaikenlaisia konnuuksia mitä tehdä eläimille, kun ei itse viitsi pohtia miten eläimensä kouluttaisi eläinmyönteisemmin.. Itse en siedä edes koirilla ns. pääpantaa (olisikohan ne hevostermein päitset). Pidän kyseistä kytkintä koiralle vahingollisena. Ajatellen tilannetta, missä omistaja saa hepulin ja alkaa repiä koiransa hihnaa, siinä voi koiraparalta mennä niskanikamat nurin.

    Pirjo

    Reply
  • marraskuu 27, 2012 at 9:03 am
    Permalink

    Olen kans vastaan näitä apuvälineitä, kyllä hevonen itse tietää, mikä sille on parasta.

    Reply
  • marraskuu 27, 2012 at 2:51 pm
    Permalink

    Jopas oli provosoivasti ja kärjistetysti kirjoitettu.
    En tunne kirjoittajaa ja on mahdollista että lukija joskus ymmärtää kirjoitetun tekstin jotenkin eri tavalla kuin on tarkoitettu. Minulle tuli nyt kuitenkin joka tapauksessa sellainen tunne että nyt kirjoittaja ei ihan ole perillä näistä asioista tai sitten lukija on ymmärtänyt jotenkin väärin.

    Ihan ensimmäiseksi särähti lause ”Kuka on saanut meidät vakuuttuneeksi siitä, että se säästää hevosta jos sen kuono on ryntäissä tai se ei voi vapaasti liikuttaa päätään?” Tämä on niin kivikautista käsitystä että ihanko tosissaa tähän vielä uskotaan ja pyritään? Kyllä minun kokemukseni mukaan nykyään on hyvinkin paljon ollut tapetilla juuri tämän välttäminen.
    Hevosen pakottaminen tiettyyn muotoon ei vie hevosen koulutusta millään tavoin eteenpäin. Hevosen on saatava ”hengittää” jotta se voi olla rento ja vain tämän kautta tulee myös rentous ja ilmavuus liikkeisiinkin. Tämä on mahdollista (ja nimenomaan tavoite) myös apuohjien kanssa työskennellessä.

    Se on toki totta, että apuohjia voidaan käyttää hyvinkin usein väärin. Tästä ei ole syyttäminen kuitenkaan apuohjaa vaan sen väärinkäyttäjää. Oikein käytettynä ja säädettynä apuohjat voivat todellakin auttaa hevosta ymmärtämään miten sen halutaan kulkevan ja käyttävän itseään. Miten sen sitten kuuluu kulkea, riippuu kunkin hevosen iästä, kokemuksesta, kunnosta ja koulutustasosta. Pyrkimyksen saada hevonen tiettyyn muotoon, tulee tähdätä siihen että hevonen liikkuu nimenomaan niin ettei se kipeydy. Muodolla siis ei tarkoiteta vain pään ja kaulan asentoa! Oikea muoto koostuu siitä miten hevonen käyttää koko kroppaansa. Tuo kropan käyttö ja painopiste meneekin tärkeysjärjestyksessä pään ja kaulan muodon edelle. Itseasiassa pään ja kaulan muoto tulevat usein sivutuotteena ilmaiseksi kun hevonen käyttää ja kantaa itseään oikein. Halutun muodon määrittäminen vaatii taas myös silmää ja osaamista hevosta kouluttavalta henkilöltä.

    Miksi hevosen sitten tulee kulkea tietyssä muodossa? Hevosta ei ole tehty kantamaan ihmistä selässään. Se kipeytyy jos se ei käytä selkälihaksiaan oikealla tavalla ihmistä kantaessaan. Jos me ratsastamme hevosella, meidän vastuulla on myös huolehtia että se kehittyy oikealla tavalla vahvaksi ja oppii kantamaan ihmistä oikealla tavalla. Tämän opettamiseen voidaan käyttää myös apuohjia kun niitä käyttää oikein mutta tämä EI tapahdu turpaa ryntäisiin hirttämällä!
    On myös totta että hevosta voidaan kouluttaa käyttämään itseään oikein ilman apuohjiakin. Joissakin tapauksissa apuohjat kuitenkin nimensä mukaan auttavat hevosta ymmärtämään helpommin miten se olisi hyvä kulkea.

    Reply
    • marraskuu 27, 2012 at 3:33 pm
      Permalink

      Kiitos näkemyksistäsi. Osaan kirjoittaa vain tällä tyylillä, kaikkia se ei miellytä, se on totta. Ja sekin on totta, etten ole ihan perillä kaikista asioista. Silti minulla on mielipide tähän(kin) asiaan 😉

      Kerro toki lisää siitä, miten hevosta opetetaan apuohjien avulla kantamaan ihmistä oikealla tavalla. Tämä kiinnostaa minua erityisen paljon, että miten niitä käytetään ”oikein”? Ja miten apuohjien avulla vaikutetaan hevosen koko kroppaan ja miten se sitä käyttää?

      Kaikkien varusteiden kanssa pätee se asia, ettei se ole sen varusteen syy, vaan sen käyttäjän. Kaikkia varusteita voidaan käyttää väärällä tavalla. Tämäkin asento saatiin aikaan ilman apuohjia: http://elainkoulutus.wordpress.com/2010/11/07/jaloja-elaimia-saksassa/attachment/072/

      Reply
      • marraskuu 27, 2012 at 5:28 pm
        Permalink

        Se onkin varmaan yksi syy apuohjien väärinkäyttöön että niistä ei voi antaa joka tilanteeseen ja joka hevoselle sopivia yksiselitteisiä ohjeita. Etenkään kirjoittaen.. 😉 Kun niin yritetään tehdä, joku ymmärtää asian hiukan toisin kuin on tarkoitus. Hevoset kun ovat niin yksilöllisiä jo rakenteesakin suhteen.
        Tämä on asia johon pitää olla silmää ja kokemusta nähdä mikä on kullekin hevoselle liian paljon, liian vähän ja mikä on sopivasti.

        Apuohjia on monenlaisia ja asia erikseen on myös osata valita kullekin hevoselle parhaiten sopiva apuväline. Apuohjan valintaan vaikuttaa myös ratsastaja. Ratsukko voi toimia hienosti jonkin apuohjan kanssa mutta toisen ratsastajan alla sama hevonen ei sillä enää toimikkaan oikein.
        Apuohjien käytössä on kolme kompastuskiveä. Pitää valita oikeanlainen apuohja, se pitää olla oikein säädetty ja sitä pitää käyttää oikein.

        Asianhaara erikseen on myös käytetäänkö apuohjaa juoksutuksessa vai ratsastuksessa. Erityisesti juoksutuksessa apuohjista voi olla suuri apu. Pelkän pitkän piuhan päässä juokseva hevonen voi olla kovin tuuliajolla. Se voi juosta selkä alhaalla ja pää pystyssä kohnottaen eikä rentoudu. Hevosesta riippuen se voi toki liikkua myös ”oikein päin” ja rennosti ilman apuvälineitäkin.

        Jos jonkinlaista karkeaa ohjetta voi antaa niin periaate on että apuohja houkuttelee hevosta haluttuun suuntaan ja kun hevonen sinne hakeutuu, apuohjan paine lakkaa. Jos esimerkiksi hevosen rakenne, koulutustaso tai kunto on sellainen ettei se sillä hetkellä pysty liikkumaan ”ihanne muodossa” sitä ei voi sitoa väkisin siihen muottiin. Kaikki hevoset eivät edes pysty rakenteensa takia koskaan kulkemaan tietyssä muodossa. Joillekin se on vaikeaa, mutta harjoituksen ja lihaksiston kehittymisen ja/tai vertymisen myötä ne saattavat pystyä siihen myöhemmin.

        Apuohja pitää säätää niin että sen paine lakkaa kun hevonen hakeutuu kohti omaa rajaansa. Aina ei siis ole oikein säätää apuohjaa niin että sen paine lakkaa vasta kun hevonen on täysin oikeissa ”raameissa”. Se voi olla hevoselle liian vaikea tai mahdoton tavoite. Tällöin se ei saa lainkaan palkinnoksi ohjan myötäystä koska se ei pysty toimimaan halutusti niin että ohja myötäisi tai mikäli pääseekin, se tuntee silloin kipua koska asento on siltä liikaa vaadittu.

        Joissakin tilanteissa apuohja voi olla rajoite tai turvallisuusseikka. Paine tulee silloin jos hevonen ylittää ”törkeästi rajan” mutta muuten ei juurikaan aiheuta painetta. Tällainen tilanne voi olla esim pään ylös kiskaisu ja siitä ryöstämään lähteminen. En siis tarkoita että hevosta sidotaan alas vaan apuohja puuttuu peliin vain silloin kun mennään ”överiksi”. Muutoin hevonen ei siis välttämättä edes huomaa apuohjan vaikutusta.

        Apuohjilla pyritään siis usein saamaan hevonen venyttämään kaulaa eteen ja alas ja samalla selkä nousee ylös. Hevosen otsan täytyy olla eteenpäin, ei alaspäin. Kaulan ylälinjan tulisi olla mahdollisimman pitkä edellä mainittu asia huomioon ottaen. Turpa ryntäisiin rullattu hevonen ei pysty enää työntämään takajalkojaan hyvin alleen tai käyttämään selkäänsä hyvin. Pää pystyssä liikkuva hevonen ei myöskään käytä selkälihaksiaan (joilla ratsastaja pitäisi kantaa) ja voi kipeytyä selästä.
        Se kultainen keskitie pitäisi löytää siis tässäkin.

        Kylläpä on vaikeaa pukea ymmärrettäviksi sanoiksi asiaa jossa on niin monta muuttujaa ja jotka pitäisi nähdä/näyttää käytännössä ja tapauskohtaisesti 🙂

        Reply
        • joulukuu 19, 2012 at 12:41 pm
          Permalink

          Kun asia on vaikea selittää ja siinä on niin paljon muuttujia, niin miten ihmiset ohjeistetaan kun he hakevat tarvikeliikkeestä x apuohjat? Tuleeko myyjä kotiin? Saako mukana kirjalliset käyttöohjeet tai dvdn?

          Olen samaa mieltä, että asia pitäisi näyttää käytännössä, siksi olenkin erityisen kiinnostunut tulemaan apuohjien säätö- ja käyttökurssille, jos sellaisen innostuisit järjestämään. Vastaavasta kurssista en ole koksaan kuullut, mutta uskoisin että kiinnostusta löytyisi. Olisi mahtavaa nähdä käytännösssä, miten apuohjat toimivat pitkässä juoksussa ja millä aikataululla ongelma saadaan korjattua, eli niistä päästään eroon – eikö tämä ole koulutuksen tavoite?

          Minusta apuohjien käytössä on useita riskejä. Tässä niistä muutamia. 1) niitä myydään väitteellä, että hevonen, joka kulkee pää pystyssä, kipeytyy selästä. (Eli: jos et saa vivuttua turpaa alas omin avuin, osta apuohjat, se säästää hevosta), 2) Apuohjien käytön hyödyistä ei ole tehty tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että pää alhaalla hevonen säästäisi itseään tai että apuohjien käytöllä hevonen oppisi jotain (Jos ne ovat koulutusväline, silloinhan hevosen pitäisi oppia niiden käyttöjakson aikana kulkemaan oikeinpäin niin, että käytös pysyy yllä vaikka apuohjat poistettaisiin – tästäkään en tutkimusta löytänyt), 3) Apuohjien käyttöä perustellaan juuri hevosen kokemattomuudella, koulutustasolla, vaarallisuudella tms. mielestäni pään (tai muunkaan ruumiinosan) liikkeen mekaaninen estäminen ei ole kouluttamista vaan liikkumisen rajoittamista. 4) Kuka tahansa voi ostaa ja käyttää apuohjia miten haluaa, kun katsoo muilta mallia. Kukaan ei tule kotiin opettamaan niiden oikeassa käytössä. Hevostarvikeliike uskoakseni myy näitä mieluummin kuin näkkileipää, jolla hevosta olisi yhtä hyvin mahdollista kouluttaa.

          Apuohjissa on sama juttu kuin missä tahansa välineissä. Voit käyttää niitä joko hyvin tai huonosti. Varmasti pelkällä paalinarulla saa aiheutettua paljon kärsimystä ja toisaalta apuohjia on mahdollista käyttää ”oikein”. Mielestäni apuohjat ovat kuitenkin jonkinasteinen turhake enkä tätä mielipidettä perusta olemattomaan ratsastuskompetenssiini vaan se on puhtaasti mielipide, jonka perustan kouluttamisen teorian tuntemukseeni.

          Reply
  • joulukuu 7, 2012 at 2:57 pm
    Permalink

    Hei! Kysymys: millaista mallioppimista hevosilla on? Kun ongelma on seuraavanlainen: hevonen vastustelee ratsastusta. Se on vastahakoinen, kun sitä satuloidaan, ei mielellään lähde liikkeelle pihasta ja suurimpana ongelmana stoppailee kesken ratsastuksen. Se tekee stoppailuja eri ratsastajilla ja sattumanvaraisissa paikoissa niin että välillä pitää tulla alas selästä ja taluttaa se eteen päin. Eräiden tahojen mukaan tämä käytös on opittu toiselta hevoselta, jonka seurassa on maastoiltu ja joka myös stoppailee. Itse epäilen selitystä. Voiko kyseessä olla häiriökäytöksen mallioppiminen vai olisiko muu syy? Kiitos vastauksesta ja huippuhyvästä blogista Jaana, täällä ajatuksiasi seurailee yksi toisinajattelija-hevostelija! 🙂

    Reply
    • joulukuu 10, 2012 at 3:34 pm
      Permalink

      Moikka,

      en usko että kyseessä on mallioppiminen. Yleensäkin yksin liikkuminen on hevosten mielestä pelottavaa, stoppailu voi johtua tästä.

      Sitten hapan suhtautuminen ratsastukseen kielii hevosen asenteesta, jota ei voi oppia muilta. Asennetta ratsastukseen voi muuttaa tekemällä hevosen mielestä mukavia asioita. Kannattaa aivan aluksi varmistaa, että varusteet ovat sopivat (varsinkin satula) ja muutenkin hepo on terve joka paikasta (selkä, vatsa, jalat). Vasta sitten voi alkaa muokata sen asennetta. Pitää vain jollakin keinolla saada hevonen tykkäämään teidän yhteisestä harrastuksestanne. Se ei suinkaan ole helppoa, mutta apuna voi käyttää herkkuja, joiden avulla hevonen yleensä oppii todella nopeasti.

      Tsemppiä ja hienoa että olet kiinnostunut hevosen näkökulmasta!

      Jaana

      Reply
      • tammikuu 4, 2013 at 8:29 pm
        Permalink

        Kiitos vastauksesta! Arvasit oikein: hepan selkä aristaa ilmeisesti huonon satulan vuoksi. Hankalaa on toimiminen hevosten kanssa silloin kun ne eivät ole omia: minusta satuloinnin vastustelu johtuu huonosta satulasta, omistajan mielestä heppa vaan ”testaa” minua. Koetan jotenkin omistajalle koettaa väläyttää, että käytösongelmat eivät parane uusilla apuohjilla ja turparemmin kiristyksellä, niihin en minäkään usko… Hyvää uutta vuotta!

        Reply
  • tammikuu 30, 2013 at 9:31 am
    Permalink

    Liisa kirjoitti ”On myös totta että hevosta voidaan kouluttaa käyttämään itseään oikein ilman apuohjiakin. Joissakin tapauksissa apuohjat kuitenkin nimensä mukaan auttavat hevosta ymmärtämään helpommin miten se olisi hyvä kulkea.”

    Kaikki hevoset voitaisiin kouluttaa ilman apuohjia, JOS IHMISET OSAISIVAT. Kun taitoa ei ole, otetaan oikotiet käyttöön. Väärin, väärin…

    Jos ilman apuohjia kouluttaminen tuntuu vaikealta eikä ihminen ymmärrä miten se tehdään, suosittelen tutustumaan tähän metodiin:

    http://academicartofriding.com/free-ebook/

    Reply
  • maaliskuu 4, 2015 at 4:14 pm
    Permalink

    Minua on aina ihmetyttänyt se, että hevosta koulutetaan ensisijaisesti paineella. ”Kun hevonen tekee oikein, paine lakkaa”. Miksi koiraa ei kouluteta paineella? Onko todella niin, että hevoselle on mahdotonta opettaa muulla tavoin asioita kuin paineella? Toki paine on hyvä merkinantokeino, mutta on aika nurinkurista, että painetta lisätään, lisätään, lisätään niin kauan kunnes hevonen älyää hellittää sitä vastaan. Noin karkeasti esitettynä. Ja tähänhän monen apuohjan vaikutus perustuu.

    Olen myös hyvin skeptinen apuohjia vastaan ja ihmettelinkin pitkään, että mitä ihmettä ratsastuskoululla, tuntikäytössä tekee hevonen, jolla ei voi ratsastaa, ei edes hypätä ilman gramaaneja ja mitä ihmettä tällainen hevonen tekee myös kokemattomampien ratsastajien tunneilla? Oli aika uskomaton näky. Samoin kumppareiden idea on minulle varsin hämärä, varsinkin kun siinä aina vedotaan siihen pään oikeaan asentoon. Miksi aina pää, miksei ikinä takaosa? Sieltähän se kaikki lähtee.

    Reply

Mitä mielessä?