Tyytyväinen harrastuskoira – häiriöt kavereiksi

Häiriöt voidaan jakaa kahteen luokkaan. On pelottavia häiriöitä ja sitten on puoleensa vetäviä, kiinnostavia asioita. Ajattelin aiemmin, että häiriöt otetaan hallitusti mukaan harjoituksiin, kun jokin liike tai toiminta alkaa olla hyvällä mallilla ja ”kestää” häiriöitä. Saatoin ajatella myös, että jos koira karkaa häiriölle, se olisi automaattisesti huono asia. Silloin ajattelin, että häiriöllä palkkautuminen olisi itseään vahvistava toiminto, kun taas nyt ajattelen että kyseessä on itseään säätelevä toiminto.

Monien erilaisten tilanteiden ja harjoitusten jälkeen, tällä hetkellä uskon, että häiriöt voi ja kannattaa ottaa mukaan heti alusta asti, vaikka mitään liikkeitä ei vielä ole olemassa. Kontakti taitona riittää aivan hyvin häiriöharjoitteluun. Lisäksi ajattelen nyt niin, että jos koira ei ole minkään käskyn alla, se ei tee mitään väärin karatessaan häiriölle. Ajattelen, että sekä pelottavat että puoleensa vetävät häiriöt voidaan kääntää koirakon voimavaroiksi.

Puoleensa vetävät häiriöt

Ihmiset, koirat, hajut, lelut – kaikki kiinnostava ympäristössä on häiriö jos sen niin haluaa ajatella. Mikäli koira innostuu häiriöistä, ensimmäisenä kannattaa pohtia, millä tilanteeseen yritetään vastata. Kaksi perustapaa ovat a) tarjota koiralle jotain ”parempaa” tai b) kieltää koiraa. Molempiin liittyy usein se, että koiran mielenkiintoa ei hyväksytä vaan vastustetaan.

Paremman tarjoaminen, eli esimerkiksi pallonheitto voi olla kokeilemisen arvoinen asia, joka saattaa toimia hyvin. Sen sijaan kieltämiseen en lähtisi, enkä sitä suosittele kenellekään. Kieltäminen ja koiran mahdollinen rankaiseminen häiriöille karkaamisesta tai niihin reagoimisesta on huono ratkaisu monestakin syystä, mutta ennen kaikkea se on arvoihin perustuva ratkaisu.

Oma näkemykseni on se, että koirat eivät valitse harrastuksia eivätkä meitä niihin väkisin kuskaa. Meidän vastuulla on rakentaa koirasta kumppania, ei fillaria. Minulle keskeinen arvo on se, että koiraa koulutetaan palkitsemalla, ei rankaisemalla. Vaihtoehtona rankaisemiselle on se, että häiriö käännetään palkkioksi.

Mikäli koiralla on aito motivaatio häiriötä kohtaan, häiriö kannattaa ottaa osaksi palkkiovalikoimaa. Mikäli koiralla on häiriötilanteessa aito motivaatio jollekin muulle palkalle, on hyvä ratkaisu käyttää sitä. Minusta koulutuksen pitäisi perustua koiran aitoon motivaatioon ja se tarkoittaa, että palkkiona käytetään sitä asiaa, mikä kyseiselle koiralle siinä hetkessä on paras.

Pelottavat häiriöt

Oman kokemukseni mukaan pelottaviin häiriöihin suhtaudutaan joko niin, että niiden olemassaoloa ei havaita tai hyväksytä tai niitä käsitellään systemaattisesti siedättämällä ja vastaehdollistamalla.

Systemaattinen siedättäminen ja vastaehdollistaminen ovat hyviä asioita, ja todella hallitussa ympäristössä ne ovat käyttökelpoisia yksinkertaisina versioina. Silloin kun ympäristö ei ole hallittava, siedättäminen käy mahdottomaksi, koska altistuksen tasoon ei voi ohjaaja välttämättä vaikuttaa.

Pelottavien häiriöiden kohdalla kysymykseksi nousee myös altistuksen taso; milloin koira on vielä ok ja milloin ei enää – tämä havaitaan valitettavasti vasta kun raja on ylitetty. Pelottavatkin häiriöt kannattaa tunnistaa, eikä niiden harjoitteluun tarvita mitään temppuosaamista.

Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän

VIP-jäsenenä näet videon, jossa käyn läpi kiinnostaviin häiriöihin liittyvän kontaktipelin idean.

VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.