Tyytyväinen hevonen – talutuksen haasteet

Aika kiva tapa opettaa varsoja talutukseen on taluttaa niitä tamman perässä tai vierellä. Toki tässä en kiirehtisi pienen varsan kohdalla, mutta ajatuksena se on hyvä – siinä yhdistyy tuttu asia eli tamman kanssa kulkeminen ja uusi asia, eli se että ihminen kulkee narun päässä mukana. Taluttaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja saattaa tuottaa päänvaivaa monella tasolla. Pitää opettaa varusteisiin ensin ja sitten pohtia, millä merkeillä hevosta ohjaa ja mitä sitten tehdään jos ohjaus ei toimi.

Tyypillisimpiä ongelmatilanteita talutuksessa tuottavat hevosen mielestä vääränlaiset määränpäät, kuten taluttaminen poispäin kavereista, tyhjään talliin, traileriin tai pois vihreältä ruoholta. Näissä tilanteissa kilttikin talutettava joutuu painimaan konfliktin kanssa; seuratako kädellisen ohjeita vai omaa fiilistä. Sekä hevosen että korian taluttamiseen liittyy samoja kysymyksiä ja nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että mitä vähemmän hevosta talutetaan, sitä vähemmän asioita täytyy miettiä. Mikäli hevosta talutetaan lähinnä tarhan ja karsinan välillä, voi hyvin olla että haasteita ei tule missään vaiheessa. Toisaalta taas jos hevosta talutetaan paljon ja haastavissa ympäristöissä, joutuu pohtimaan enemmän omaa roolia – ollako tolppa ja ankeuttaja vai mahdollistaja ja turva-ankkuri?

Talutuksen haasteita miettiessä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea hevosen tulisi konkreettisesti tehdä. Helposti ajatellaan että sen ei pitäisi tehdä mitään ylimääräistä, vaan kulkea mukana. Mitä mukana kulkeminen hevoselle tarkoittaa – joutuuko se toimia omaa motivaatiotaan vastaan ja millaisia odotuksia sillä herää talutuksesta ylipäänsä? Jyrääminen, syliin tuleminen, kulun blokkaaminen, kiihdyttäminen, kylkimyyry, lapakiilaus, kyntäminen, vihreälle rullaaminen ja muut klassiset tavat toimia narun päässä kertovat usein siitä että hevosella on kaksi tai useampia ristiriitaisia motivaatioita samaan aikaan.

Monesti hevosen ei-toivottua toimintaa estetään huomauttelemalla eli vastustamalla. Tämä on reaktiivinen tapa suhtautua ongelmaan, eli asiaan puututaan vasta kun hevonen toimii ns. väärin. Tämä tapa on todella yleinen, eikä se välttämättä aina tarkoita kovia otteita. Hevosta voidaan esimerkiksi odotuttaa portilla pitkiä aikoja, jos sillä on tapana rynniä portista. Tämä tyyli on edelleen reaktiivinen tyyli, eli hevosen toimintaan vastataan, mikä usein ei helpota tilannetta vaan vaikeuttaa sitä.

Kaikkia asioita kannattaa harjoitella silloin kun se on helppoa muutenkin. Hevosta voi opettaa myös niin, että sen ei ensin tarvitse tehdä väärää asiaa vaan se voi toimia myös suoraan oikein ja tästä sitä voi palkita!

Kun liityt jäseneksi niin näet videon, jossa kerron vinkit talutuksen haasteisiin.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki yli 200 aiemmin julkaistua videota. VIP-jäsenenä pääset kuuntelemaan podcastit, saat ilmaisen puhelinneuvonnan ja pääset suljettuun fb-ryhmään!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity jäseneksi nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mitä mielessä?