Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

Koira repii yksin ollessaan sohvan riekaleiksi ja juoksee ikkunalta toiselle. Se porautuu kipsilevyn läpi, puree ovenkarmit ja hyppii itsenä kipeäksi ovea vasten. Se läähättää ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksestakin jäädä yksin. Näistä sen tunnistaa, ikävän tilanteen joka kohtaa melkein kaikkia koiranomistajia jossain vaiheessa. Riski ongelmiin on alhaisempi, jos koira tulee kotiin tullessasi vastaan haukotellen ja venytellen.

Miksi ilmiö on niin yleinen?
Koira on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Se on perheenjäsen ja osa meitä, se lukee ajatuksemme ja me sen – miksi ihmeessä se haluaisi olla meistä erossa? Ei se haluakaan, kuten emme mekään siitä. Huono omatunto kotona yksin odottavasta koirasta saa aikaan “korvaan tämän sinulle” -ajattelun, ja illat vietetään yhä tiiviimmin yhdessä kaikenlaista hauskaa puuhastellen. Tämä taas aiheuttaa sen, että ero ikävän yksinolon ja ihanan yhteiselon välillä kasvaa edelleen ja yksin jääminen tuntuu yhä kurjemmalta.

Löytyykö ratkaisu suhteen huonontamisesta?
Äkkiä tulee mieleen, että jos vain alkaa todella ikäväksi omistajaksi, niin koiran on helpompi olla yksin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se näkyy ikävällä tavalla muualla – harrastuksissa, koiran aloitekyvyssä, itseluottamuksessa ja todennäköisesti stressissä. Koira on mahdollista saada viihtymään yksin ja samaan aikaan säilyttää silti oma hauskan tyypin imago.

Aiheuttaako omistajan sängyssä nukkuminen eroahdistusta?
Yksi tapa syyllistää omistajia on osoittaa syyttävällä sormella sänkyyn. Sängyssä nukkuminen ei aiheuta eroahdistusta. Mielestäni sosiaalinen nukkuminen on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. Ajattele mikä ero siinä on, että koira on vain työpäivän ajan yksin ja että se on sen lisäksi yön ajan yksin? Nukkumalla yhdessä koiran yksinoloaikaa on mahdollista vähentää jopa kahdeksalla tunnilla. On totta, että ongelman ratkaiseminen edellyttää harjoittelua ja kannustusta itsenäisyyteen, mutta kuka sanoo, että harjoittelun pitää tapahtua yöllä?

Auttaako koiran huomioimattomuus eroahdistukseen?
Koiran totaalinen huomioimattomuus kyllä voi vaikuttaa eroahdistukseen sillä tavalla, että oireet lievenevät. En kuitenkaan suosittele tätä tapaa, koska koiralle pidettävä mykkäkoulu tappaa ensin aloitekyvyn, sen jälkeen kalvaa itseluottamuksen ja lopulta aiheuttaa masennusta. On liikaa odotettu, että kotona täysin huomiotta jätetty koira loistaisi työssään tai harrastuksessaan. Sosiaaliset kontaktit ovat koirille perustarve. Toinen näkökulma on se, että miksi ihmeessä ylipäänsä pidämme koiraa, jos se on päivät yksin, yöt yksin ja silloin, kun ollaan yhdessä, sitä ei huomioida?

Miten pääset alkuun?

Ennen kuin anot töistä sapattivuotta, käy läpi lähtötilanne. Kuinka pitkään ongelma on jatkunut? Mitä lyhyemmän aikaa ongelma on ollut, sitä parempi. Pitkäänkin ahdistuneille toki löytyy apu, tosin aikaa menee hieman kauemmin. Ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet? Kuinka pahat oireet ovat? Tekeekö koira seinään reikää vai haukahtaako se muutaman kerran perään? Mitä olet tähän mennessä kokeillut?

Eroahdistukseen liittyy stressi, joka usein haittaa tai ainakin hidastaa edistymistä. Aluksi kannattaa arvioida, kuinka kovaa stressiä koira yksin ollessaan kokee. Siitä tietää, kuinka usein harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä välipäiville kannattaa järjestää.

Kun lähtökohta ja käytössä olevat resurssit, eli aika ja sitoutuneisuus, ovat tiedossa, voidaan ryhtyä hommiin!

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi yksinoloharjoittelun kouluttamisen avainkohdat. Lisäksi näet 9 € kuukausimaksulla kaikki muut, jo aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Mikäli kaipaat henkilökohtaista neuvontaa harjoittelun tueksi, ota yhteyttä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

6 kommenttia kirjoitukseen “Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

  • 14.1.2018 at 05:06
    Permalink

    Moi! Mulla on hevonen, joka pelkää todella paljon puomeja! Jos meillä on yksi puomi kentällä, stoppaa noin 10m päähän puomista, eikä halua tulla lähelle.
    Tavoitteena voisi olla, että hevonen pystyisi mielellään ja rennosti lähestymään ja ylittämään nyt aluksi edes sen yhden puomin! Ja siitä sitten jatkettaisiin harjoittelua, kaikenlaisia puomiharjoituksia olisi mun mielestä kiva tehdä. 😀
    Mutta kysyisinkin neuvoa, miten tämä onnistuisi käytännössä, miten saisin hevoseni pelkoa vähennettyä ja ehkä senkin jopa pitämään puomeista/puomiharjoituksista? 😀 Hevonen siis pelkää syystä tai toisesta todella paljon puomeja, jo 1 puomi aiheuttaa hänessä sen, että puomista täytyy jäädä 10m päähän ja jos ehdottaa hevoselle eteenpäin menemistä, alkaa kauhea pörhellys, puhina ja kevätjuhlaliikkeet. 😀
    Mutta ihan aikuinen ja entinen ratsastuskouluhevonen kyseessä.. siitä syystä vähän tämä käytös ihmetyttää :/
    Hevonen ollut minulla muutaman kuukauden ajan.

    Reply
    • 15.1.2018 at 14:11
      Permalink

      Moi, mieti millä tavoin voit altistaa hevosta puomille ilman, että siitä seuraa mitään erikoista. Pidä puomia vaikka keskellä kenttää, äläkä yritäkään mennä sen lähelle. Sitten voit asteittain tuoda hevosta lähemmäs ja palkita. Toki voit siirtää puomin johonkin toiseen paikkaan tai esitellä puomin ensin pienempänä 🙂

      Reply
  • 1.2.2018 at 21:21
    Permalink

    Moikka. 10 kk ikäinen nuori koira stressaa toisinaan yksinoloa, toisinaan työpäivä sujuu jo ihan kivasti nukkuen suurimman osan aikaa. Kuitenkin jos rutiineista poiketaan ja koira joutuu olemaaan illalla yksin, niin tilanne onkin vaikea. Neuvomasi tekniikka yksinolon arvottamisesta kuulostaa todella fiksulta, mutta osaisitko antaa neuvoja miten aikaa lähetään pidentämään. Tehdäänkö ensin ihan vain minuuttien ajan poissaoloa ja kuinka osaan nostaa aikaa nostamatta sitä liikaa? Tuntuu hankalalta arvioida milloin jään liian pitkään samaan minuuttimäärään ja milloin etenen liian vauhdilla. Suositteletko tekemään saman päivän aikana paljon lyhyitä toistoja yksinolon arvotusvaiheessa? Entä kuinka paljon niiden välillä tulee vähintään olla aikaa?

    Reply
    • 1.2.2018 at 21:33
      Permalink

      Moi, kannattaa tehdä useita lyhyitä lähtöjä. Kuinka monta ja kuinka nopeasti, se riippuu kuinka nopeasti koira palautuu edellisestä. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kannattaa alkaa vaihdella kestoa reilusti, ei siis välttämättä minuutti kerrallaan pidempää vaan vaihdellen aikaa; välillä lyhyitä ja välillä pidempiä. Tsemppiä harjoituksiin!

      Reply
  • 27.2.2018 at 21:53
    Permalink

    Mietin että kun teen koiralle nyt sellaisen ”juhlalaatikon” jossa on lelut yms kongit sun muut ja annan sen vain silloin kun lähdemme pois niin enkö voi nyt leikkiä koiran kanssa millään leluilla(olen piilottanut,riepotellut, hassutellut tms) ollenkaa kun olemme kotona? Tai antaa sille mitään tekemistä vaikka olemmekin kotona?

    Reply
    • 27.2.2018 at 23:20
      Permalink

      Moikka! Toki voit antaa ja leikkiä muutenkin. Motivaation kasvatusvaiheessa täytyy korottaa panoksia, jotta tulosta alkaa syntyä 😊

      Reply

Mitä mielessä?