Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevonen on hevonen. Se elää vaistojensa varassa, eikä osaa ajatella syitä ja seurauksia. Hevonen ei osaa muodostaa ajatusketjua. Hevonen ei kykene monimutkaiseen ajatteluun. Ajatustyö on ihmisen vastuulla, hevonen ei siihen kykene.

Ymmärrän hyvin monen ei-eläinihmisen ajattelevan näin useistakin eläinlajeista. Mutta sitä en ymmärrä, että työkseen eläinten kanssa toimivat voisivat olla näin pihalla hevosen kognitiivisista kyvyistä. Kyse ei ole mielipide- tai näkemysasiasta.

Jos hevonen ei kykenisi ongelmanratkaisuun tai osaisi muodostaa ajatusketjuja, se ei olisi kyennyt selviytymään hengissä 50 miljoonaa vuotta. Jos hevonen ei ymmärtäisi, että se voi vaikuttaa seurauksiin valinnoillaan ja käytöksellään, se olisi hävinnyt tältä pallolta jo kauan sitten ja kokenut nälkäkuoleman. Jos hevonen ei osaisi ajatella tekojensa seurauksia, miten ihmeessä se osaisi murtautua ulos lukollisesta karsinastaan, suunnata rehuhuoneeseen, avata oven, avata rehukaapin ja porkkanapussin? Jos hevonen eläisi vaistojensa varassa ja hetkessä, miten ihmeessä se oppisi tuntemaan ja muistamaan itselleen tärkeät henkilöt tai osaisi taivaltaa rautatieasemalta kotiin usean vuoden sotapestin jälkeen?

Assosiatiivinen oppiminen ei vaadi kovinkaan paljon kognitiivisia kykyjä. Assosiatiivisen oppimiseen liittyy yksinkertaisuudesta huolimatta muutama kiinnostava havainto – hevoset tuntuvat olevan jopa ihmistä nokkelampia tietyissä asioissa. Lisäksi ne tuntuvat oppivan nopeammin palkkioiden kuin rankaisujen avulla.

Mitä sitten tulee ns. korkeampaan ajatteluun perus ärsyke-reaktioasioiden lisäksi, hevonen tuntuu osaavan käsittellistää ja kategorisoida asioita. Hevosen älykkyyttä on tutkittu vasta muutama vuosikymmen – kuitenkin sen verran, että voidaan sanoa hevosella olevan kognitiivisia kykyjä. Ongelmana on keksiä sellaisia tutkimusmenetelmiä, jotka “kelpaavat” tieteelliseen tutkimukseen. Mitä enemmän mitä tahansa eläintä tutkitaan, sitä varmempia voidaan olla siitä, että niillä on tunteita ja ajatuksia. Ehkä niitä ei haluta tutkia? Tai tutkimus torpataan sillä, ettei eläin voi puhua ja kertoa miltä siitä tuntuu. Siis periaatteessa kaikki mitä eläimestä huomaamme, on tulkintaa.

Minusta tuntuu, että eläinten huonoa kohtelua halutaan perustella sillä, etteivät ne muka pysty a) tuntemaan tai b) ajattelemaan. Minusta eläinten kanssa toimivien ihmisten olisi hyvä pitää mielensä avoimina sille, että mahdollisesti kyseinen elukka saattaakin olla älykkäämpi kuin uskomme. Ainakaan siitä ei olisi haittaa?

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?