Keston harjoittelu
Kestoa ja etäisyyttä olisi hyvä harjoitella alkuun erikseen. Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi treenaamalla kestoa, ja kun koira kykenee pysymään paikallaan esimerkiksi minuutin verran ohjaajan ollessa lähellä, voidaan alkaa harjoitella etäisyyttä. Kun etäisyyttä pystytään ottamaan vaadittava määrä, vasta tällöin nämä kaksi elementtiä kannattaa yhdistää.
Kesto eri liikkeisiin kannattaa rakentaa huolella, sillä oikominen perusteiden harjoittelussa saattaa näkyä myöhemmin esimerkiksi siten, että haastavammassa tilanteessa (kuten kokeessa) koiralla onkin vaikeuksia suoriutua. Alun harjoittelu voi tuntua ohjaajasta joskus pitkäveteiseltäkin, mutta huolellinen eri opetusvaiheiden läpikäyminen kyllä palkitsee pitkällä tähtäimellä.
Kun kestoa aletaan ensimmäistä kertaa opettaa koiralle, kannattaa sen harjoittelu aloittaa sillä asennolla, joka on koiralle sillä hetkellä kaikkein mieluisin tai helpoin. Usein paras asento aloittaa on makaaminen, sillä tämä on kriteerin asettamisen kannalta monesti selkein sekä koiralle että ohjaajalle.
Harjoittelun voi aloittaa joko puhtaasti tarjoamisen kautta tai vaihtoehtoisesti asentovihjettä hyödyntäen, mikäli koiralle on sellainen jo opetettu. Kestoharjoitteluun on olemassa ainakin kaksi erilaista palkkaustapaa: Ensimmäinen on sellainen, jossa ohjaaja palkitsee koiran heittämällä palkkion poispäin koirasta tai antamalla palkkion ohjaajan luota, jolloin koira käy syömässä sen ja palaa takaisin haluttuun asentoon. Toisessa tavassa koira on koko harjoituksen ajan paikallaan ohjaajan ojentaessa palkkion suoraan koiralle. Koiralle olisikin hyvä opettaa vähintään kaksi erilaista palkkasanaa ruoalle siten, että yksi palkkasana tarkoittaa, että ruoka heitetään koirasta pois päin ja/tai se tulee ohjaajalta, kun taas toinen sana tarkoittaa, että ruoka tullaankin ojentamaan koiralle sen pysyessä paikoillaan. Kun koiralle on olemassa erikseen oma palkkasanansa sille, että palkkio tuodaan sen luokse, saattaa tämä helpottaa paikallaanoloharjoittelua esimerkiksi tilanteissa, joissa koiralla on tapana ennakoida palkkiota.
Kestoa kasvatetaan aina pikkuhiljaa. Alkuun riittää, että koira pystyy olemaan paikallaan esimerkiksi 1–2 sekuntia. Yhden harjoittelusession tavoitteeksi voi ottaa esimerkiksi 10 sekuntia, jolloin koiraa palkitaan satunnaisesti 1–10 sekunnin välein. Tällöin koira ei koskaan arvaa, milloin se saa palkkion, jolloin se pysyy keskittyneenä koko harjoituksen ajan eikä ala ennakoimaan palkkion tuloa.
Etäisyyden harjoittelu
Etäisyyden harjoittelu voidaan aloittaa esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kestoa on jo olemassa jonkun verran. Koska kesto ja etäisyys ovat eri tyyppisiä kriteereinä, niitä ei välttämättä kannata harjoitella alkuun yhtä aikaa. Sen sijaan kestoharjoittelu toteutetaan ensin erikseen ja etäisyysharjoittelu erikseen.
Etäisyyden harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi siten, että pyydetään koira maahan ja otetaan askelia taaksepäin. Alkuun riittää yksi askel, josta matkaa lähdetään pikkuhiljaa pidentämään. Etäisyyden harjoittelun voi aloittaa peruuttamalla, sillä tämä on koiralle monesti helpompaa. Lisäksi takaperin kulkiessa ohjaaja näkee yhä koiran ilmeen, jolloin päästään vahvistamaan myös rentoa ja keskittynyttä mielentilaa. Jos koira alkaa näyttää huolestuneelta aina tietyn askelmäärän jälkeen, kannattaa harjoittelussa palata taaksepäin ja vahvistaa enemmän lyhyemmällä etäisyydellä, kun koira vielä näyttää rennolta.
Millaista käyttäytymistä halutaan vahvistaa
Sekä keston että etäisyyden harjoittelusta olisi hyvä pitää jonkinlaista kirjaa, sillä tämä helpottaa usein kriteerin asettamista. Tällöin ei tulla ottaneeksi vahingossa liian suuria harppauksia eli kirjaamisen avulla on mahdollista arvioida, milloin voidaan edetä harjoittelussa. Keston ja etäisyyden mittaaminen onkin keskeinen osa harjoittelua.
Keston ja etäisyyden lisäksi ohjaajan olisi hyvä olla perillä siitä, millaista käyttäytymistä hän tarkemmin ottaen haluaa vahvistaa ja millaiselta esimerkiksi koiran yleisilmeen tulisi näyttää. Paikallaanoloharjoittelussa ei siis välttämättä riitä, että koira istuu paikallaan. Sen lisäksi olisi toivottavaa, että koira olisi varsinkin tokoa ajatellen rento, mutta niin sanotusti aktiivinen ohjaajaan päin. Pystykorvaisilla roduilla voidaan myös vahvistaa sitä, että molemmat korvat osoittavat eteenpäin. Korvien lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös esimerkiksi suun asentoon ja/tai hännän liikkeeseen. Omistajan olisi hyvä olla perillä siitä, miltä hänen koiransa näyttää ollessaan joko rento tai huolestunut ja pyrkiä siten sellaiseen harjoitteluun, jossa koiran ei tarvitsisi olla huolestunut, jännittynyt tai peloissaan.
Kannattaa huomioida, että tokon paikallaanolo sekä esimerkiksi taukokäyttäytyminen ovat varsin erityyppisiä asioita, vaikka niihin molempiin liittyykin olennaisesti paikallaan oleminen ja odottaminen; esimerkiksi tauolla lonkkalevolle meneminen voi olla jopa ihan suotavaa, kun taas tokoharjoittelussa tavoitellaan usein ryhdikkäämpää asentoa.
Kestoon/paikallaoloon liittyvät tukiharjoitteet
Olemisen ja leikkimisen vuorottelu
Koiraa voidaan opettaa tarjoamaan olemista ja rauhoittumista siten, että se saa tarjota sitä omaehtoisesti, jolloin se saa olemisesta palkkioksi aina leikkiä ohjaajan kanssa. Tämän tyyppinen harjoitus sopii erityisen hyvin vilkkaille, aktiivisille ja leikkimistä rakastaville koirille, mutta on hyödyllinen myös rauhallisempien ja tasaisempien koirien kanssa.
Harjoitus etenee siten, että ohjaaja leikittää koiraa lelulla. Muutaman sekunnin jälkeen ohjaaja pyytää koiraa irrottamaan lelusta jääden odottamaan, josko koira tarjoaisi itsenäisesti istumista tai makaamista. Kun koira menee esimerkiksi maate, sanoo ohjaaja välittömästi tämän jälkeen palkkasanan ja jatkaa leikkimistä koiran kanssa. Tätä jatketaan muutamia kertoja. Mikäli koira ei harjoituksen alkuvaiheessa millään ymmärrä istahtaa tai mennä maate leikin jälkeen itse, voi ohjaaja alkuun auttaa koiraa sanomalla maahanmenovihjeen tai kädellä ohjaamalla.
Tehtävää vaikeutetaan lisäämällä paikallaan olemisen kestoa sekä lopulta odottamalla, josko koira tarjoaisi selkeitä rauhoittumisen merkkejä (esimerkiksi menee lonkkalevolle, laskee päänsä jne.).
Tämän tyyppinen harjoitus kehittää koiran omaa vireensäätelykykyä ja sen avulla voidaan opettaa myös keston konseptia koiralle. Täten se luo pohjaa kaikille sellaisille tokoliikkeille, joissa kestoa ja vireen laskemista vaaditaan, mutta se on oiva työkalu myös tauottamisen ja oman vuoron odottamisen suhteen.
Luopuminen
Mikäli luopuminen on rakennettu koiralle vahvaksi, voidaan sitä hyödyntää paikallaolon harjoittelussa. Poistuttaessa koiran luota voidaan koiran eteen tai taakse jättää esimerkiksi pieni kippo, jossa on ruokaa. Tämä yleensä auttaa koiraa keskittymään entistä vahvemmin paikallaan olemiseen sekä pitämään katkeamatonta katsekontaktia ohjaajaan. Joillakin koirilla on tapana hieman liikkua paikalla ollessaan esimerkiksi lonkka-asentoon ja takaisin. Tämän tyyppinen luopumisharjoitus saattaa kuitenkin auttaa koiraa pitämään saman asennon koko liikkeen ajan.
Kun koira pysyy hyvin paikallaan, voidaan tätä käyttäytymistä vahvistaa sanomalla palkkiomerkki, jolloin koira saa syödä kupissa olevan palkan. Koiraa kannattaa palkita erilaisissa, yllättävissäkin kohdissa: Esimerkiksi kun ollaan kävelemässä pois päin koiran luota, käännyttäessä koiraa kohti, hetken paikallaolon jälkeen tai kun ollaan palaamassa takaisin koiran luokse. Tällöin koira ei milloinkaan tiedä, koska se saa palkkion, jolloin sen kiinnostus tehtävää kohtaan säilyy paremmin koko harjoituksen ajan. Harjoituksessa voidaan käyttää palkkiona ruokaa, mutta mikään ei estä käyttämästä ruoan tilalla myös lelua.
Jännitteen luominen
Kun koiran tekemiseen halutaan luoda keskittyneisyyttä tai intensiteettiä, voidaan esimerkiksi palkkaamisen yhteydessä hyödyntää jännitteen luomista. Mikäli jännitettä hyödynnetään ennen palkkion antamista, tulisi koiran osata sujuvasti luopua ruoasta tai lelusta, eli se ei saisi omin päin rynnätä palkkiolle ennen kuin ohjaaja sanoo palkkiomerkin.
Ohjaajan omalla olemuksella on monesti iso merkitys sen suhteen, millä tavoin koira kokee harjoituksen. Kun halutaan vahvistaa esimerkiksi keskittyneisyyttä ja paikallaan olemista, tietynlainen jännite ja kehuessa sanojen venyttäminen (“hyyyyväää”) matalalla äänenpainolla luovat monesti tilanteeseen sopivaa tunnelmaa. Sen sijaan jos koiraa halutaankin innostaa ja nostattaa, saattaa ohjaajan vapautuneempi olemus sekä korkeammalla äänenpainolla ilmaistut kehut toimia paremmin. Tämä on kuitenkin aina täysin koirakohtaista ja ohjaajan tehtäväksi jääkin selvittää, millainen tapa toimii parhaiten juuri omalle koiralle. Jännitteen luominen sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa koiran tulisi pysyä paikallaan, mutta se ei saisi olla liian rento tai levoton. Hyvä esimerkki tästä on kaukot, kun halutaan rakentaa kestoa eri asennoille aina vaihtojen jälkeen.
Vastaan painaminen tai vetäminen
Paikallaan olemista voidaan korostaa koiralle opettamalla se painamaan vastaan työnnettäessä tai vaihtoehtoisesti vetämään vastaan, kun ohjaaja vetää varovasti pannasta. Ennen kuin tätä harjoitusta voidaan varsinaisesti hyödyntää itse paikallaoloharjoittelussa, tulisi koiralle opettaa, että siihen koskeminen on myönteinen asia. Tämä tapahtuu esimerkiksi siten, että alkuun koiraa vain palkitaan siitä, kun ohjaaja tuo kättä koiran lähelle. Kun koira pysyy paikallaan, ohjaaja vetää käden pois ja palkkaa koiran esimerkiksi ruoalla. Mikäli koira osoittaa olonsa vähääkään epämukavaksi esimerkiksi ilmeillään tai vetäytymällä kauemmas, tulee harjoitusta ehdottomasti helpottaa. Tärkeintä on, että myös tässä harjoituksessa koira kokee onnistumisia, se tuntee olonsa turvalliseksi ja suhtautuminen harjoitukseen säilyy myönteisenä. Pikku hiljaa voidaan edetä siihen pisteeseen, että ohjaaja koskettaa koiraa tai ottaa kiinni pannasta ja lopulta hieman työntää koiraa tai vetää pannasta edelleen koiraa palkiten.
Kun kosketus sekä työntäminen ja/tai vetäminen on opetettu koiralle miellyttäväksi asiaksi, voidaan tätä hyödyntää paikallaoloharjoittelussa. Koiraa voidaan esimerkiksi paikallaolovihjeen jälkeen hieman työntää lavoista tai etujaloista koiran asennosta riippuen. Koira palkataan aina sillä samalla hetkellä, kun se työntää vähääkään vastaan.
Tämä harjoitus on erityisen hyödyllinen kaukoja harjoitellessa: Esimerkiksi mikäli koiralla on etujalkakaukot (etujalat pysyvät vaihdoissa paikallaan), voidaan vaihtojen välillä hieman työntää etujaloista ja korostaa siten niiden paikallaan pysymisen tärkeyttä koiralle.Kun pantaan koskeminen on opetettu koiralle myönteiseksi asiaksi, helpottaa se monesti myös hihnan irrottamista koetilanteessa.
Harjoitusten yhdistäminen
Keston ja/tai paikallaolon harjoittelussa voidaan myös yhdistää esimerkiksi luopumista, jännitettä sekä vastaan painamista. Palkkana voidaan käyttää joko ruokaa tai lelua riippuen siitä, mikä omalle koiralle sopii parhaiten. Harjoituksia voidaan hyödyntää varsinaisen paikallaolon opettamisen lisäksi myös esimerkiksi jäävien opettelussa tai kaukojen asentojen keston harjoittelussa eri vaihtojen välillä.
Kun harjoitukset ovat koiralle tuttuja ja se osaa siten toimia niissä, muodostuu harjoittelusta ikään kuin leikki, jota voi toteuttaa helposti erilaisissa tilanteissa ja paikoissa.
Pyritään onnistumisiin
Harjoittelu kannattaa suunnitella aina siten, että päästäisiin vahvistamaan alusta alkaen onnistuneita toistoja. Tämä tarkoittaa käytännössä harjoituksen suunnittelua sellaiseksi, että koiralla on aina hyvät mahdollisuudet onnistua. Uudessa tai muuten haastavammassa ympäristössä esimerkiksi kriteeriä kannattaa alkuun helpottaa ja tukea koiraa enemmän.
Mikäli kuitenkin käy niin, että koira lähteekin liikkeelle omia aikojaan, ei asialle tarvitse juuri sillä hetkellä välttämättä tehdä mitään. Mahdollisiin virheisiin kannattaakin suhtautua ainoastaan informaationa sen suhteen, että koulutusprosessia tulee jollain tavalla muuttaa. Muilta osin siihen palaaminen on turhaa esimerkiksi koiralle asiasta huomauttamalla. Siispä kaikkein paras tapa reagoida mahdolliseen epäonnistumiseen on aloittaa kyseinen tehtävä alusta paremmin valmistautuneena.
Keston opettamisessa palkkion ajoituksen merkitys korostuu, sillä palkkasana tulisi antaa aina ennen kuin koira ehtii liikahtaa. Tosin on hyvä muistaa, että mikäli koiralla on tapana merkkauksen jälkeen esimerkiksi nousta maasta ylös kohti palkkiota, saattaa se vaikuttaa myös paikallaanolon lopputulokseen siten, että koira alkaa ennakoida liikkeelle lähtöä. Siispä harjoitus olisi paras toteuttaa siten, että treeniluuppi olisi mahdollisimman puhdas. Tähän auttaa esimerkiksi edellä mainitut palkkasanojen merkitysten opettaminen sekä palkkion heittäminen koirasta pois päin.
Kun paikallaanololle on kertynyt jonkin verran vahvistehistoriaa tutussa ympäristössä, voidaan sitä lähteä harjoittelemaan myös vieraissa paikoissa. Aina uuteen tai haastavampaan tilanteeseen mentäessä kannattaa aloittaa helpommalla harjoituksella ja edetä sen mukaan, miltä koira näyttää ja kuinka se suoriutuu tehtävästä. Jos jokin tilanne on koiran mielestä erityisen jännittävä, olisi tärkeää saada koira rentoutumaan ennen varsinaista kesto- ja etäisyysharjoittelua.
Mitä tulee tokon paikallaanololiikkeeseen, olisi siinä tärkeintä saada luotua koiralle mahdollisimman turvallinen olo. Jos koira on kova jännittämään esimerkiksi muita koiria, kannattaa tätä harjoitella aina erikseen varsinaisen paikallaanoloharjoittelun sijaan. Kun koira esimerkiksi kykenee olemaan rento paikallaanolorivissä, voidaan vasta tämän jälkeen alkaa lisäämään kestoa ja etäisyyttä.
Paikallaanoloharjoitteluun voidaan tuoda myös erilaisia häiriöitä. Liian yltiömäinen häiriöharjoittelu voi kuitenkin saada koiran vain epävarmemmaksi. Häiriöharjoittelu on toki suotavaa, kunhan se tehdään maltillisesti ja toteutetaan siten, että koiralla on aina mahdollisuus onnistua harjoituksessa. Kun koiran paikallaanoloa on vahvistettu runsaasti rauhallisessa ympäristössä, kestää se yleensä myös häiriöt paremmin vaativammassa ympäristössä, sillä pitkän vahvistehistorian ja lukuisten onnistuneiden toistojen ansiosta koiran itsevarmuus kasvaa, eikä se näe ympäristön mahdollisia kilpailevia vahvisteita enää kannattavina.